Tuttua juttua, jos ihmisiä harrastaa

(Kuva: Jari Kähkönen)

YLE Areena tyrkytti minulle Vakoojat-podcastin jälkeen Luomiskertomusta Markus Nummen Käräjistä. Lääninetsivähahmon luonnehdinta pedantiksi, besserwissermäiseksi, omaa merkitystään korostavaksi ja siten myös koomiseksi puhutteli oudosti. Tämähän on tuttua juttua, jos ihmisiä harrastaa.

En olisi välittänyt, mutta muistin kuinka sen nelisen lehteä sitten kirjoitin useaan kertaan vartijoiden lakosta, joka oli tuolloin ennenkuulumattomuus. Jouduin myös säännöllisesti seulomaan läpi Suoli24:n ihan itsesuojelusyistä, sillä niin moni tuosta outojen tyyppien kuppikunnasta sauhusi siellä täysin rajattomasti. 

Niin. Se tosiaan päästi, että ”eräistä ihmisistä” yritin ottaa itselleni kunniaa lakosta. Siis, – mitä helvettiä – olisiko pitänyt vaieta vai kenetköhän – yhdenmiehen lehdessä – olisi oikein tullut asialle laittaa? Kyllä se vain on niin, jotta trollatessasi kerrot muuten enemmän itsestäsi kuin kohteestasi – piditpä siitä tai tajusitpa tämän – eli et.

"Trollatessasi kerrot muuten enemmän itsestäsi kuin kohteestasi – piditpä siitä tai tajusitpa tämän – eli et."

Toisen yhtä edustavan neropatin muistan messuilta, joilla olin kamera kaulassa ja laukku olalla juttua tekemässä. Tämä – oikein kouluttaja – vouhotti, jottei vast’ikään uutisoitu, hallinto-oikeuteen valittamalla lupansa saanut, ollut suorittanut turvallisuusvalvojan erikoisammattitutkintoa. No, väitinkö niin? En.

Siis, – mitä helvettiä taas – luuletko sinä kenenkään täysipäisen valittavan hylsystä, jos ei ole kelpoisuutta hakemaansa lupaan? Ettei viranomainen huomauttaisi ilmeisestä lausunnossaan ja – kai sitten pidät tuomioistuintakin niin lukutaidottoman saamattomana, – jottei sekään hylkäisi valitusta niinkuin ilmeisesti täytyisi?

Tiedätkö alkuunkaan, mikä on sanomalehti, tai mitä ja miten siihen kirjoitetaan? Puhumattakaan, että toimittaja valehtelisi julkista asiakirjaa vastaan; kuka tahansahan voisi lukea sen ja paljastaessaan totuuden tuhota tämän uran. Tuoreeltaan kokemus oli niin absurdi, etten viitsinyt vastata, jos edes olisin keksinyt mitä sanoisinkaan.

"Että kelvoton valittaa lukutaidottomien tuomioistuimeen ja sanomalehdessäkin kirjoitetaan puutaheinää? Ihan tosi?"

Vaan saattaa ihmiseen joskus samaistuakin. Luomiskertomuksen Kale Puonti -jaksossa kuulin kuinka kustannustoimittaja saattaa kuitata tälle palautteessa, että kirjoittaa proosaa eikä rikosraporttia. Sekä; kuinka poliisista poisjääminen on leikannut kahvihuonekeskustelut hänen elämästään. Tämän todellakin tunnistan.

Kuten senkin, kun nimeltämainittu kertoi vaikeudestaan lukea muiden kuin poliisien ja rikostoimittajien kirjoittamia dekkareita niiden virheiden takia. Virheiden, joita ei useimmiten olisi edes tarvinnut tehdä, koska asia olisi selvinnyt googlettamalla. Voi kuinka noloa oli äskenkin katsella Hyväveli -elokuvaa tv:stä.

Muistan myös kuinka katselin joskus vuosia sitten Myllylahden kustannusjonkun puhumassa dekkareista promovideossaan. Sanoi, että heillä sujuva sanailu voittaa kaikentietävyyden mennentullen. Ilmeisesti näin todellakin on; muutaman tuotoksensa olen lukenut ja asiaan ei todellakaan ole enää tarvetta palata.

"Saattaa sitä ihmiseen joskus samaistuakin, ajattelin kuunnellessani Kale Puontia Luomiskertomuksessa."

Iltana eräänä puhuin puhelimessa pitkään nuoruudentoverin kanssa. Pohdimme valintojamme; totesimme nyt ettemme silloin tienneet alkuunkaan kuinka elämämme tulisivat menemään, ihmettelimme nykyään jo peruskoulussa teetettävän ansiokansioita ja arvailimme kuinka itsejemme kävisi nyt tuossa järjestelmässä.

Kävelyllä mieleeni palautui Leevi and the Leavingsin Itkisitkö onnesta kertosäe:”Kun sitä tuskin edes Voi aavistaa unissaan Kuka saa ja kenelle annetaan Ja miten raukkamaisesti onnen anti täällä jaetaan”. Se on juuri noin. Toista puoltaan lainaan vain osin:”Se vituttaa ei saa//”. Varo; ihmisille tunnereaktiosi saattaa olla viihdettä.

Minulle on silti ihan sama mitä tukahdutettuja tunteita ja pelkoja laukaisin perhevelkavankkurin tuulipukuäijässä, joka uskalsi edes katsoakin vain kieroon. Tai mitä teinipojat kaksi päällä mopollaan ajaen halusivat; menivätpä edestäni neljästi enkä silti suostunut morjestamaan heitä takaisin. Suksikaa kuuseen siitä kuikuilemasta.

"Varo; ihmiset pitävät tunnereaktiotasi viihteenä. Suksikoon kuuseen kuikuilemaan, ajattelen minä heistä."

Minä tiedän jo itsestäni, maailmasta ja ihmisistä. Esimerkiksi kuinka ystävyys aina maksaa sekä joukkoon kuuluminen velvoittaa, – että on sattumaa saatko niistä koskaan mitään – sellaista kuin olisi halunnutkin saada – itsellesi. Ja kuinka on käytännöllinen mahdottomuus, jotta jako menee kertaakaan tasan.

Minä hoidan enää vain omani, sekä edellytän etteivät muut vaivaa minua heidän asioillaan. Tiedän jo kauanko edessäni jaksetaan keskimäärin olla kohteliaita ennenkuin palataan omiksi – aika epähienoiksi – itseikseen. Ajatuksen arvo ei siis ole kummoinenkaan eikä niiden vaihtaminen säily mielekkäänä ajankuluna pitkään.

Maalaisjuntit ovat vain vähän liian vilkkaita, puheliaita, uteliaita ja ennenkaikkea ilmanjäämisenpelkoisia eli fomoja omaksi hyväkseen. Suunnassani ei ole teille mitään; kuta nopeammin – ja kivuttomammin – tuon tajuatte, sen parempi kaikille pelleilyynne – syystä tai toisesta – osallisiksi joutuneille.