Joidenkin rauhaa ei näemmä saa rikkoa; rikosoikeudellinen suojakin on tehostetumpi

(Kuva: Jari Kähkönen) Se on sitten taas havainne- tai aihekuva, joka esittää vain itseään.

Oikeustietäjää hämmentää; kuinka kunnianloukkaus on yhä rikos Suomessa? Josko MTV:n Rebekka Härkösen tuomionettijuttu Länsi-Uudeltamaalta toisi lisävalaistusta? Sitä ilmeisesti käytetään kaatopykälänä, koska muuten lain puutteet jouduttaisiin tunnustumaan ja edes olevinaan korjaavinaan ne.

Tuomittu on jutun mukaan 21-vuotias liputta junassa matkustanut miesoletettu kuin kirjoitteli saamaansa tarkastusmaksuun huorista, repi sen ja heiti palasilla – asianomistajaa – naisoletettua määrääjää kohti, seurasi tätä sekä vielä sylkikin päälle. Jutussa ei siis mennyt oikein muu kuin päättymisensä tuomioon, jos sekään.

Olen lähimenneessä usein hämmästellyt tämän kontrollanttikunnan, joka on suoraansanottuna anakronismi; olemassaoloa. Tässähän senkin näki; mokoma esiintyjä olisi pitänyt ottaa hallintaan jo ensimmäisestä uhmaeleestä – pakottaa valitsemaan 1) hiljainen alistuva paikallaan olo, 2) ulos meneminen tai 3) putka.

"Jutussa ei mennyt oikein muu kuin päättymisensä tuomioon, jos tarkkaan katsottaessa edes se."

Moista rikosjuttua olisi ikinä pitänyt istuakaan, koska ammatti-identiteetin, koulutuksen ja henkilökohtaisten ominaisuuksien olisi pitänyt torpata se. Tärkeämpää on kuitenkin huomata, että yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuus aiheuttaa sekä pysyttää otsikoksi ottamani kummajaisuuden.

Jonkun rauhaa suojataan, toisen ei – ja tässä yksittäisessä tapauksessa – saman "tehostettu rikosoikeudellinen suoja" ulottui myös kostamiseen, mutta useimpien järjestystä ylläpitävien henkilöiden suhteen näin ei ole. Moinen törkeä vääryys sietäisi hävittää, mutta älä ukko unta näe!

Vaadittaisiin nimittäin, että useat töissä syljetyt vartijat ja järjestyksenvalvojat kantelisivat tutkimatta- sekä syyttämäjättämisistä ynnä valittaisivat syytteet hylkäävistä tuomioista. Korkeimman oikeuden tulisi saada asia eteensä; laatia ennakkopäätös, mutta ei naurateta ketään – ei tule syytemääräystä eikä valituslupaakaan.

"Moinen törkeä vääryys sietäisi hävittää, mutta älä ukko unta näe. Ei tule kanteluita, valituksia eikä ennakkopäätöstä."

Kostaminen valtuuksien aktivoitumisperusteena ja tehostetun rikosoikeudellisen suojan tunnusmerkkinä taas vaatisi lakimuutosta, mutta sen tiellä on useampikin este. Suurimmat ovat tekoperustuslaillinen lällällää vähäisen ja merkittävän julkisen vallan välillä ynnä kansan edustajien(tah.) ammattikuntaa kohtaan potema halveksunta.

Vuodesta 1998 asti kaikki ravintolan ovelta bussikuskiin asti ovat tosiaan olleet oikeudellisesti samalla viivalla eli järjestystä ylläpitäviä henkilöitä. No, siinä kuin tämäkin tuomio jälleen kerran osoitti ”lain olevan kaikille sama vaan tuomiot vaihtelevat” – olivat myös muutosta edeltävät vaiheet niin monipolviset kuin rumatkin.

Virkasuhteisella lipuntarkastajalla oli virkamiehen oikeussuoja. Vartijalla taas oli vain ensin hyväuskoisen harhaluulot; jos hän meni karussa työn arjessa piloille, seuraavaksi siirryttiin omalakiseen kurinpitoon. Järjestysmiehellä oli periaatteessa virkamiessuoja, mutta silti kostamisjutut ovat jääneet huonosti tunnetuksi historian katvealueeksi.

"Koston huomioiminen niin valtuuksissa kuin tehostetussa rikosoikeudellisessa suojassakin vaatisi lainmuutosta."

Tottatosiaan; kuinka on itsestäänselvyys, että pankkitoimihenkilön päälle sylkeminen on kunnianloukkausta, mutta vartijan tai järjestyksenvalvojan ei ole? Hiphurraa – on pieni riemu – kun nyt yksi naislipuntarkastaja onnistui siinä missä useat kovat miehet epäonnistuvat – vaan kyllä itse ilmiö on silti katala vääryys.

Polemisoin tuomion näkyväksi tekemää sortoa myös jokahenkilönäkökulmasta. Meillä Suomessa kansalaisen rauha ei yksinkertaisesti ole suojattu – vaan pikemminkin yleistä järjestystä ja turvallisuutta varjellaan hänestä huolimatta. Miksi? ”Näin tämä vain menee” tai ”muutenhan näitä juttuja tulisi liikaa”.

On häiriökäyttäytymistä säätelevä järjestyslaki. On kunnianloukkaus, pakottaminen, vahingonteko ja pahoinpitely, mitkä ovat rikoksia. Tästä huolimatta liki joka viikonloppu yleensä lievästi päihtynyttä nuorta miestä onnistutaan julkisella paikalla tönimään, nimittelemään sekä sylkemään päin naamaa – seurauksitta.