Myönnän – kirjaston sisä- tai omapoliisi on vitsi – muistanhan 90-luvun Seinfeld-sarjan, jos vaikka vain ohimennen. Surffasin tv-kanavien välillä; tai näin vilauksen vanhusten ruudulta olohuoneesta, kun olin menossa eli palaamassa tekemästä jotain paljon kiinnostavampaa. Vaan kun Sinimusta liike sekä Helsinki.
Ne tosiaan kehtaavat leikkiä toisinajattelijaa ja sorrettua vähemmistöä, vaikka itse katsovat etteivät kaikki ihmiset ole yhdenvertaisia sekä demokratiankin joutavan mennä. Mitähän mokomaan olisi sanonut sekin syntymäkotikaupunkini pääkirjaston järjestysmies, joka saman talon Pro Patria -taulun mukaan kaatui Summassa?
Ollaanpa haihattelematta. Myös Helsingin kirjastoissa on jo sata vuotta sitten ollut tappeluita, joissa yksi vahtimestari ei ole enää pärjännyt ja tietyissä toimipaikoissa kirjatkin piti pitää tiskin takana. Kyllä siellä on siis ajan mittaan sattunut sekä tapahtunut kaikenlaista, vaikka ulospäin onkin ehkä ennemmin häpeillen vaiettu.
"Ollaanpa haihattelematta. Myös Helsingin kirjastoissa on sattunut asioita, joista on ennemmin vaiettu ulospäin."
Siksi en juuri arvosta Helsingin kaupunginkirjaston enkä poliisilaitoksenkaan YLE:n nettijutussa haastateltuja puhehenkilöitä. Kaiken viimeksi pitäisi teeskennellä, että sinimustuus on muka mikä aate hyvänsä, minkä edustajien perseilyssä on kyse jonkunsortin vapauksista, tai vastamielenosoittamisenkaan sille olevan suotavaa.
Kuka tilaa oikein hallitsee ja mihin tarkoitukseen sitä saa käyttää? Ainakaan tätä ei pidä pohtia jossain Pohjois-Espan hallintokeskuksessa, jossa oletan pormestareiden istuvan. Tässä ei nyt kaivata ainakaan monien tahojen samanaikaisia ristiriitaisia viestejä vaan kysymys on toimivalle johdolle kuuluvasta operointiasiasta.
Sitä minä tässä vain bloggaan, että kun sieltä taas puuttunevat niin valtuudet kuin resurssitkin. Oikea vastaus olisi nimittäin tunnistaa nämä sinimustat, jotka käännytetään jo ovelta; ja jos kuuluu mussutusta niin sitten suunta on putkaan lopuksi aukioloajaksi. Melko paljon pyydetty niiltä parilta Oodin vartijalta, eikömitä?
"On melko paljon pyydetty niiltä parilta keskustakirjasto Oodin vartijalta, että he hoitaisivat tälläisen asian itse."
En kannata voimassaolevan turvapalvelulain avaamista, jotta kirjastoonkin voitaisiin asettaa järjestyksenvalvojia poliisin ja rajavartiolaitoksen avuksi. Se on yksiselitteinen turmion tie, jonka päässä pahimmillaan yhden ainoan kuntapomon vallankäyttöhalu sekä arvostelukyvyttömyys johtavat lopulta tuhoisiin seurauksiin.
Kohdeluettelo on jo nykyään samanaikaisesti liian pitkä, alikäytetty eikä laki ylipäätään takaa kuin muodollisen asettamispäätöksen. Jos sitäkään. Niitä ei haeta vaikka pitäisi, myönnettyjä saatetaan panna täytäntöön vain jos itseä huvittaa ja varsinaisten toimitettujen palveluidenkin laatu vaihtelee tuhottoman paljon.
Vai tuleeko PORA-JV:lle muka samassa muljauksessa oikeus estää pääsy sekä poistaa käskyn noudattamattajättämisen vuoksi? Höpöhöpö. Ei tule. Se on yhtä todennäköistä kuin etälamauttimen ja projektiililaukaisimen lisääminen hyväksyttyihin voimankäyttövälineisiin. Niin paljon – kaikkien – halveksuntaa niskassa vain on.
"Voimassaolevan turvapalvelulain avaaminen ei kannata, koska sen lisäksi pitäisi tapahtua paljon muutakin."
Onko tämä edes todellinen yhteiskunnallinen ongelma? Sitäkin on kysyttävä, sillä ollaanhan jo pelleilyn puolella, jos yhdet yrittävät lukea kirjaa ja ehkä vielä keskustella sisällöstäänkin, mutta toiset huutavat niin kovaa ettei tämä onnistu – kirjastossa. Molemmathan sieltä pitäisi – oikeastaan – heittää ulos.
Vaan ei asiaa sovi naurulla ja pierullakaan kuitata – saati toivottaa tavallisten kirjaston käyttäjien sakinhivuttavan kummatkin kuriin. Ei, sillä hullunkurisuudestaan huolimatta tässä provokaatiokierteessä käydään kulttuurisotaa, jossa tavoitellaan – röyhkeästi – kaikkea hyötyä itselle ja vastapuolen nääntymistä sääntöihin-häpeään.
Moisen merkitys itsessään on kuitenkin suorastaan mitätön verrattuna niihin vihanpitoon sekä kostoiskuihin, mitkä saattavat seurata, jos kohtalokkaan raja ylitetään. Sen ei edes tarvitse tapahtua tarkoituksellisesti; riittää, että paikalla oli ainoakin yksinäinen susi, elämäntärviö tai myöhemmin syyntakeettomaksi todettava.
"Hullunkurisuudestaan huolimatta tässä provokaatiokierteessä käydään röyhkeiden tavoitteiden kulttuurisotaa."
Niin. Kuinka maahamme muka luotaisiin sisä- ja omapoliisi sekä kaikista paikoista juuri Helsingin kirjastoon? Eihän kukaan huomannut sitäkään, kun erityiset poliisivaltuudet katosivat yhdeksän vuotta sitten. Suhtaudun itsekin koko käsitteeseen skeptisesti, – mutta toisaalta – pitäähän reagoinnin vetelyys polemisoida.
Työrauhan vinkuminen on nimittäin juuri niin pahasti itseään täynnä oleva, laiska, saamaton ja etuoikeuskuvitelmainen reaktio kuin mille näyttää, koska painetta parempaan ei yksinkertaisesti ole. Jotain on pahasti vialla, kun ylikomisario päästi haastattelussa, jottei mieltä osoittamalla voi viedä toisen mielipiteenvapautta.
Mutta – silti – sisä- tai omapoliisin taru päättyy lopulta aina yhteen neljästä perussyystä: raha, häpeä, ydintoiminta vs. rönsyt -uusjako tai pariteetti. Vain harvan tarina kesti edes vuosikymmeniä; saati, että se jatkuisi toistaiseksi. Koska; ei ne niitä oikeasti koskaan arvostaneet – ei edes siellä poliisin luvatussa maassa – Amerikassa.
"Kuinka maahamme muka luotaisiin sisä- ja omapoliisi sekä kaikista paikoista juuri Helsingin kirjastoon?"
Eli. Olipa Kerran yövartija, jota pian seurasi päivävartija. Sitten paljastui, ettei univormua, pamppua ja pyssyä kauaa pelätä, jos kantajansa ei silti joko kykene tai uskalla tehdä paljon mitään. Vaikka toisaalta; jos tiedät ettet pärjää eli pärjättyäsikin lusit, kosket olisi saanutkaan, – kuka tässä se hullu on – ellet tee mitään?
Sitten tulivat valtakirjalliset ja erikoiset, mutta nyt pätki sakotuksessa, putkassa sekä tutkinnassa. Sillä; mikäs poliisi se nyt sellainen on, joka ei vastaa koko alueestaan tai minkä yksittäinen konstaapeli surkeimmillaan joutuu jopa soittamaan alueen valtapoliisilaitoksen partion viemään itseään vastustaneen sikäläiseen putkaan?
Perustettiin siis ihan oikea poliisilaitos kaikkine tykötarpeineen. Mutta sitten iski säästöpakko, tuli yksi ainokainen v-keikka, pärstäkerroinpeli kärjistyi oikeusjutuksi, todettin vain ”ei tämä kuulu meidän ydintoimintaamme” tai...vahvuus paljastui heikkoudeksi...nyt kun se entinen vitsi olikin yhtä kova kuin valtapoliisilaitos.
Sen Pituinen Se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
OHJEET
Tätä blogia voi kommentoida vain suomen kielellä.
Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa, älä sano sitä täällä.
Pysy asiassa.
Ole asiallinen.
Älä chattaile.
Ohjeiden vastaisia kommentteja ei julkaista.
Toistuva ohjeiden vastainen kommentointi johtaa toiminnon sulkemiseen.