Sordiino ja harhainen turvallisuudentunne

YLE:n politiikan toimittaja suositteli Kansaneläkelaitoksen pääjohtaja Lasse Lehtoselle sordiinoa ja tämäpä rupeaakin itsejulistamalleen some-paastolle. Kansanedustaja Timo Vornasen jutun toisena pääkäsittelypäivänä julki tulleet videot ja pöytäkirjajutut näyttävät harhaisen turvallisuudentunteen nolon lopun.

Sairaala on organisatorinen helvetti, jossa etenkin valtaa pitävillä lääkäreillä on taipumus kuvitella saavansa sanoa mitä, miten, missä sekä kenelle tahansa – alemmakseen luulemalleen. Sanomisen kohteen taas olisi kuulemma pitänyt ymmärtää, että se oli (vain) vitsi ja niin edelleen. No, hö-hö-hö-höö.

Nähtävästi samaa tapahtuu vielä useammin ynnä törkeämmin hallinnossa, jossa istutaan pahimmillaan kahdenkesken tai parhaimmillaankin vain pienellä porukalla vaikeaa asiaa räikeän epäsuhtaisissa valta-asemissa. Vaan äkkiäpä Lehtonen olikin yleisöjulkisuudessa eikä – näemmä – sitä tajunnut. Möläytti ja kunnolla.

"Vaan äkkiäpä Lehtonen olikin yleisöjulkisuudessa eikä – näemmä – sitä tajunnut. Möläytti ja kunnolla."

Vornasen vastapuoli taas luuli olevansa hyvä puhumaan, fiksu, ulospäinsuuntautunut, itsevarma ja liittyvänsä sujuvasti seuraan; onkivansa henkilökohtaiset tiedot, myyvänsä asioita sekä sitten jopa pomottavansa toisia. Paitsi, että asianomaisen lähestymisyritys torjuttiinkin tylysti ja hänet kuristettiin liikkumattomaksi selinmakuulle.

Kaverinsakaan ei voittanut sen paremmin naurajia kuin viimeistäkään sanaa; ei tullut nöyryyttä, pahoittelua sekä tilanteen kärjistämisyrityskin johti alistumisten tai paon sijasta konfliktiin – sen tohelon ”varoituslaukauksen” muodossa. Voivoi. Olisi pitänyt käsittää, jottei kukaan voita jokaista vääntöään – niihin ei pidä joutua lainkaan.

Helsingin yöelämässä jokatoinen vastaantulija on etenkin päissään samanlainen ylisuulas mahtailija, jolla on samanaikaisesti alentunut konfliktikynnys ja huonot selviytymistaidot. Jos heihin suhtautuu Vornasen lailla äkkiväärästi, saa siellä helposti tapella 1-3 kertaa joka ilta tai kunnes viedään sairaalaan eli joutuu putkaan.

"Voivoi. Olisi pitänyt käsittää, jottei kukaan voita jokaista vääntöään – niihin ei pidä joutua lainkaan."

Nuo ilmiöt ovat valitettavan tavallisia myös selvinpäin, keskellä kirkasta päivää ja kaikissa mahdollisissa ympäristöissä, koska eletään rinnakkain pääomaehtoisessa, kauna- sekä julkisuusyhteiskunnissa. Niissä toimivat yhtä aikaa rinnakkain – tai pikemminkin lyövät päitään yhteen – niin iänkaiken vanhat kuin uudetkin mekanismit.

Sinänsä huvittaa, että esimerkiksi älypuhelimista puhutaan, mutta todensanoen – ne eivät lopulta paljoakaan ihmisen älykkyyttä lisänneet. Päinvastoin – joko loukkaavasta esineellistävästä kuvaamisesta syttyy avoin konflikti heti – tai jälkimaailman vaivoiksi syntyi jotain täysin tyhjänpäiväistä osoittava näennäistodiste.

Niinikään – ei ole uutta, että kahdenvälinen konflikti siirretään kolmannen ratkaistavaksi tai vuodetaan julkisuuteen, jos näin vain luulee voittavansa – edes jotain. Mutta; koska ihmisten väitetty oikeustietoisuus ja herkkyys ovat jo kasvaneet aivan naurettaviin mittoihin, käytännössä tällöin vain ”asiat alkavat elää täysin omaa elämäänsä”.

"Väitetyt herkkyys ja oikeustietoisuus ovat kasvaneet täysin naurettaviksi, joten asiat alkavat elää täysin omaa elämäänsä."

Niin. Pääjohtajuudestaan ja kaikista meriiteistään huolimatta Lasse Lehtonen sai huomata vastaavansa ”ei täällä ole pakko olla töissä/tulijoita on” -mölähdyksestään myös muille kuin vaimolleen tai äidilleen. Esimerkiksi KELA:n hallitukselle, joka ei muuten sekään liioin ole mikään koskematon itsevaltias.

Kahden pääkaupunkiseutuismiehen niin kutsuttu trollaaminen paljasti taas, että vastapuoli ei ollutkaan kasaan menevä luuseri tai sen nostamaa inhotusta välttävä – mukavuusalueellaan viihtyvä/turvallisuuta tunteva/itsellään liikaa menetettävää olevan kokeva – tavallinen ihminen. Oikeasti vaarallinen olisi ampunut päin, pellet! 

Puhumattakaan toinen toistaan huonompia – katastrofaalisen rajoilla olevia – ratkaisuja peräjälkeen tehneen Timo Vornasesta, jolta meni ainakin ura valtakunnanpolitiikassa. Aselupa lähtenee viimeistään tuomion myötä. Ja; jos poliisinvirka säilyy, tehtävät eivät ainakaan ole ”oman toivomuksen mukaisia”. No, nytkö on sitten kaikista kaikki hyvin?