Absurdiuden suurmiehiä, osa 2

Useilla absurdin suurmiehillä on joku piiloagenda. Tietoverkossa ei tosin aina saa selvää myydäänkö, puuhastellaanko, saarnataanko vai kerjätäänkö huomiota eli etsitään kavereita. Kaikki on mahdollista ja voi viulu kun sen piti vielä tapahtua juuri minun edessäni. Hamunnevat valtaa sekä merkityksellisyydentunnetta?

Tämä inttäjä tässä on kuulemma ehdottoman sananvapauden kannattaja, muttei tietenkään voi sanoa lähtökohtaansa, koska silloinhan siihen pääsisi kiinni. Jopa ääri- tai laitaoikeistolaisuus on hänestä muka vain mielipide, vaikka järjestäytyneen muotonsa tuhoisuudesta on maailmanlaajuinen sadan vuoden näyttö.

Filosofian historia on tosiaan tuhansia vuosia pitkä. Kaikesta on voitu olla kaikkea mieltä – omistukseen on voitu ottaa, itse tekemänsä on ollut omaa ja tyrannihallitsijan on voinut syrjäyttää paremman tieltä – esimerkiksi. Millään ei kuitenkaan ole mitään merkitystä, jos se ei sovellu tähän päivään ja tapaukseen.

"Piiloagenda voi olla kauppaamista, saarnaamista, puuhastelua tai huomion kerjäämistä ja kavereiden hakemista"

Ne kysyvät, jankuttavat, väittävät etteivät saaneet vastausta ja palaavat omaan (perus)viestiinsä vaikka se juuri kumottiin – valitettavasti loputtomiin asti. Tulisiko siis ensin pohtia omia toimintatapojaan, jos kerran toistuvasti käy niin, että kanssakeskustelija alkaa vain huutaa? Ellei juuri tuo ollut tarkoituskin.

Kyllä nimittäin useimmat asiat ovat vähintään sekä-että, mikäli riittääkään; vain harva taas, jos oikeastaan mikään, on joko-tai. Asioita on myös niin monta, jottei kaikkia voida käsitellä kerrallaan loppuun vaan ne on asetettava tärkeysjärjestykseen. Ja kyllä, suhteellistaminen sekä tulkinta on...pakollista.

Ei tässä oikein voi muuhun edetäkään kuin Ruotsin tv 4:n Poliserna i våldsvåg’iin. Linnassa istunut kaltoinkohdeltu maahanmuuttajanuorimies ei ole millään lopettaa känkätystä. Kumpi on tärkeämpää: SL:n ohje kuljettajan olla nousematta istuimeltaan ja puuttumatta matkustajaan fyysisesti vai ääntäjän tyttöystävän liputtomuus?

"Useimmat asiat ovat vähintään sekä-että; vain harva, jos mikään on joko-tai. Ne on myös voitava laittaa tärkeysjärjestykseen."

Luonnosotsikko inttäminen antoi lopullisesti kärjessä tilaa nykyiselle, kun luin YLE:n teknologiatoimittaja Teemu Hallamaan Trump-Zelenskyi -analyysin kyseisen talon netistä. Sekä olihan se Reisjärven kunnanjohtajakin niine upporikkaan ja rutiköyhän pelaamisineen, mikä inspiroi lisää seuraavaksi luettuna.

Kyllä tässä nimittäin eletään aikaa, jossa kirjaimellisesti vilisee absurdin suurmiehiä, elämänkoululaisia tai oman elämän sankareita sitä hiton sisältöään tekemässä. Enää mikään ei ole mitä todistein osoitettiin ja normiin verrattiin, vaan kaikki on asiat asiayhteydestään irroittavaa sekä tiesminne kuljettavaa performanssia.

Vai nytkö olemme saapuneet kaksiprismaisen – oikeistoon, vasemmistoon ja katsojan itsensä niiden välillä keskikohdassa seisomiseen perustuvan – politiikanteon loppuun? Ettei enää ole kuin edistykselliset sekä taantumukselliset, jotka päättävät kaikki kysymykset tapauskohtaisesti. HuffPosta luin näin yli viisitoista vuotta sitten.

"Enää mikään ei ole mitä todistein osoitettiin ja normiin verrattiin, vaan kaikki on tiesminne kuljettavaa performanssia."

Näin kysyy, kun kuunteli Susanna Vainiolan Kissankehdon; siinä soitettiin Paula Koivuniemen täällä tutuksi tekemän Kapteeni Ajan alkuperäisversio, mikä käsitteli ulkoavaruuden uhkaa. Seitsenkymmenluvulla se oli vielä uskottavaa, mutta tänään ei – naurettavuus perustuu omaan huimasti kasvaneeseen kykyyn tuhota itse itsemme.

Maailmassa on aina ollut kohtuuttomia, hulluja, käsittämättömiä ja pahoja ihmisiä; he ovat myös lopulta törmänneet todellisuuteen saaden ansionsa mukaan. Huomautanpa vain kuinka pitkäikäisiä jotkut yksilöinä sekä miten faktaresistantteja rakennelmansa olivat – viimeaikoina nämä piirteet ovat suorastaan korostuneet.

Onko minulla edes oikeutta valittaa, jos törmään absurdin suurmieheen – diktaattoriin ilman poliisivaltiota, ei-kenenkään kuuntelemaan vouhottajaan, öykkäriin vailla keksinnön keksintöä tai enintään keskituloiseen eli oikeastaan täysin pers'aukiseen miljonääriin? Kirjoitan eli väittelen aikani kulttuuri-ilmiöistä, koska en muuta voi.