Ihminen: Elä enemmän, tee vähemmän kontenttia – äläkä trollaa vaan opettele käyttäytymään

(Lähde: kuvakaappaus Meta/Facebook) Miksi tämä on tässä? No, kun
tuollainen nyt vain sattui jäämään käteen ja se jotenkin sivuaa aihetta.

Olinko tosiaan laittanut pöytälaatikkolistaukseen ”someitsesensuuri”? No, voihan omg ja vielä kvg:kin! Nimittäin; eihän tuon äärimmäisen teeskentelevän poseeraavaisen täysfeikin elämänmuodon harjoittajilla ole selkärankaa lainkaan. Se on nolo totuus, jos joku koettaa olla paras versio itsestään.

Tähän kypsyin niin luettuani Hanna-Riikka Kuisman #Syyllisen kuin myös jouduttuani pohtimaan vanhusten älypuhelinvillitystä. Siis voi hyvä ihme. Näinkö pinnallinen ihminen on vielä tuossakin iässä? Mitä vain, jottei tule nähdyksi yksinäisenä eikä nolatuksi kun kuuntelemisen teeskentely loppui päätelaitteen pläräämiseen.

Niinikään; Totti Karpelan ja Taina Parviaisen Kohtuuttomissa valittajissa näin käsitteellistettynä sen minkä käytännön kokemuksesta jo tiesinkin. Ihmisellä on aina vähintään kaksi motiivia – pinnallinen ja syvällinen – itse olen lähellä sanoa viimemainittua syvältäolevaksi, jos paljastuu tuhlanneeni aikaa joutavaan törinään.

"Jos koetti olla paras versio itsestään, osoittautuu valitettavan usein täysin selkärangattomaksi olennoksi."

Lähtökohtani on – silloin aluksi – varmasti ollut pilkata sekä ressukoita ketkä eivät tohdi sanoa omaa oikeaa mielipidettään että pikkutyranneja keiden tähden mokomaa tekopyhyyttä ylläpidetään. Tulee ihan mieleen Gellert Tamasin Lasermies-kirja, jossa kaikki tiesivät kerhon jälkeen mentävän kaljalle, mutta sitä ei saanut kertoa Johnille.

On se niin vaikeaa olla ihminen, näemmä. Vai olenko paraskin puhumaan? Vastahan ohitin Karpalokaaren hallin päädystään niinkuin aina iltakävelyllä, mutten ottanut kuuleviin korviini, kun ventovieras ylemmän teini-iän pentu sanoi minulle päivää – iltakahdeksalta – sieltä jostain metrien päästä – takavasemmalta.

Tosiaan – minua ei sanottavasti kiinnosta jonkun kotiinsa happanevan höppänän ylhäältäpäinjohtamiskaiho, omistusoikeuden ylistys eikä antiautoritaarinen kramppikaan. Tai kuinka – ties mitä alunperin koskeneeseen kysymykseen – saatiin jotenkin ängettyä mukaan nais-, sosiaalityö- ja hoitajanäkökulmat.

"Lähtökohtani someitsesensuuriin lienee ollut pilkata oman mielipiteen sanomisen pelkoa, jonka joku pikkutyranni aiheutti."

Muistettakoon siis aina, että normaali on enin määrä löydöstä otoksessaan. Asteikolle lyötynä tuo tulos saattaa mahtua tai saattaa olla mahtumatta normaalin raja-arvojen väliin, mutta siitähän ei mitään rahvaankeskisiä huutoäänestyksiä käydä. Opetuksen pitäisi siis olla, että käytä kyseistä sanaa harkiten. 

Normaalistaminen taas on vallankäyttäjän ylhäältäpäin harjoittamaa todellisuudenhallintaa. Mikäli siis jokahenkilö tohtii n-sanan önähtää; se on useimmiten vähintään vittuilua, ellei jo suorastaan henkistä väkivaltaa. Ressukka yrittää vaan ei osaa kysyä: etkö reagoisi, kun minä reagoin sinuun.

Reaktio on useimmiten kielteinen; pelko, pilkka tai häpeä. Tähän on evoluutio ihmisen kuljettanut, koska eletään aikaa missä moka on lahja, elämänkulut yksilöllisiä ja nähdyksi tuleminen tarkoittaa lähes samaa kuin olla julkkis. Erotatko ylipäätään toisistaan yksityisen sekä julkisen?

"Evoluutio kuljetti ihmisen myötähäpeän aikaan, koska elämänkulut ovat yksilöllisiä ja 'kaikki' ovat julkkiksia."

No, siinähän sitä sitten ollaan, kun joko jäätiin kehittymättömän pikkukakaran tasolle eikä osata yhdistää toisiinsa erilaisia sosiaalisia rooleja tuntematta itse tuskaa, tai aiheuttamatta muille kohtuuttomia seurauksia. Niitä mielipiteitäkin tulisi näet kyetä muuttamaan ilman vehikkelin jyräämättä eli ympäristökatastrofin aiheutumatta.

Sitten ne väistelevät, lieventelevät, poistavat eli poraavat verkkolomakkeessa anonyymisti joutuvansa ihan sensuroimaankin itseään. Voi kuinka paljon ihminen valehtelee, teeskentelee, hokee sisällyksettömyyksiä ja pitää mielipidettä sisustusartikkelin kaltaisena somisteena mistä on paras tykätä/kehua. Tai muuten.

Puhumattakaan, että koetetaan ostattaa hyväksyntä ties kuinka käsittämättömille mielipiteille vedoten joko omaan tunnettuuteensa, ehkä joskus olleeseenkin cooliuteen eli peräti ihan ihmisyyteensä. Kas kun ei siihen, jotta oli tärkeämpi olla lyhytsanainen ja hauska kuin se mitä [rumaa sanaa] sitä taas suustaan oikein pääsikään.

"Ihminen valehtelee, teeskentelee, hokee, pitää mielipidettä sisustusartikkelina tai yrittää 'ostattaa' sen hyväksyttäväksi."

Ihminen ei ole sen paremmin saari kuin kaikenaikaa kaikkea kaikkien kanssa kaikkiallakaan. On päätettävä, että onko yhteisön jäsen, solisti vai eristäytyykö. On ymmärrettävä, jottei voi sen paremmin nimittää itseään toisten asioiden hoitajaksi, sanella heille heidän tahtoaan eikä liioin aina olla joka asian alku kuin loppukin.

Minäkin sain tässä pyhänä eräänä pidätellä itseäni, jotten soittanut juoppokeikkaa makaajasta enkä mennyt ottamaan selvää mitä nuo kaksi – ilmeisestikin – tuon päissään olevan maassaistujan kanssa yhteenkuulumatonta nuorta oikein tekevät. Oli elämänmerkkejä; sekä, kun kerran tartuitte, tehkäähän sitten loppuun asti.

Vaan kumpi liene naurettavampaa? Jussi Halla-ahon toisaalta-toisaalta Palestiinasta Facessa, mistä kukaan ei ota selvää; vai karjalaispennut kuikuilemassa ympärilläni autolla kuin olisivat luvattoman tavaran kaupoilla vaan eivät tohdi kysyä. Jaa-a. Elä enemmän, tee vähemmän kontenttia. Älä trollaa, opettele käyttäytymään.