En minä tänne kyllä kylähullujenkaan kaveriksi muuttanut

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämän kuvan sekä tekstin välinen keskinäinen asiayhteys on
joko sattumanvarainen tai puuttuu täysin.

Minä en ylipäätään tee kävelyitä juttuseuraa saadakseni – siispä – huomionkipeiden originellienkaan sietokykyni ei ole suuri – heidän mahdolliseen ikäänsä katsomatta. Eikö puhumaan alkavilla ventovierailla paikallisilla ole koskaan mitään asiallista asiaa vai kulkeeko katukuvassa pelkkiä kylähulluja?

Olin siis katselevinani näyteikkunoita, koska se on urbaaneinta kävelytekemistä, mitä tästä tuppukylästä löytyy. Suuremmin nähtävää ei edes ole; mitkään muutokset ovat niin harvat, että lähes osaan näyteikkunoiden sisällöt ulkoa. Äkkiä joku huonosti pukeutuva häröpetteri takavasemmalta alkoi puhua.

- [liikkeen yksilöivä tarkenne poistettu] on jo kiinni, hän sanoi.
Käännyn ympäri; varmistuin katsekontaktin perusteella itselleni puhuttavan.
- Puhu sinä vaan omasta puolestasi, minä vastasin.
- Puhu sinä vaan omasta puolestasi (toistaa minun sanani) Painu vittuun, hän vastasi.

"Ollessani katselevinani näyteikkunoita; joku huonostipukeutuva häröpetteri takavasemmalta alkoi yht'äkkiä puhua."

Sen pidempi tai syvempi ei vuorovaikutuksemme ollut. Olin näet tapahtumahetkellä jo ohittanut kaikki kiinteistössä yleisölle tarjottavat palvelut, sekä kävelemässä totuttua reittiä paikalta pois. Olin siis niin sanotun keskustelun alkaessa liikkeessä, selin ja metrien päässä tuosta naurettavasta vaan ei huvittavasta siviiliasuisesta resupekasta.

Johan pääsi karjalaisen kansanrunouden rakastajalta suolto, on pakko sanoa. Tai sitten vain terveet normaali-ihmiset eivät yhäkään saa kämppää tuosta talosta. Jos näet oltiin osankaan vuorokautta yleisölle avoinna olevan liiketalon edustalla niin on turha ruveta mustasukkaiseksi "minun pihastani". Sellaisessa on aina läpikulkuliikennettä.

Niinikään; jos on muka esimerkiksi kiinteistönhoitaja, (enpä usko) joka tahtoo toisen poistuvan, – ja tämä oli jo itse lähtenytkin liikkeelle, – häntä ei varmaan kannattaisi viivyttää paskapuheella. Älä kysy mikä meni väärin; tuo oli kiinteistön yleisvalvonnan käsitettä pilkkanaanpitävää pahanlaatuista perseilyä.

"Johan pääsi kansanrunouden rakastajalta suolto tai sitten tuossa talossa ei yhäkään asu terveitä normaali-ihmisiä."

Pätevyydelläni todellakin tunnistan ”epäkohtaan puututun” vääräaikaisesti ja karkean asiattomalla puhetavalla. Todennäköisesti ollaan ylipäätään sopimattomia vuorovaikutusammattiin, koska työn varjolla yritetään tyydyttää omasta persoonallisuudesta lähtevää riitelemis- sekä viimeisen sanan ottamistarvetta. 

Tai sitten tämä oli vain satunnainen kulkumies eli ”karjalaisisäntä”. Sellainenhan on omistamaton, epäpätevä ja taitamaton vittuilemalla kommunikoiva sosiaalisesti tohelo kummajainen, jonka liittyminen mitään mihinkään on totta yksin hänen omassa mielikuvituksessaan. Mutta silti niitä löytyy täältäpäin kaikkialta.

On näet tullut käytännössä havaituksi, että vastaavia superosaavia ja vielä hauskojakin tyyppejä –  ainakin lähivanhemman tai puolison mielestä – mahtuu tässä maakunnassa 13 tusinaan. Mitään niille ei kuitenkaan voi ikinä sanoa, koska sitten ne suuttuvat heittäytyen poikkiteloin. Älä luota mokomiin. Maksa ammattilaiselle tai ole vaikka ennemmin ilman, sanon minä.

"Tuollaista päästelevä on sopimaton vuorovaikutusammattiin sisäisen riitely- ja viimeisen sanan ottamispakkonsa takia."

Minulla ainakaan ei ole kyseiselle kylähullulle enää koskaan mitään sanottavaa. Jos tästä huolimatta, – tahdostani riippumatta – kohtaamme; luulen pikemminkin poliisilla tulevan asiaa hänelle. Elleivät siis toimintatavat ja käyttäytyminen muutu. Älköön kuitenkaan silti satuttako itseään tai toista, vaikka riski siihen onkin ilmeinen.

Tosiaan; koska happanevat nurkat, hylätyt vanhukset tai kasvattamattomat kakarat eivät liikuta minua, olen yhtä torjuva myös aikuisille sosiaali- ja hoitotapauksille. On vain niin, että joko täälläpäin puhumaan alkaneilla ventovierailla ei koskaan ole mitään asiallista asiaa tai sitten katukuvassaan ei juuri pyöri täysjärkisiä normaaleja ihmisiä.

Katsekontaktittomuus sekä puhumattomuus satunnaisten tuntemattomien kanssa lieneekin siis ollut voittava veto, jos ei suorastaan ennakoivaa kaukoviisautta. Olisin näet välttynyt tältäkin turha keskustelu-ajantuhlaukselta, kun vain olisin jatkanut matkaani pysähtymättä. Jospa se siis siksi oli peräti osin omaakin syytäni?