Kunnoton kuorisuoja ja puuttuva piiri

(Kuva: Jari Kähkönen) Täkäläisittäin liikerakennukset tapaavat olla sitä miksi ne kerran
vuosikymmeniä sitten rakennettiin.

Ilomantsi Cityn apteekki on tätä kirjoitettaessa keikattu toista kertaa. Se saa ajattelemaan kitumalla kuolevien karjalaistaajamien turvallisuutta, joissa pyörinee sama haluttoman-saamattoman-mitääntekemättömän kenkku kierre kuin kaikessa muussakin täälläpäin. No, eivät ne aivan toivottomia ole, sentään.

Aluksi kiitos niin Mervi Nevalaiselle kuin Pogostan Sanomien vastuuhenkilöllekin, keillä oli publisistista kaukonäköisyyttä ja rohkeutta julkaista tuo pääkuva. Sitä suoremman taitavammin sitä ei enää olisi voinut ilmaistakaan, kiitos. Juuri tälläisten hienojen juttujen takia me tarvitsemme paikallislehtiä.

Kuitenkin blogillani on tuollainen otsikko sekä johdanto, sillä valitettavasti ongelma on täysin päivänselvä eikä siihen ole kyetty reagoimaan ajallaan. Muu tuskin selittää, että täälläpäin liikerakennukset tuppaavat olemaan mitä ne on kerran nähty hyväksi rakentaa eli onhan sentään lattia-seinät-katto ja ovet saa lukkoon. Höhöhöö.

"No, onhan täkäläisissä liikerakennuksissa sentään lattia-katto-seinät ja ovetkin saa lukkoon. Höhöhöö."

Ilomantsin apteekin rikkilyöty ikkuna lehtikuvassa opastaa, että paikan kuorisuoja on ollut 80-luvun tasolla ja tähän asti on vain parasta toivottu sekä pahinta pelätty. Olisi pitänyt tulla kalterit, alaslaskettavat säileiköt-kaihtimet tai edes murtosuojakalvo – ikkunan ei nimittäin enää pidä olla noin helposti särjettävissä.

Ai miksi? No, siksi koska Ilomantsi on tyypillinen pohjoiskarjalainen metsänkeskinen tuppukylä, jossa ei ole näkijöitä eikä apuunmenijöitäkään, kun jotain sattuu. Suojattavan kohteen kuori on siis viritettävä kestämään enemmän tai pidempiaikaista väkivaltaa kuin mitä luulisi. Tämä on täysin ilmeinen rakenteellinen heikkous.

Otsikkoni on kaksiosainen, syystäkin. Historiallisia vartiointiliikkeitä näissä kylissä on saattanut olla paikallisen yrittäjän pitämänä viimeksi 90-luvulla, mutta uuvahduksensa jälkeen fyysinen vartiointi on loppunut ja tänään hälytyksiin lähdetään jostain kaukaa. Eikai yksityisestä hälytyskeskuksesta soiteta häkeen? Hurraa.

"Ilomantsin apteekin kuorisuoja oli 80-luvun tasolla ja vartioinnin uuvahduksesta ei edes ole varmaa tietoa."

Kaikkinensa; Pogostan Sanomien kuvaa kun katson, en saata kuin huokaista kunnottoman kuorisuojan ja puuttuvan piirin vuoksi. Tuollaisia liikehuoneistoja ei yksinkertaisesti saisi olla enää missään. Ei edes vilkkaissa kauppakeskittymissä, joissa apu tulee paikalle nopeasti. Ehkä siellä on myös pätevät turvallisuusvastaavat?

Ilomantsikin on saattanut jopa olla sellainen noin 40 vuotta sitten. Ehkä tuolloin uusinta hottia oli pelkkiin paikanpäällä huutaviin pilleihin rajautunut hälytysjärjestelmä, joka oli tuolloin ”ihan kingiä”, koska henkilökuntaa asui työsuhdeasunnossa saman talon yläkerrassa. Tämä ei kuitenkaan kelpaa enää.

Niinikään; tuolloin kukaan sikäläinen ei varmasti edes vielä tiennyt, että mikä on vempele, joten yksinkertaisten lasien ovissa on voinut olla käytännössäkatsoen millaiset sohlot lukkoina hyvänsä. Ja oli maalaispoliisi; Ilomantsin poliisiasemallakin oli töissä niin-ja-niin-montakymmentä ihmistä, kun Saab sahasi 24/7.

"40 vuotta sitten Ilomantsi on saattanut olla vilkas kauppapaikka, jossa oli myös ympärivuorokautinen poliisilänäolo."

Ennen oli ennen, nyt on nyt. Liikkeet lopettavat, koska yrittäjät ikääntyvät ja väestö vähenee; toimitilatkin jäivät sellaisiksi miksi ne kerran vuosikymmeniä sitten rakennettiin eikä ainakaan rikosturvallisuuteen liittyviä perusparannuksia hoida kukaan. No, Ilomantsissapa nähtiin, että mitä tuolla asenteella saa aikaan.

Taas odotetaan, että murrot selvitetään ja yksi pitäjänpahis lähtee niistä istumaan – salaa toivotaan tämän joko jäävän tavalla eli toisella sille tielleen tai tulevan takaisin vasta kun virtaa riehua ei enää ole. Kunnes sama toistuu, koska tilallensa nousi hetken päästä toinen samanlainen – ellei vielä pahempikin.

Ja jos ei olekaan kuorisuoja kunnossa, olisi edes jonkinlaisen vartioinnin muodostama kiinnijäämisriski. Että sillä puolityhjällä liikekeskuksen rohjolla suoritettaisiin joskus vartiokierroksia, eivätkä ikkunat jäisi kesäkuumalla auki päiväkausiksi tai ovi törröttämään telkensä varaan, kun viimeinen poistui työpaikalta liian kiireellä.

"Odotetaan, että pahis lähtee istumaan. Kunnes kaikki toistuu, koska tilalle nousi samanlainen – ellei vielä pahempikin."

Niin; eikös suomalaisuuden ydin olekin nyt koppavasti huutaa, että ei ollut yksin vaan kyllä muutkin tekevät samaa elleivät vielä pahempaa? Saatan aika varmasti sanoa Kontiolahden apteekin keikatun kaksi kertaa alle viikossa jokseenkin Ilomantsin lailla, kun se muutti Keskuskadun toiselle puolelle silloin uusiin tiloihin.

Vanhan sekä uuden välillä oli yksi keskeinen ero juuri murtokohdassa; liike- ja palvelutalossa oli kehäsuoja vaan liikekeskuksessa ei ollut. Liikehuoneiston kuori oli samanlaista onnetonta maitolasia kuin tuollaisissa paikoissa tapasi olla aina 1990-luvulle asti. Sisäovikin tiloissa oli, mutta sitä ei ollut tapana pitää lukossa.

Kävin huvikseni itse paikanpäällä. Ensikeikan jälkeen historiallisen pankkikonttorin neuvotteluhuoneen ovi alettiin lukita yöksi ja toisen perästä maitolasinen kuoriovi vaihdettiin huomattavasti jykevämpään metalliprofiiliisellaiseen. Että eihän täällä aivan toivottomia olla. Sentään. Vaikka tajuaminen on hidasta ja tekeminen vaikeaa.