Kiittele sinä siinä itse itseäsi vain

Odotellessani aamuteeni hautumista; kuuntelin YLE Joensuun radiouutiset keskellä Kuopiosta juonnettua Radio Suomen alueellista aamulähetystä. Jäähallissa oli ollut eilen illalla läheltä piti -tilanne, kuten toki tajusin heti itsekin; jos en tällä praktiikalla tunnistaisi palokelloa, olisin melko turha äijä.

Sitä minä tässä vain bloggaan, että kun toisellapuolen katua SOTE-keskuksella oli ambulanssi, joka lähti pian normaalisti ajaen pois; oletettu liikennepoliisin VATV-auto taas ajoi pillit sekä magneettijalustainen majakka katolla Keskuskatua Yhdystielle suunnassa Joensuu. Pelastusyksikköä ei kuulunut eikä näkynyt.

”Onnettomuustiedotteesta” väännetty uutinen kertoi tämän – käsittämättömän viranomaisresurssien paljouden – keskellä olleen käynnissä epäkelvosta kalustosta ja valvomattomuudesta liikkeelle lähtenyt pikkukommellus. Luin sen itsensäkin sittemmin suoraan O-tiedotesivulta enkä oppinut mitään uutta.

"Oli ambulanssia ja poliisiautoa, mutta pelastusyksikköä ei näkynyt missään. Palohälytys pikkukommelluksesta."

Mitenliene; kuinka pahasti pyörät alla paikasta toiseen roudattavaa – sähköjohdolla pistorasiaan kytkettyä – pikkulämpöpatteria pitää oikein piestä, jotta moinen alkaa ruikkia öljyä ulos? Itse olen joutunut hylkäämään pari sellaista, koska välivarastoin ne erheellisesti muuttolaatikkoon; sain huomata jälkeenpäin aloilleni asettuessani.

Oikeimmaksi reaktioksi harkittiin tuolloin kuljetus – muuttopahvilaatikoiden prässiinvientimatkalla – tämän kylän senvuotiseen SER-keräyspisteeseen sekä virtajohtojen katkaisu ja poistaminen. Johan nyt paljaalla silmälläkin näki, jottei käyttöturvallisuudestaan voinut enää varmistua millään tavalla.

Tuo keikka häilyi siis turhan rajalla eikä pelastusyksikköä olisi edes tarvittu; kumpi tahansa jo mainituista kahdesta operatiivisesta resurssista olisi välttänyt, jos viranomaisläsnäolo tilannepaikalla olisi ylipäätään ollut tarpeen. Kontiolahti lienee keskikokoinen pelastusasema, joka on tyhjä talo ilman sivutoimista henkilöstöään?

"Tuo keikka häilyi siis turhan rajalla; kumpi tahansa mainittu olisi riittänyt viranomaisläsnäoloksi."

Minulla on siis – taas jälleen kerran – aihetta moittia Kontiolahden vapaa-aikapalveluita liikuntapaikkojen huonosta miehityksestä, koska kaluston hylkykelpoinen kunto ja etenkin kaatuminen olisi pitänyt huomata jo ennenkuin palokellot soivat. Onneksi oli paloilmoituslaitos eikä tulipalo ehtinyt syttyä.

Kyllä on saanut ohikulkiessaan hämmästellä kuinka kunta yhtäältä kehtaa kohdella liikuntapaikkoja sekä -tiloja käyttäviä harrastajia ja toisaalta asettaa niskaansa liikaa vastuuta. Yksi kiilaa Karpalokaaren hallin oven auki roskiksella, toinen avaa oven jokaiselle erikseen ja kolmas jäi ulos tönöttämään lukkojen taa.

On ne kännykkälukot kyllä hienot, vaikka saman osoitteen puntinnostajat tai ryhmäliikuntatilalaiset kulkevatkin tiesmillä tägillä eli prommilla parin metrin päästä omasta ovestaan eikä tuota puolta sekä itse hallia ole eriytetty toisistaan lainkaan. Eipä kai, koska koulu katsoo omistavansa tilat, joten pelkkä palo-osastointi riitti.

"Hylkykelpoista kalustoa ja etenkään sen kaatumista ei huomattu, koska liikuntapaikkojen miehitys on huono."

Mitähän seuraisi, jos vahtimestarinkoppioletettu toisella puolella aulaa kannatettaisiin tyhjäksi romusta ja miehitettäisiin vaikkapa nyt sitten ilta-aikaisin? Punttisali-tatamipuolelle pääsisi yhä pummilla sekä hallin pukusuojiin varkaisiin niin halutessaan, koska pitäisi olla kunnon valvontakamerat ja ammattivartijan räväkkyys.

On tämä vain niin kovin karjalainen toimintatapa; ensin ei koskaan hankittukaan henkilökuntaa tai poistuvien paikkoja ei täytetä – vaan sijalla on tekniikka, jota on liian vähän sekä sekin on vääränlaista. Kiitelkää te siis siinä vain itse itseänne, kun kerrankin – pääosin sattumalta – kaikki toimi jotakuinkin kohtalaisesti.

Olisihan ihan liikaa, että joku olisi käynyt kaupassa – ostanut kunnan maksuvälineellä uuden selvästi alle satasen maksavan pikkulämpöpatterin – ennenkuin vanha resu alkaa kaaduttuaan savuttaa. Tai syöttää ne penteleen liikuntavuorot – määrättyine vaatteidenvaihtoaikoineen – johonkin tietojärjestelmään.

"Olisihan kaupassa käyminen ja liikuntavuorojen kirjaaminen tietojärjestelmään jo ihan liikaa."

Kyllä sitä taas katseli yhtenä iltana koululaisten hiihtolomaviikolla. Punttisalin ovesta laidunsi ulos toistakymmenpäinen mölisevä ja toinen toistaan jäynäävä murrosikäisten poikaoletettujen lauma – arkivaatteissaan sekä ilman varustekasseja. En sanonut enkä tehnyt mitään, sillä miksi olisinkaan vaivautunut.

Kaikki saattoi olla silkkaa asiatonta vetelehtimistä kunnan harrastustiloissa, kun kylässä ei sinä iltana ollut parempaakaan viihdettä tarjolla. En ainakaan ole saanut sanaa tapahtuneesta rikoksesta, joten olettanen kaiken menneen hyvin. Niin; vielä aikoja jälkeenpäinkin kuulin pitämänsä älämölön lenkkini taukopaikalle asti.

Niinpäniin; kasvattamattomuus, rajaton ympäriinsä juoksentelu sekä liikaa ruutuaikaa vai diagnosoitava vaiva? En ota kantaa. Vaikka kyllä tuossa taas maanantaina kymmenen vuoden korvilla ollut tyttö-poika -sakki esiintyi S-Marketissa – kuulemma vartijaa vailla(ei ole eikä tule) – ihan vauhti päällä, kunnes myyjä heitä kielsi.

"S-Marketin myyjä kielsi siinä kymmenen vuoden korvilla ollutta tyttö-poika -sakkia. Vartijaa sinne tuskin ikinä tuleekaan."

Mitä minuun tulee; olen tänä talvena mennyt nokilleni vähintään normaalimäärän eikä pitkän ajan vuosikeskiarvokaan ole ihan pieni. Itseasiassa, eilen eteen sattui suorastaan kontiolahtinen klassikko; autotien ylittävä suojatie oli moninkertaisesti kevyenliikenteenväylää liukkaampi ja lensin siis polvet-kämmenet edellä tonttiin.

Ylöspykimisessä oli normaaliankeuden ohella lisähaasteita: ollaan ajoradalla ja kengän alla luistaa ihan liikaa. Siispä äkkiä niine hyvineni parempaan asemaan, sekä sitten kiinni liikennemerkin tolpasta. Mutta; nytpä sattuma lennätti vaivoikseni karjalaisen, joka ihan pysähtyi kysyen autonsa ikkunasta onko kaikki hyvin.

Kiitin ja pyysin auttamaan minut ylös – vaan koska hän taisi ruveta taskuparkkeeraamaan – miekkosesta ei kyllä ollut mitään hyötyä itse puhteessa. Jouduin vielä painokkaasti korjaamaan, etten konttaa maassa vaan olin liukastunut. Siispä; jatkoin matkaa rupeamatta enemmälti selittämään, se olisi ollut ihan turhaa.

"Ylöspykimisessä oli normaaliankeuden ohella lisähaasteita; ollaan ajoradalla ja kengän alla luistaa ihan liikaa."

Kirjoitan siis näitä rivejä ruhjeet molemmissa polvissa, oikea kämmen kipeänä hieman ranteen yläpuolelta ja vasemman käsivarren lihakset vaiveutuneina. Ei varustetappioita tai -puutteita; itse minä ruokani sinä iltana tein, sekä kävin myös suihkussa. Katsottavan TV-ohjelman vähyydestä taas en osaa syyttää erityisesti ketään.

Kyllä taitaa niin olla, että jos viidennen vuosikymmeneni näen ja – vaikken haluaisikaan – vietän sen Pohjois-Karjalassa; on seuraavaksi talveksi ostettava metalliset teleskooppivartiset kävelysauvat sekä kunnon nastakengät. Hip-hurraa. Että panit sitten vartija-amiksen opettajan selittämään Karhua valtiovierailulla radiossa? En kiittele.

***

Jälkikirjoitus: Karpalokaaren liikuntahallin ovenpieleen on asennettu kolme ovikelloa, joihin kiinnitetty tarroitus vihjaa niitä painettaessa soivan jossain useimmiten vierailluimmista paikoista tuossa osoitteessa. Oho. Enpä olisi uskonut.