Tahtoi katsoa kulissieni taakse

Olin menossa ostamaan pahviin pakattua levy- ja rimakasaa, josta tuli piironki kuin nyt nököttää kirjoituspöydästäni oikealla. Halusin vatsavaivalääkettä; sitä silmälläpitäen olin ostanut jo pullovedenkin, kun apteekista poistuesssani jouduin yht’äkkiä keskustelemaan yksityisasiasta, jota kysyjän ei pitänyt tietää.

Tottatosiaan. Olen ihmisenä epäluuloinen ja juro erakko keneltä ei todellakaan kannata tulla koukkimaan tunnereaktiota, jos on satunnaisesti tavattava niidennäiden tarinoija tai hyvänpäiväntuttu. Mielellään en sano rumasti, mutta kunkin on parempi älytä asemansa itse ennenkuin se joudutaan osoittamaan.

Suuremmissa kaupungeissa olin pääsääntöisesti ei-ketään ja se sopi minulle vallan mainiosti. Ainoastaan jotkut harvat vähemmän kuin terveet, tasapainoiset sekä aikuiset ”tekivät omia johtopäätöksiään” asioistani – valitettavan usein altistaen itsenikin niiden kuulemiselle. Vähintään aikojen päästä, mutkan kautta.

"Mielellään en sano rumasti, mutta kunkin on parempi älytä asemansa itse ennenkuin se joudutaan osoittamaan."

Siispä; nyt minä en keskustele toisten saunassakäymisistä tai ilmoita mitä irtaimistovarastosta asuntooni haalaamissani mustissa muovisäkeissä oli sisällä. Tietääkseni toinen on toimintakykyinen aikuinen, joka hoitaa itse asiansa; omien elämänlaatutuotteitteni määrä sekä laatu taas ei kuulu mitään kenellekään.

Vaan mahtoikohan tuo oveni taakse väitettyä laskunmaksua pähkimään tullut kanssaihminen todellakin olla vihjaamassaan vaikeudessa vai keksikö läpän paatuneempi kuin tahtoi kauttaan katsoa kulissieni taakse? No, kiitos luottamuksestasi; silti en vippaa, ole bulvaani, jaa pankkitietojani enkä kyllä kutsu sisäänkään.

Edellinen oli päivänselvä yritys tehdä itsensä mielenkiintoiseksi tai saada valtaa niin kutsutuilla tietämisillään, mutta irtautua voi muutenkin kuin rinnasta tönäisten tai patukalla kynsille sivaltaen – tiedän jo. Vaan tuo toinen; jos se olisi muka toiminut, olisin jo niin haavoittuvassa asemassa, että tarvitsisin edunvalvojan.

"Tiedän jo, että irtautua voi muutenkin kuin tönäisemällä tai patukalla sivaltaen. En liioin vielä tarvitse edunvalvojaa."

Minua vituttaa railakkaasti ajatus, että yksityisasiani tietää löysäsuu, joka ”tarvitsi ne” vain kertoakseen samoista oman versionsa eteenpäin selkäni takana ilkeästi nauraen. Olen näin jyrkkä, koska eräät kaksi ovat kerran tehneetkin niin edessäni – läsnäoloni oli kyllä tuolloin todennäköisesti pelkkä tahaton sattumus, luulen minä. 

Moniko kerrotuista esimerkeistä oli usein soimaamieni karjalaisten tekemisiä? Mietipä sitä. Olen paremmin kuin hyvin tietoinen, että tapa periytyy yksilön persoonallisuuden kokoonpanoon tai pikemminkin sen häiriintyneisyyteen; tuo ei sinänsä katso heimoa eikä kotipaikkaakaan. ”Me luultiin”, niillä on tapana sanoa.

Tuonsortin mestariverkostoitujat löytävät kyllä toisensa. Ne pystyvät sujuvasti valehtelemaan, että on muka alla niin-ja-niin monta kirjallista varoitusta tai saaneen kahdesti kahdesti potkut. Oikeasti: nolla, koska se ainoakin jäi tiedoksiantamatta, ja kerran oli tullut laput vaan ne peruttiin irtisanomisaikana.

"Minua vituttaa railakkaasti, että asiani tietää löysäsuu, joka 'tarvitsi ne' vain kertoakseen ilkeästi nauraen toiselle."

En toivo olevani diktaattori enkä tyrannikaan, mutta edellytän silti pahat puheet niin käytävän kuin pysyvänkin täysin selkäni takana. Vaan kuten ihmisten keskellä usein käy, elä sinä akka/ukko unelmissasi vain. Ne päästetään kulkuun tsuppareiden kautta juuri siksi, koska haluavatkin loukata ja nähdä toisen reaktion.

Mokoma itsestäänselvyys, jonka olen hyvinkin saattanut tämän blogin historiassa kirjoittaa jo kuinka monesti hyvänsä; on nyt jälleen työn alla Anne Applebaumin Autokratia Oy -kirjan inspiroimana. Tämä on yksi informaatiovaikuttamisen muoto, joka itsessään on vanhempi kuin ei yksin kirjapaino- vaan jo suorastaan kirjoitustaitokin.

Ihminen janoaa disinformaatiota kateuksissaan, epävarmuuksissaan ja vallanhimoissaan. Niin vaikeaa tai epäluonteenomaista tälle on olla lähimmäinen tai edes vastuullinen aikuinen; tukea toista vaikeuksissaan sekä riemuita hänen onnistumisistaan. Siksi tapaan kiiman ja kateuden peruslaista puhuakin.