Selkeä viesti

Katseltuani Kulttuuricocktail Livestä keskustelun Reidar Särestöniemen satavuotisnäyttelystä ja elämänkerrasta panin työpöydän muistilappukuutioon ylös sanaparin ”selkeä viesti”. En tästä suuremmin pidä, mutta onhan hänenkin elämänkohtalollaan yhtymäkohtia itseeni. Kuka saa menestyä sekä miksi?

Erityisen rankasti kiusaannutti taidepiirien Särestöniemen myöhemmän menestyksen torjuvuus; kuinka joku kehtasi sanoa tämän olevan henkilönä kiinnostavampi kuin taiteensa? Mutta; toisaalta, turha naurattaa ketään, koska juuri niinhän ihmiset vain tekevät – ovat aina tehneetkin, luullakseni.

Itseäni vituttaisi monumentaalisesti, jos pitäisi joksikin ”kiinnostavaksi persoonaksi” tai ”profiiliksi” alkaa; ajatteluni ja työni pitäisi olla kiinnostavinta minussa. Etenkään en rupea koskaan tarjoutumaan; jos siis sanottavani ei tekstistäni selviä, sitä on turha enää tulla itseltänikään kysymään.

"Vituttaisi monumentaalisesti, jos pitäisi alkaa kiinnostavaksi persoonaksi tai profiiliksi ajattelijan ja kirjoittajan sijasta."

Eipä sillä; olihan Leif GW:nkin Pommimiehessä sivujuoni, jossa parittomalle NOA:n naiskommarille löytyi miehenpuoli talon aulan vartijasta, joka oli kyllä oikeasti elokuvaohjaaja. Mutta; jos tulee vapaa-aikana siviilivaatteissa ulos naisvoittoisen henkilökunnan työsuhdeasuntotalosta, sitten onkin enää yksinomaan naurettava?

Sellaista niin kutsuttu vuorovaikutus teettää. Kaikki pitää tietää, vaikka jo kaduttaa kun kysyikin ja mielipide kerrotaan – tietenkin, – vaikkei ketään kiinnosta. Eli ei mitä tiedät, vaan mitä sinun luullaan tietävään. Hankitpahan vain sosiaalista valtaa kysymällä ”kauanko olet polttanut”, kun röökitopan paidantaskussa näit.

Ihmiset pitävät positiivisista tarinoista ja hahmoista, joihin voivat samaistua. Vaikka kukaan ei ole sen paremmin niin pyhä kuin pahakaan kuin itse luulee, ja sen kyllä huomaa, kun tämä pääsee omaa tarinaansa kertomaan. Vaihtoehtoja on vähintään vaan ei ainoastaan kaksi; totuus sekä mitä toinen haluaa kuulla.

"Kukaan ei ole sen paremmin niin pyhä kuin pahakaan, mitä itse luulee. Sen näkee siitä, kun kerrotaan omaa tarinaa."

Nykyään kartan vuorovaikutusta, koska ei minua kiinnosta esineellistää itseäni kenenkään huvitukseksi tai pinnallisen uteliaisuuden tyydytykseksi. Totuus nimittäin on, jotten useimmiten liity mitenkään kyseiseen liki änkeäjään. Kukahan tuollaistakin nollaa muka vahtii, uhkaa tai yrittää ihan siepata? Höpöhöpö. Nuppivika sillä on.

Ollaan niin pahista ja kriminaalia vaikkei tiedä edes mikä on henkilölehti eikä ole eläessään ollut vankinumeroa. Niinpäniin; ”uhkanahan” taisikin sitten peräti olla litsari vertaiselta jonkin vanhan kaunan vuoksi ja – sanottaessa firma – sama ei edes tajunnut puheen muuttuneen koskemaan järjestäytynyttä rikollisuutta.

Usein kuitenkin noita tuurijuoppoja, kasvattamattomia kakaroita ja syrjäytyneitä pahempia ovat marginalisoituneet, nyrjähtäneet sekä muuten vain käsittämättömiä näkemyksiä kirjaimellisesti hautovat. Niin kovasti tekisi mieli julistaa, mutta häpeä sulkee suun, kunnes luuli olevansa ystävien seurassa eli heikompiensa ympäröimä.

"Tekee mieli julistaa, mutta häpeä sulkee suun, kunnes luuli olevansa ystävien seurassa eli heikompiensa ympäröimä."

Ilmiö itsessään ei katso, että mitä kouluja on on käyty ja missä oltiin aiemmin töissä – kaikentietävyyttä sekä taipumusta olla jokapaikassa kiekumassa ei tosiaan luovutettu pois patenttivärivaatteiden sekä vehkeiden mukana – sain taas äsken itse todeta. Perseraivarisi ei minua pelota; olen kyseenalaistanut kaltaisiasi ennenkin.

Niinikään; tahdista pudonneella, kehityksestä jääneellä, taloussyistä poissäästetyllä tai liikojen ulkoisten harrastusten ex-kytällä ei kannata minulle namedroppailla. Tuo ylijäämälakimies selitti näet puolen vuosisadan vanhaa ja neljännessellainen sitten kumottua ”viisautta”, vaikka se käsikirjoitukseesi sopikin.

Eihän muuten kukaan – tänne asti lukeneensa väittänyt – luule, että minä itse olen millänikään kenellekään noista – nyt kaikkiaan jo kolmesta hahmosta? Ennemmin rehellinen ja sovussa itseni kanssa kuin jokapaikan puhuvana pää tekemässä turvallisuudentunnetta töpselinokille sekä hallittavuutta vallanpitäjille.

"Kaikentietävyys sekä taipumus kiekua jokapaikassa jäi vaikka vehkeet ja virka lähtivät – sain taas äsken itse todeta."

Miksen sitten kohta kohdalta nimet ja hengentuotteet mainiten kumoa kaikkea? En jaksa. Aihe on DJ-termein sanoen loppuunsahattu. Siksi toisekseen; onko minulla muka joku yleisökin, joka on sitä vailla? Ei ole. Löytyy vain pari vanhan kaunan kantajaa, jokunen ulkosuomalaisfriikki ja yksi trolli; tuo on tyhjään pantua energiaa.

Henkilöbrändäys lakkasi kiinnostamasta, koska osoittautui olevan liian pitkä aika nykyhetkestä siihen, kun kaiken vaivannäön kiitoksena saa julkisen tunnustuksen sekä hyväksytyn aseman. Ihan sama mitä teki ja missä sen yritti kertoa; aina sai korkeintaan parin päivän kävijäpiikin eikä koskaan enempää. Jos sai.

Ihminenhän ymmärtää mitä haluaa. Jos tykkää, ymmärtää kummasti; ja ellei, niin torjuu. Että siinä suhteessa, onhan viesti loppujenlopuksi hyvinkin selvä; millä perusteella tässä maassa katsotaan kuka mitäkin tietää tai miksi voi tulla. Enkä minä sellaisesta edes piittaa – ikinä en ole niin pahasti vailla, että mielistelemään alkaisin.