Kuinka ihmeessä tuo osoite olisi muka voinut olla vihreä?

Entinen presidentti Tarja Halonen on – täysin syystäkin – yhä oikeutettu Tasavallan presidentin turvavartioston eli käytännössä Helsingin liikenne- ja erityispoliisin konstaapelien henkilösuojeluun. Mutta lauantaina Naistenpäivän marssilla, puheiden aikana, tapahtui silti pari aika pahaa töppäystä.

Ihmetteletkö otsikkoani? Sen inspiroi oma muistumani, kun noin vuosi sitten istuin Kontiolahden S-Marketin penkillä; olin juuri hakenut Postin lokerikosta paketin missä oli latauskaapeliksi tarvitsemani micro-usb -piuha ja menossa bussiin. Äkkiä tempauduin mukaan keskusteluun sotilasheraldiikasta sekä henkilösuojelusta.

Liikuntaesteinen, julkisen vallan kyytipalvelulla liikkuva, kaupassakävijä sätti huolimattomia kärrynpalauttajia, mutta ehti silti siinä sivussa kommentoimaan mustaa Monty-barettiani – tietämättä keillä tuo väri on yleensä länsimaisissa armeijoissa. Siitä hän siirtyi sujuvasti luulemaan minua muka viereisen ikämiehen henkivartijaksi.

"Huomasin tempautuneeni mukaan yhä ajankohtaiseen sotilasheraldiikka-henkilösuojelukeskusteluun."

Sama huomautus pätee niin silloin kuin nytkin; kuinka ihmeessä tuo osoite olisi muka voinut olla vihreä? Että todellinen henkilösuojeluasiakas olisi laskettu istumaan yleisölle avoimen marketin käytäväpenkille selkä lasiseinää päin. Ehkä sitten, jos ympärillä olisi kehäaita eikä portista pääse sisään ilman kulkulupaa. No, höhö-höhö. Punainen.

Siinä kuin itsekokkaavan toden henkilösuojeluasiakkaan ruoat ostaa joko asiainhoitaja tai verkkokauppa toimittaa ei-omalle-nimelle tehdyn tilauksen joka kerta eri luovutuspaikalle – myös ex-presidentti Tarja Halosen turvaaminen pitää suunnitella. Jottei – kuten nyt – olematon kehä petä, sekä päästä vielä vippiinkin käsiksi.

Niinhän siinä nimittäin näemmä kävi. Iltsun video, jonka kai kuvasi joku puolitaitoinen kirjoittava toimittaja tai tavis kännykällään; kertoi kaiken olennaisen. Oli joko liian vähän eli ei lainkaan järjestyksenvalvojia; kaiken ”hoitivat” epämääräiset hahmot tussilla täydennetyissä heijastinliiveissä pämärit kauluksissaan.

"Iltsun videon perusteella arvioituna tilaisuudessa oli joko liian vähän tai ei lainkaan järjestyksenvalvojia."

Minä sanon suoraan, että voihan viulu, kun puhujan ympärillä ei ollut kehää, jota likikään pääsee vain joko pressikortilla tai kuulumalla järjestävän seuran johtoon. Siispä; oletettu aktivisti, joka ei oikeasti edes ollut sellainen latvaroso tomppeli kuin nämä performanssiartistit yleensä – yllätti kaikki kävelemällä päin takamaastosta.

Se siinä vain on, että vast’ikään leikkauksessa ollut kasikymppinen on tasantarkkaan viimeinen ihminen horjauttaa minnekään päin Helsingin Tuomiokirkon portailla. Lukuisat ikätoverit ovat teloutuneet pahasti vastaavissa oloissa – kituen kunniattomasti yksityisyydessä liian varhaiseen menehtymiseensä asti.

Ja minkätähden? Luultavimmin siksi, jotta tekijä olisi saanut estoitta sauhuta henkilökohtaisen aktivisminsa keskiössä olevan – minulle tuntemattoman – lempiaiheen vuoksi – koko sillä julkisella huomiolla kuin sai näin anastetuksi. Kaikkinensa; tuo tyhmä temppu tehtiin hirveällä riskillä ja hinta olisi ollut kauhea.

"Vasta leikkauksessa ollut kasikymppinen on tasan viimeinen ihminen horjauttaa Helsingin Tuomiokirkon portailla."

No, ei Helsingin poliisin henkilösuojelu täysin avuton ollut; yksi heistä, toivottavasti ei kuitenkaan ainut, löytyi viimeistään huudettaessa hätiin ja vei takertujan pois. Mutta kuinka joku itseväritetyssä heijastinliivissä pönöttävä tavisnainen toimi kaikkein räväkimmin? Yritti ihan blokatakin tulijan!

Aihe ei ilmaisblogin vuoksi kiinnosta niin paljon, että lähtisin Helsingistä huutelemaan tehtävän lopputulosta; oliko se pelkkä poistaminen vai joutuiko aktivisti ihan putkaan. Ei välttämättä; syöksy jalkoihin tuli sivusta, äänien kera ja niin hitaasti, jottei tekoa saata sanoa varsinaisesti vaaralliseksi. Mitäänhän ei loppujenlopuksi sattunut. Huhhuh.

IS raportoi myös, että oletettu törkyturpa-spurgu oli puhutellut hävyttömästi muutamaa Halosta nuorempaa ja vetreämpää naista samassa tapahtumassa; päätyen paikalle soitetun poliisin virkapartion poistamaksi. Kuinka ihmeessä tämä muka on mahdollista, jos kyseisessä yleisessä kokouksessa oli riittävästi järjestyksenvalvojia?

"Kuinka ihmeessä tämä oli mahdollista, jos kyseisessä yleisessä kokouksessa oli riittävästi järjestyksenvalvojia?"

Selvästikin on käynyt niin, että koska yleensäkin valtiolla vasen käsi ei tiedä mitä oikea tekee; samat tavat ovat tarttuneet poliisiinkin. Voi jopa kysyä; harjoittaako Helsingin liikenne- ja erityispoliisi ylipäätään minkäänsortin uhka-analyysiä tai reittisuunnittelua? Jos harjoittaa, nyt oli kennolla roska, sillä kuvasta tuli ruma.

Entinen presidentti laskettiin siis minimaalisella poliisisuojalla puhetilaisuuteen, jonka järjestäjä ei ollut hankkinut paikalle lainkaan turvallisuuspalveluita. Siispä; kokonaisharkinta petti, koska kerran suojattavaa henkilöä ei oltu peitetty kunnolla – todellista tilannetta vastaavasti. Punainen.

Lopuksi on pakko muistuttaa historiasta. Valtionjohdon henkilösuojelu tuli poliisille vasta reilu 80 vuotta sitten; ensin siinä oli vain Helsingin komisario Otto Kumenius kunnes kyllästyi ja rauhan tultua Liikkuvan poliisin turvallisuusyksikkö jatkoi tästä eteenpäin. Että onhan näitä tehtäviä myös tarpeen ilmetessä vaihdeltu.