Ei ole ilmaista lounasta eikä keskustelualustaakaan julistaa mitä ikinä haluaa

(Kuva: Jari Kähkönen) Ampumarata-, jeeppimekaanikko- tai lomakassi pienen täydel-
tä kaupallisuusmetaforaa.

YLE:n MOT-toimitukseen kuuluvaksi oletettu Jouni Munukka oli tekevinään nettijutun poliisiväkivallasta käräjätuomion ja virkamiesoikeudellisen menettelyn ratkaisun perusteella. Vaan erifontin viimerivilläkö se olennainen tulikin? Lainaan:"Onko sinulla juttuvinkki poliisin toiminnasta? Ota yhteyttä //." 

Ettei tarkoitus ollutkaan kertoa uutista yhteiskunnallisesti merkityksellisesti asiasta vaan epämääräisyyttä ja ympäripyöreyttä – silkkaa kontenttia, kuten netissä on tapana sanoa – heittämällä saada ihmiset puhumaan. Ihan mitä tahansa. Moderointi karsii ylimääräisen, kuten kommenttini kuin oli tämän tekstin pohjana.

Syy on ilmeinen eli itsestäänselvä. Joko – saadakseen maksimaalinen määrä näyttöjä omalle vinkkipyyntö -täkylleen, tai nähdäkseen, josko yleisökeskustelussa sattumanvaraisesti huutoutuisi pintaan mitään käyttökelpoista. Voisi päästä valittajahaastateltavaksi eli siteeratuksi nimimerkiksi.

"Tarkoitus ei tainnut alunperinkään olla kertoa uutinen yhteiskunnallisesti merkityksellisestä asiasta."

Keskustelu jatkuu, on opittu sanomaan. Niinhän se on näet mennyt jo siitä asti, kun Oy Yleisradio Ab:llä oli vielä pääjohtaja ja hänen nimensä...noin 60 vuotta sitten...oli Eino S. Repo. Mokomiin en muuten vilkaisisikaan, mutta ne mahtanevat olla ainoa tapa saada sanotuksi mitään normaalia nollaa lukijaa laajemmalle yleisölle.

Näin joutuvat toimimaan ne keitä ei kelpuuteta julkistilan puhujaksi tai kirjoittajaksi – mitä taas kukin tietää eli osaa – se on usein täysin toinen tarina eikä välttämättä liity ensimmäiseen mitenkään. Hedelmälliseksi en mokomaa vuorovaikutusta saata nauramatta sanoa – joko pitää vetää monologina tai hävetä seuraa mihin päätyi.

Vaan antaapa jokapaikanrikanderin höyrytä omatoimittajapuurilan kautta – tuona päivänä lain lukemisen ihmistä jalostavasta vaikutuksesta. Vaan miksi ihmeessä avin – valtion viranomaisen – pitäisi tuottaa kunnan – työnantajan – vastuulle kuuluvaa opettajien – työntekijöiden – täydennyskoulutusta? Turvallisuuteen.

"Mokomiin en muuten vilkaisisikaan, mutta ne ovat ainoa tapa sanoa mitään normaalia nollaa lukijaa laajemmalle yleisölle."

No, poliisihan on vallanpitäjä; sillä voidaan katsoa olevan velvollisuus sietää itseään koskevaa keskustelua. Keskustelua, jota väistämättä ilmenee; herättäähän vallankäyttö uteliaisuutta, turhaumia ja mielipiteitä. Inhimillinen toiminta ei liioin ikinä toistu kaavamaisesti joka kerta samanlaisena – saati ole täydellistä.

On tosiaan aika vakava asia, jos riveissään vaikuttava siviiliturhaumia tuulettaakseen, – tai peräti tuosta vain, koska voi, – heittää huostassaan olevan käsirautoihin laitetun päin seinää. Mutta; se ei ole koko tarina – tähän versioon päätyäkseen on edeltäpäin tehty koko liuta toimituksellisia valintoja, joista emme tiedä mitään.

Valinnat ovat saattaneet peittää alleen asian oikein arvostelemisen kannalta olennaisia asioita tai sitten ei – yhtä hyvin suoritus on voinut olla laiskanyletoimihenkilön journalismia eli syntyä jossain tyhmyyden-saamattomuuden välimaastossa. Missä on viittaus syksyn tuotantokauden ”ajankohtaisdokumenttiin”?

"On vakava asia, jos poliisi heitti huostassaan olevan käsirautoihin laitetun päin seinää."

Sitä miettiköön itsekukin, kun pyrkii saamaan sanottavansa julki, – jos siis kolmannen osapuolen intellektuaaliseksi omaisuudeksi päätyminen, on vieras käsite – tai koki – ainakin itse – poliisin voimankäytöstä mitään tietävänsä. Oman eli jonkun rakkaansa henkilökohtaisen kokemuksen jakamisesta puhumattakaan. 

Sillä; siinä kuin Ronald Reaganin terveydenhuollosta äänilevyllä julistaessa ei ollut ilmaista lounasta, ei netti 2.0:n aikanakaan ole ilmaista alustaa kunkin sanoa mitä hyvänsä. Metriikan merkityksen – tai pikemminkin sen tolkuttoman ylikorostuksen – tieten en saata olla hyräilemättä Suurlähettiläiden Mitä tulee miehen olla -kipaletta.

Vai onko totuus sittenkin Erika Vikmanin Myynnissä -laulun outrossa eli loppujohdatuksessa eli loppusoitossa? Voi taivas kuinka se ensikertaa kuullessaan – korvanapit korvissa bussissa matkalla Joensuuhun elokuviin muuan muutoin merkityksettömänä lauantaina – jyrähtikään. Kuin NRK:n Selinan sielunmessu!

****

Jälkikirjoitus: Ohhoh ja mitähän nyt on tapahtunut? Tulivat toistamisiin samasta jutusta sillä varjolla, että VKST katsoi toisin kuin käräjäoikeus ja luovutti valvontakameratallenteenn tuomitusta pahoinpitelystä. Ja yht'äkkiä meikäläisenkin kommentit menevät sukkana läpi roikkuen ruudussa vielä tuntien päästäkin. 

Kaksisiksi en silti saata nauramatta noita keskusteluja sanoa. Takerrutaan yhteen sanaan tavalla, joka käänsi koko "lainatun" tekstin merkityksen päälaelleen tai sönkötetään omaa maailmankuvaansa toisille vailla faktanhäiventäkään sen tueksi. Hoh-hoijaa.