Kun ei ole kehää eikä laitosaluetta, niin mitä sitten on?

Metsälän ulkomaalaissumpusta Helsingissä – hahhahhaa – yritti hatkata yksi, sekä toinen siinä myös onnistui. Selvyyden vuoksi: nauran virastoa, laitosta, yksikköä, historiaa ja osin henkilökuntaansakin. Näen nimittäin uutisoinnissa Pettersson-performansseineen saman tympeyden kuin on iäti ollut.

Mies, jonka nimeä en välitä toistaa; teki ”sata vuotta sitten” leikkaa-liimaa viritelmän, jossa kaupungin sossuja säilön kongilla suojasivat ovillaan päivystäneet palveluliikelaitoksensa vartijat, keistä muutamat olivat jonkun vuoden ihan virkasuhteeessakin. Niinpäniin; voi viulu näitä visionäärisiä lakinörttejä viisasteluineen.

Tiedän toki, että sittemmin koko keskus eli se laitos on siirtynyt valtiolle ja nyttemmin laki säätelee paremmin kuin ennen, mutta näemmä tietyt asiat eivät muutu. Niillä ei vieläkään ole siellä kehää koko tontin ympärillä ja valta loppuu ulko-oven tai ulkoilualueen aidan sisäpuolelle.

"Niillä ei vieläkään ole kehää koko tontin ympärillä ja valta loppuu ulko-oven tai ulkoilualueen aidan sisäpuolelle."

Niinikään; voimankäyttövälineet ovat surkean jälkeenjäänyttä vuosituhannenvaihteen yksityisen sektorin tasoa, joilla toivon mukaan torjuu edes perustökeröydet. Nyt näet sisäkautta aidalle olisi pitänyt saada turvaryhmä kilpineen, ja ulkokautta olisi pitänyt joko koukata pakenijoiden eteen tai torppaamaan avustajat, mutta vain aseistettuna.

Onko mitään vaaraa moisten ilmestymisestä? Ei. Kaikki on kuin jossain historiallisessa seurakuntien ylläpitämässä Lehtisaaren tyttökodissa 1960-luvulla: olehan kunnolla tai soitan huoltopoliisin hakemaan. Pilkkani oikeutus on se, että elleivät ohjaus valvonta tai erillään pito auta niin suunta on ”poliisin pidätystiloihin”.

On siis syntynyt ajanmittaan kaikenlaisten kummien krumeluurien kautta melkoinen ”hallinnollinen jälki-istunto”, josta puuttuvat niin tiedot taidot vehkeet väki kuin paljon muutakin. Jos uskoisin turvaduunarien ja valtion virkamiesten väliseen solidaarisuuteen, näkisin molemmilla olevan samat ongelmat.

"Ajanmittaan syntyi kummallinen 'hallinnollinen jälki-istunto', josta ei löydy sen paremmin sitä kuin tätäkään."

Tällä erää kaikki kukertui surkeuteen, että oltiin kykenemättömät estämään edes HS:n toimittaja-valokuvaaja -parin jälkijättöinen kouki ja provosoi -performanssi. No, jos ei kerran ole kunnon kehää eikä totta laitosaluetta; on tuskin valmiudenkorotustakaan. Silkkaa pilkkaa ynnä vittuilua, voi surkeuden surkeus.

Kehän olisi nimittäin pitänyt olla kiinni, joten henkilökuntaa ei pääse kyllin liki edes kieltäytyä vastaamasta kysymyksiin; mikäli olisi silti ängetty rappusille, se olisi ollut joko poistaminen tai kiinniotto+sakot. Ei mitään ”valtion mailla” pelotteluja, poliisilla uhkailuja ja – kaiken säälittävimpänä – vielä nimilapun peittelyjäkin.

Niin. Kaikessa noloudessa voisi jopa arvailla, että jos historiallisesta liikelaitos-Palmiasta olisi piirivartija löytynyt, jos tämä olisi päässyt paikalle kohtuullisessa ajassa ja jos vielä kyennyt työhönsäkin – illuusio säilöönottoyksikön turvallisuudesta sekä järjestyksestä olisi säilynyt. Monestiko äsken sanoinkaan jos? Siksi naurankin.

"Monestiko äsken sanoinkaan jos? Siksi naurankin. Säilöönottoyksikön järjestys ja turvallisuus on illuusio."

Ymmärrän. Sitä siis ollaan tänään vähemmistön vähemmistöä viranomaisessa, joka tekee jotain ihan muuta kuin vapaudenmenetystä tai turvallisuutta. Tavaksi tulee siis yrittää olla kuin ei olisikaan eli täyttäisi rutininomaisesti paikkansa, koska sisällään koko ajan pelkää lakkautusta/ulkoistusta/poissiirtoa. Näkee päiväunta pelon välillä.

Niillä lienee kuin jossain New Yorkin sosiaalitoimessa. Vuosin vaihdellen on ollut milloin yksityiset vartijat, omat ja niillä erityiset poliisivaltuudet, mutta ei juuri pysyvyyttä eikä turvallisuustasoakaan. Vaikka toisaalta; eikös se niiden – ei valtion – DHS-poliisi täytä jo kohta 30 vuotta? Pieni ihme piireissään, sano.

Sitä minä tässä vain monologissani keskellä bittiavaruuden äärimmäistä tyhjyyttä kirjailen, kun valitettavasti näin ei pidetä sen paremmin turvallista ja järjestyksellistä kuin inhimillistäkään säilööönottoyksikköä. Että tämähän mahtoi vallan olla niiden ensihatka, sano. Ymmärtäisivätpä vain mitä se merkitsee.

Jälkikirjoitus: HS:n haastattelussa säilöönottoyksikön johtaja väittää, että pako ei voisi toistua. Kiitos jatkojutun tehneen Maija Aallon siitä ei kuitenkaan ole muuta kuin hänen sanansa eikä kommenttilaatikonkaan sensori näemmä suo kummoistakaan huomauttelua sen epäkohdista.