Elämän tarkoitus

(Kuva: Jari Kähkönen) Vakiintuneen toimituksellisen käytännön mukaisesti kuvan ja tekstin välinen asiayhteys on joko sattumanvarainen tai täysin tahaton.

Olin jo tehnyt muistiinpanoja Karjalaisen yömajajutusta sosiaalisesta syrjäytymisestä, avun vastaanottamishaluttomuudesta ja YLE:ltä Harto Hännisen iskelmäeksotiikkaväitöskirjasta. Pohdinnat tiivistyivät, kun uutiskierrossa alettiin jauhaa työttömien sanktioiden kiristämisestä.

Johan ovat ammattikorkeakoulun lässyttävien julkisen sektorin henksujen koulutusohjelmassa käsitteellistäneet asioita upeasti, pakko sanoa. Onko ”syrjäytyminen” – hyi saatana – tosiaan jo kahtiajaettu? Primääri on tietty epäkohta ja sekundääri sisäistetty usko, jottei ole parempaan oikeutettukaan.

Jotenkin en ota tätä uskoakseni, mutta syytän siitä kuitenkin silti eläkeläinen Sauli Niinistöä. Tasavallan presidenttinä ollessaanhan hän rikastutti yhteistä ymmärrystä aiheestani oivalluksella kaakaon juomisen siunauksellisuudella sekä tervehtimis- ja silmiinkatsomispakolla. Oli se huimaa aikaa.

"Onko syrjäytyminenkin jo jaettu kahtia: epäkohtaan ja sisäistettyyn uskoon, jottei ole parempaan oikeutettukaan?"

Voi hyväätarkoittavien mitääntekemättömien tuskaa, yhäkin. Jokaisen elämä on hänen omansa; itse on siis tiedettävä niin tarkoituksensa kuin sen edistämistavatkin. Sivustaseuraaja kysyköön itseltään seuraavia. Onko todellista ongelmatilannetta, johon pitää tehdä väliintulo? Sekä mihin ihmistä yritetään kuntouttaa tai aktivoida?

Siinähän ne tärkeimmät tulivatkin. Epäilyksiä? Yksi pointti on, että niin kutsuttu auttaja ei oikeasti ole sopiva, kypsä tai pätevä tehtäväänsä. Toinen taas kuuluu, jottei tämä joko tiedosta itsekään omia päämääriään eli on epärehellinen. Tällöin ei juuri muuta sovi odottaakaan kuin näkökulmankääntöä auttamisesta vallankäyttöön.

Ei siis taidettane tietää alkeitakaan yhteiskunnastamme tai maailmastamme. Ehkäpä tiedetäänkin? Vaan eiväthän ne ikinä näytä samalta kahdelle täysin eri asemissa oleville. Kyllä tässä siis – yksi kuin luulee, ettei ikinä tarvitse – kauniisti sanottuna pyytää – toista, joka tietää ettei milloinkaan saa – tekemään uskonhypyn.

"Tiedetäänkö alkeitakaan yhteiskunnastamme tai maailmastamme? Eiväthän ne näytä samoilta eriasemaisille."

Uskonhyppy saattaa aivan yhtä hyvin johtaa myös tyhjyyteen. Eivät kaikki ole koskaan olleet päihderiippumattomia, asuneet luvallisesti hallussa olevassa kelvollisessa asunnossa ja ansainneet itse elatustaan päätoimisessa palkkatyössä. Pitkäänköhän mokomat ovat edes olleet ”hyvän kansalaisuuden” mitta?

Saatanko muutakaan kuin muistella lastensuojeluhistoriaa. Eräässä vaiheessaan maamme väestö oli äkkivähentynyt hallitsevan monarkian mertentakaisissa valloitussodissa; siispä se edisti voimakkaasti vauvojen rintaruokintaa poistaakseen pulansa. Aiemmin suosittu lehmänmaito juomasarvesta tuomittiin nyt täysin.

Työministeri Arto Satonen (kok) saa siis puolestani länkyttää mitä tykkää sanktioistaan, – joka muka löytää töitä kuudeksi viikoksi ei ylipäätään ole työtön työnhakija, – eikä oikeasti apuatarvitsevakaan kuntoudu samassa ajassa. Kyllä tämä on ensisijassa ihan silkkaa säästöä ja toissijaisesti, – jos ehditään, – ihmisten hätistelyä.

"Onko kuudeksi viikoksi töihin pääsevä muka työtön työnhakija ja oliko samassa ajassa kuntoutuvalla ongelmaa lainkaan?"

Eiköhän mokomakin ole pohjimmiltaan taas vain yksi liikahdus sen yleistuen suuntaan, mikä tarkoittaa hyvinvointivaltiomme purkamista uudelleenmäärittelyllä. On vähän kuin kansalaispalkka, mutta hieman surkeampi ja enemmän sosiaaliavustuksen kaltaisempi kuin verrokkinsa. Enää vain nälkäpalkkatöistä uupuu.

Sellainen ”yhteiskunta” – vaikutusvallattomat vajaasti ihmisarvoiset ressukat pakotettuna valtaa käyttävien menestyjien palvelijoiksi – on kuin some vuorovaikutuksesta ja palvelunsa kontakti ihmissuhteeksi. Kukahan se mahtaa olla tuollaisenkin kuvion todellinen luuseri?

Niin. Iskelmäeksotiikkakin eksotisoi, erotisoi JA piti pilkkanaan sitä mitä aikalaisessa Suomessa ei ymmärretty. Siksikö ulkonäönkin muokkaaminen on nyt pääomaa; muutenhan kuka tahansa voisi olla mistä tahansa, mutta silti näyttää niin hyvältä kuin haluaa ja tehdä mitä huvittaa? Siinäpä elämän tarkoitusta kerrakseen.