En tiedä – monastiko jo olen naputtanut riviä yhteentörmäyksestä esiteinin kanssa. Itse aloitti nimitellen, pahensi jättäen sanomatta nimensä+pronomininsa sekä kärjisti poliisitehtäväksi osoittelemalla älypuhelimellaan ”väkivallasta” huutaen. Ei tosiaan ollut mitään sanottavaa internetille.
Moinen palautui taas mieleeni, koska aamuteetä juodessani luin YLE:n netistä Kun saa rakastaa -dokumenttisarjassa haastatellusta sateenkaariseniori Mikko Nummelinista. Jutussa ei ollut paljoakaan uutta, koska olin jo aiemmin katsonut koko kyseisen sarjan isolta ruudulta kartanoni seurusteluhuoneessa.
Tekstin hahmottelu alkoi torstaina, sillä luonnollisesti ennen Ilja Tepon ja pojan Venejoen Myllyn keikkaa kävin kirjastossa lukemassa paikallislehdet. Voi hyvä tavaton millaisen vihapuheen rajoilla keikkuvan homofobisen suollon Veli-Matti Hyttinen olikaan Outokummun Seutuun yleisönosastokirjoittanut.
"Voi hyvä tavaton tuota vihapuheen rajalla keikkuvaa homofobista suoltoa Outokummun Seudussa."
En saata tietää, että mitä mokomankin editoriaalisen stänssin takana oikein piilee. Olin luullut OS:n toimituksessa otetun opiksi toissapäätoimittajaisen miehen vihapuhesakoista, jotka tulivat kyseenalaisen mielipidekirjoituksen julkaisemisesta lukematta. Nyt oli sentään peräkaneetti ja pääkirjoituksessakin tuomittiin.
Kummoisenkaan yhdenvertaisuuden ylistykseen en usko. Outokumpu saattaa ehkä olla liki 60-vuotias kaupunkina, mutta ilmapiiriltään se on silti umpimielinen toinen toistaan kyttäävien tuppukylä. Ja Polvijärvi taas – nyt on täyttä böndeä, – sekä tunnetaan maailmalla...ei oikeastaan yhtään mistään.
En; näet suurin riemu mokomassakin...hah-hah-haa...länsipohjoiskarjalan sanomalehtidebatissa...ellei ihan op-edissä...oli noussut Hyttisen ylettömästä normaali-sanan käytöstä. Ei niinkään kuulo- ellei suorastaan luulopuheen kyseenalaistamattoman yleistävästä toistamisesta, mistä olisi pitänyt.
"Keskustelu olisi pitänyt avata kuulo- ellei suorastaan luulopuheen kyseenalaistamattomasta toistamisesta."
Kummempaa ääntä en ole aiheesta havainnut nousseen noiden Hyvin Ihmisten Kylien ulkopuolella, sillä oletan tässä mokomassakin maakunnan kokoisessa Janten kaupungissa siihen tarvittavan ylhäältäpäin tuleva ohjausliike. Perinteisesti moisesta kävisi oikeusprosessi tai JSN:n huomautus.
Pitäisikö? Siinä ja siinä. Kaarina Karhapää sai tuossa alempana vastauksen, koska Suuri Punamusta Syöpä ei suostunut sitä julkaisemaan. Ja olihan äskettäin samassa paikassa taas joku noname paikalliseksi kuviteltava naisoletettu luullakseen viisaana työttömyydestä. Yllätysyllätys – laittaisi joukkopakkometsätöihin metsurit edellä.
Täällä siis saa kirjoittaa melko kummallisia ajatuksia julkisesti, jos on joko tunnettu nimi tai kohdistaa sanat hyväksyttäväksi katsottuun maaliin. Se tekee henkisestä ilmapiiristä aikalailla ainutlaatuisen, muttei kuitenkaan valitettavasti hyvässä mielessä. Ennemmin siinä on jotain vialla umpioituneisuutensa tähden.
"Täällä saa kirjoittaa aika kummallisia julkisesti, jos on joko tunnettu nimi tai kohdistaa sanat hyväksyttävään maaliin."
En tiedä, että kuinka kovasti väitetty armeijamuisto on nuoreen Veli-Matti Hyttiseen koskenut – itselleni hän ei ole sitä ikinä kertonut – emme ylipäätään tunne toisiamme vaan olemme korkeintaan hyvänpäiväntuttuja kirjallisuuspiireistä. Piireistä, joista olen jäänyt pois, sillä ne olivat poseeraavaisen mitääntekemätöntä ajantuhlausta.
Jokatapauksessa – tuo sangen omituinen kirjoitus – lyö kyllä ikävästi kölvin niin Hyttisen julkisuuskuvaan kuin arvostelukykyyn ammattimiehenäkin. Hänhän horisi kuin Tarja Halonen Viron kollektiivisten turvallisuusjärjestelyjen kammosta! Noin ei tehdä itseään mielenkiintoiseksi vastarannankiiskenä tai kansan äänenä.
Onko tämä silkkaa markkinointia, jottei edessä olisi sama nolaus kuin väitetysti Notkealla Rotalla oli Helsingin kaupungin tuottajan arvioinnissa? Festarinpito kaatui saamattajääneeseen avustukseen. En tiedä. Veli-Matti Hyttinen on ainakin usein kirjoitellut lennokkaita täkäläisiin lehtiin milloin mistäkin yleisestä aiheesta.
"Tuo omituinen kirjoitus lyö kyllä ikävän kölvin niin Hyttisen julkisuuskuvaan kuin arvostelukykyynkin."
Kaikki kai me toivomme toivomme esillepääsyä, ymmärrystä ja menestystä? Jaa-a. Julkisessa kirjoituksessa pitää kuitenkin säästää vihaa ja heikompaansa sitä ei pidä kohdistaa ikinä. Pentua suojeltakoon tyhmänä, sillä tarinansa on vielä vailla loppuratkaisua, mutta aikuisen ammattilaisen pitää ottaa vastuu teoistaan.
Minä ainakin kovasti toivon seuraavaksi syntyneistä polven paranevan, sillä muussa tapauksessa ihmiseltä katoaa niin kaikki toivo kuin elämältä tarkoituskin. Toivon, vaikka samalla sanon realistisesti, että ihmisten kanssa pitää älytä olla varovainen – ne on otettava huomioon vaan varaansa ei pidä ikinä heittäytyä.
Sanotaan ihmisen kuolevan kahdesti – ruumiillisesti ja kun nimensä sanotaan viimeisen kerran. Julkisesti kirjottaa toivovan aikuisen tulee ymmärtää saman voivan tapahtua myös käänteisesti – ei kohua eikä nimeä – työnsivät hiljaisuudessa marginaalin marginaaliin sakkolappu ja kululasku kädessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
OHJEET
Tätä blogia voi kommentoida vain suomen kielellä.
Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa, älä sano sitä täällä.
Pysy asiassa.
Ole asiallinen.
Älä chattaile.
Ohjeiden vastaisia kommentteja ei julkaista.
Toistuva ohjeiden vastainen kommentointi johtaa toiminnon sulkemiseen.