Lisää provokaatiota tai möläyttelyjä ei enää kaivata, Kaarina Karhapää

(Kuva: Jari Kähkönen)

(Karjalaisen netti 26.5.25 sekä printti 27.5.25) Olehan opettamatta sallitun ja kielletyn rajaa muille, kun et näemmä tunne sitä itsekään. Suomessa saavat kyllä kantaa puukkoa muutkin kuin vain koulutettu ja valtuutettu työntekijä, jos se on ehdottoman välttämätöntä työtehtävän vuoksi.

Jätän nyt kuitenkin tarkoituksella pykälät kertaamatta, sillä en tahdo oikeudettomien oppivan jankuttamaan tehokkaammin kiinnijäännin jälkeen ja sakkojen edeltä – tämä on yleinen etu. Jos kirjoittaa julkisesti, on oltava seuraustietoinen – tai sitten tuotos pitää ymmärtää jättää yksityiseksi. Ole sinäkin vast'edes möläyttelemättä.

Suomen eduskunnan ei pidä säätää mitään lakeja puukkoihin liittyen sen paremmin normaalissa kuin kiireellisessäkään järjestyksessä; se välttäköön, mikä on lähes sellaisenaan ollut jo liki 50 vuotta, vaikka nimet, otsikot ja paikkakin ovat välillä vaihtuneet toisiin.

"Eduskunnan ei pidä säätää lakeja puukoista sen paremmin normaalissa kuin kiireellisessäkään järjestyksessä."

Niinikään; hanki itsellesi ihmiskäsitys – älä edes provosoimismielessä jaa ihmisiä eriarvoisiin ryhmiin, joiden oikeudet sitten määrittelet mielivaltaisesti. Vai onko sinusta muka tosiaan jalompaa olla työtön työnhakija kuin puukon omistaja?

Pikkunokkeluudessasi et edes huomaa kuinka pahaan vaaraan asetit joitain ihmisiä määräämällä heidät tuosta vain esimerkiksi poliisitehtäviin, sillä ei kaikista ylipäätään ole tuohon väkivalta-alttiiseen vuorovaikutusammattiin. Toteutuessaan ajatuksesi olisikin silkkaa ihmisrääkkäystä ja yhteiskuntamme romuttamista.

Mitä taas tulee etsinnän kaltaisiin vaativiin erikoistehtäviin; maailmanluokan poliisilaitosten miehistöhuoneissa kulkee syystäkin käypä sanonta, ettei mikään pelota niin paljon kuin kävellä ventovieraan auton vierelle tai asunnon ovelle. Ei näet ikinä tiedä mitä tapahtuu seuraavaksi.

"Hanki itsellesi ihmiskäsitys; vai onko sinusta muka tosiaan jalompaa olla työtön työnhakija kuin puukon omistaja?"

Kirjoituksestasi tulee väkisinkin mieleen muuan Jarkko Tontin kirjasta lukemani luonnehdinta yleisönosastokirjoittamisesta, mutta ilmeisen loukkaavuutensa tähden jätän sen toistamatta. 

Me tosiaankin elämme aikaa, jota runolliset kutsuvat kulttuurisodaksi; siinä on jo kahtiajakautuneisuutta kyllin itsessään – ilman, että sitä enää tarkoituksellisesti möläytellen ja provosoimalla lisätään.