Hyväuskoista, hyväuskoista

Vantaan sellimurhaoikeudenkäynnin istuntouhoilu sekä moottoripyöräpoliisia päin tahallaan ajamisesta antavat aihetta arvostelulla viranomaisten itsetyytyväisen hyväuskoista kehittymättömyyttä. Saa tosiaan sanoa, että onneksi ei käynyt pahemmin. Joensuun "joukkotappelu"? Nauru ja pieru.

Voisi jopa piruilutarkoituksessa tyhmentää itsensä; kysyä, että kuinka monta kertaa eri ihmiset olivat oikein tulleet sanomaan saattopampuille uhkasta. Selvästikin RISE:ssä ei ole toimivaa tilannekuvan pitämistä eikä johtamista, jos yksi virkamies tosiaan saa omine valtoineen päättää näin isoja asioita tykönään.

Rebekka Härkösen jutussa ei sanottu oliko viime minuuttien istumajärjestyksen mulkkaus ainoa mitä tehtiin ennenkuin rynnittiin jo. Eikö edes tarkastettu toiseen kertaan? Eikä luonnollisestikaan voi nyt soittaa turvallisuuspainotteiselle apulaisjohtajalle kysyäkseen, että kuinka se rassi oli jäänyt löytymättä jo aiemmassa.

"Kuinka monta kertaa eri ihmiset oikein sanoivat uhkasta, mutta kohdettaan ei silti tarkastettu uudelleen käräjätalolla?"

Mitä taas tulee sellaiseen maailmansensaatioon kuin Joensuun liikennepoliisin moottoripyöräpartio yövuorossa, olisi peräti kysyttävä: onko aihetta juhlaan. Tarvetta todellakin oli, koska paikallisyhteisö suvaitsee ja pahimmillaan Kontiolahden kunnan nuorisotyöntekijät suorastaan mukanaolollaan edistävät mokomiakin mopomiittejä.

Mutta kuinkas kävikään? Suoritus oli mennä täysin perseelleen, kun kunnolliset säännöt moottoripyörien pysäyttämisestä puuttuvat sekä yritetään suorittaa yhtä yksin 2020-luvun erikoistuneessa poliisityössä kuin jossain 1980-luvun kyläpoliisissa. Onneksi sentään oikeudentuntoinen suuri yleisö ilmiantoi törmääjän.

Pointtini on, jottei näin olisi pitänyt ikinä päästä käymäänkään, koska mopomiitissä ollaan paikalla väellä ja voimalla, mistä olisi riittänyt tukipartio tähänkin ajoneuvoseurantaan. Tai jos ei muka riitä; päivystävän yleisjohtajan olisi pitänyt kieltää se – joko heti eli tovin jatkuttuaan – molempi parempi.

"Mopomiitissä pitää olla paikalla väellä ja voimalla, että työturvallisuus säilyy tai sitten ajoneuvoseurantaan ei ryhdytä."

Kuinka ihmeessä Rikosseuraamuslaitos ja Itä-Suomen poliisi voivat olla näin jälkeenjääneen saamattoman hyväuskoisesti itseään täynnä? Siksi kai, koska journalismi ei tee työtään. Aina kaikki uutisoidaan joko sensationaalisen osoittelevana yksittäistapauksena tai viranomaiset tiedottavat -linjalla.

Kukaan ei koskaan kysy – miksi näin tapahtui ja kuinka se olisi voitu välttää. Siksi viranomaisten toiminta pääsääntöisesti kehittyy lähinnä silloin, kun ne itse havaitsevat itsessään kehittämisen varaa. Käytännössä näin taas tapahtuu vain, jos tuli vakavia henkilövahinkoja, tuomio oikeudessa tai sanomista laillisuusvalvonnalta.

Juu. Eiväthän turvallisuusviranomaisemme kelvottomia ole ja epäilemättä edistys on sitä huimempi mitä pidempi perspektiivi, mutta ne ovat sivuseikkoja. Pääasia on omahyväisen itsetyytyväinen kehittymättömyys, joka mahdollisti tässä käsitellyt kaksi ongelmatilannetta. En näe mitään aihetta kiitollisuudenosoitukseen.

"Turvallisuusviranomaisemme ovat omahyväisen itsetyytyväisen kehittymättömiä ja siitä tuli seurauksia."

Kiitollisuus? Tuo sana piirtyi päähäni luettuani Olivia Laingin Yksinäisten kaupungin. Yhdentekevää, että koetaanko tämä kiittämättömäksi, ylimieliseksi tai aggressiiviseksi. Todennäköisintä on, että tekstiä ei koskaan lueta eli sen sattumalta avannutkin torjuu. Väittää, jottei ymmärrä tai sanoo epämiellyttäväksi.

No, sellaista se vain on tämä kirjoittajan elämä. Yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunteista seuraa tietty epämukavuus, mutta siihen tottuu kyllä. Tai; jos haluaa kavereita, alkaa tehdä jotain aivan muuta kuin kirjoittamista. Vai mitenliene; onko kukaan koskaan täysin toisista erillään ja itse kaiken omasta päästään keksinyt?

Ymmärrä ensin oikein edes peruskäsitteet. Kuka on vähäistä tai merkittävää julkista valtaa käyttävä henkilö, jonka kanssa olet tekemisissä, koska on pakko. Kuka on joko mahdollinen eli maksava asiakas. Niinikään; älä rinnasta keskenään ympärilläsi pyöriviä hyvänpäiväntuttuja ja satunnaista rahvasta sekä oikeita todellisia rakkaimpiasi.

"Mitenliene; onkohan kukaan koskaan täysin toisista erillään ja itse kaiken omasta päästään keksinyt?"

Karjalaisen sekä YLE Joensuun joukkotappelu-uutisointi taas saavat naurun ja pierun. Mikäliene vain medialle tarjotun koulunpäättäjäishulinoiden koonnin tai päivälistan – tehdäänkö niitä vielä – apinointi. Jos se siis ei ole suoraan Facebookin puskiksesta, jossa vanhemmat tilittelivät päivänvalossa tuntojaan jälkeläisensä kohdattuaan.

Kummallakaan niin kutsutulla tiedotusvälineellä ei siis ole edes tapahtumapaikkaa nimetä eikä kysytty, että oliko varhain pyhäaamuna napattu kolmikko ollut pidätettynä, kun kerran heidän vapauttamisensa on uutinen vielä tiistaina. Noin huonoilla eväillä se ei tainnut olla sitä edes enää maanantaina.

Voi kuinka laiskan peesaavaisen kontaktittoman saamatonta toimittamista. Mokomakin "joukkotappeluhan" on siis todellisuudessa pelkkä huhu. Että tärkeintä ei siis ole mitä tiedät vaan mitä ne luulevat sinun tietävän? No, jätetäänpä hurskastelematta; harvassapa ne olivat ennenkin toimittajat, jotka oikeasti hankkivat tietonsa itse.

***

Jälkikirjoitus: Moottoripyöräpoliisin asian syyteharkintaan siirtymisen johdosta KRP:n rikosylikomisario Jarkko Timonen antoi YLE-jutussa tiedon, jotta vakavat henkilövahingot vältettiin, koska tämä oli ajoissa vähentänyt vauhtia ennen törmäyshetkeä. Kiva kuulla. Edes se meni oikein.