Sarjanäpistelijä keppihevosena

(Kuva: Jari Kähkönen) On se – ei Juankosken – vaan joku S-Market, nyt kuitenkin.

Juankosken S-Marketissa käy sarjanäpistelijä, raportoi YLE Kuopion Pekka Niiranen. Häkellyttävän laajassa nettijutussa ei mainita mitään vartioinnista – sen kuulin vasta Radio Suomen iltapäivästä – kahdesti, sivulauseessa. Onpa ”niputtamisella” ja...tädää...yrityslähestymiskiellolla kiehtova keppihevonen.

Niputtaminen on oikeusjärjestelmän yritys korjata 20 vuotta sitten itse tekemänsä ongelma – poliisin kirjoittamien sakkojen muuntovankeuden poistaminen. Se näet oli käynyt tarkoitustaan vastaamattomaksi, koska varattomalle ei toinna määrätä varallisuusrangaistusta. Ai ei vai? Yllättävän moni löysi kyllä rahaa "vankilan portilla".

Oli se naurettavaa – yötyömaa sijaitsi pääpoliisiaseman vieressä – nurmikaistalla lojuikin toisinaan putkastapäässeiden sakkolappuja esimerkiksi R-kioskista otetuista juoksualkoholeista. Mutta mitään ei silti tullut tilalle. Olisi kaivattu yhdyskuntaseuraamusta: päihteettömyyttä, valvontaa, kuntoutusta ja palkatonta työtä.

"Olisi kaivattu yhdyskuntaseuraamusta. Päihteettömyyttä, valvontaa, kuntoutusta ja palkatonta työtä vankeuden sijaan."

Niinpäniin. Eihän tähän auta muu kuin tunnistaminen, dokumentointi, seuranta ja puuttuminen. Sikäli, kun puhuteltu olisi niin sanottu perustapaus; vartijanasuinen estäisi sisäänpääsyn liikkeeseen heti ovella, sekä poistaisi sisältä jahka tämä vahingossa pääsisi joskus sinnekin asti.

Mikäli hän taas on erityistapaus eli vaikeampaa laatua; seurannan suorittavat siviiliasuiset, jotka ottavat heti kiinni ensimmäisestä perusteesta. Suorituksessa haetaan näyttävyyttä, alistavuutta sekä nöyryyttävyyttä – laitetaan esimerkiksi etäältä kovalla käskytyksellä maahan missä turvallisuustarkastus sekä raudoitus.

Perustapaus hoidettaisiin siis eleettömän arkipäiväisen tehokkaasti – pääpaino olisi ennaltaehkäisyssä ja liikkeen häiriöttömän toiminnan jatkumisessa. Erityistapaus taas lennätettäisiin joka kerta putkaan – tai tarvittaessa jopa vietäisiin sinne itse, – mikäli alkaa rähjätä, – se johtaa yksinomaan kovempaan voimankäyttöön.

"Eihän tähän auta kuin tunnistaminen, seuranta ja puuttuminen. Perus- sekä erityistapauksille on erilainen käsittely."

Niinpäniin. Näin tapahtuisi ehkä ihannemaailmassa. Siellä kauppa maksaisi kunnolla turvallisuuspalveluista, ne tuottaisivat vastuullisen työnantajan palveluksessa olevat tehtäväänsä sitoutuneet aikuiset ammattilaiset ja ympäröivä maailma hyväksyen tukisi tämän tapahtumista. Hahahahaa. Anteeksi. Pokkani ei yksinkertaisesti pidä.

Paremmin kuin hyvin tiedän näet todellisen maailman kuuluvan rahaa pihtaaville vallanhimoisille laiskimus-luikureille puolipäteville pelleille ynnä tekopyhille hurskastelijoille. Ainoa ”turvapalvelu”, joka tuollaisille kelpaa on ilmainen näkymätön täydellisyys, mikä hävittää ruman kuvasta kuin retusointikynä.

Univormuinen on jatkuvan sormellaosoittelevan kyseenalaistamisen kohde eikä pysy montaa viikkoa, vaikka suostuisi kaiken maailman hyppyyttämiseen. Siviiliasuisilla – jo yksikin raju maahanvienti voi riittää – kaikki loppuu viimeistään pistoolin esiinvetoon. Ei edes tarvitse kertaakaan oikeasti paukkua.

"Ainoa kelpaava 'turvapalvelu' on ilmainen näkymätön täydellisyys, mikä hävittää ruman kuvasta kuin retusointikynä."

Tämä YLE-nettijuttu ja radion ohjelmatoiminta on pelkkää keppihevosella ratsastamista. Maailma on jälleen nytkähtänyt eteenpäin kuten nuoruudessani tapahtui alumiinifoliolla vuorattujen kapsäkkien, muiden tuotesuojauksen nollaavien työkalujen käytön ja hintalappujen vaihdonkin kanssa.

Itse tosin tiedän jo, että asiallaolleita ei paljon hetkauttanut, jos sakkolappuun kirjoitettiinkin lievä petos, – tai sitä ei saatu lainkaan, – koska sijastaan tuli haaste oikeuteen varkaudesta. Siksi suhtaudun niputtamiseen ironisesti – vai luulevat ne tästä selvittävän ihan ilman lakimuutosta. Tähän se Helsingin Liukkukin siis tähtäsi?

Yrityslähestymiskiellolle nauran, koska kummempaa reaktiota myymäläpäällikön päästämä rangaistavuus -naiiviteetti ei yksinkertaisesti ansaitse. Oikeustaju on kauneutta ja oikeudenjano voimaa, mutta lopulta – ne ketkä kuuluvat sekä myös jäävät – karistavat tuollaiset kakaramaisuudet tai eivät kauaa jaksa.