Naiivi, kapeakatseinen ja riittämätön aloite, mutta on siinä jotain hyvääkin

Veitsientusiasti nuori toveri testasi pyynnöstäni lehtijuttua varten,
että kuinka vartijoille Poliisin tekniikkakeskuksen auktoriteetillä
kaupatut kevytsuojaliivit kestävät maailmassaan tavallisinta uh-
kaa. Huonosti. Seuraus? Hiljaisuus. Sisäministeriön poliisiosaston
ylikomisario soitti; ei anna haastattelua, mutta totesi koulutuksessa
jouduttavan nyt huomioimaan tiedon tulleen julkiseksi.

Jos tätä blogia luet, saatat olla tietämätön kansalaisaloitteesta tehdä vartijoiden toisen asteen koulutuksesta eli ammattitutkinnosta pakollinen. Hankkeessa on kovasti vähän mitään hyvää – lienekö sille käy kuin muinoin Vihreille Leif Salménin vaalitentissä – keskustelu lisääntyi hetkeksi, mutta siinä kaikki.

Vaivaudun mielipiteenmuodostukseen, koska luin asiasta torstain Etelä-Suomen Sanomista enkä nähnyt syytä ajatella myönteisemmin kuin varsinaisen aloitetekstin jälkeen. Miten tämä eroaa siitä, että kahvipöydässä päätettiin kaikkien opiskelevan itselleen tutkinnon ennen seuraavaa vartijakortin määrävuotista uusimista?

Näitähän on nähty. Tovi sitten jyväskyläläisetkin työnsivät nuorinta ja kauneinta naiskouluttajaansa perinnemediaan, kun somessa luukuttivat käsityksiään koulutuksen autuaaksitekevästä voimasta. Siispä; vaikkei henkilökohtaisuuksiin meno suotavaa olekaan – missä yksityinen etu päättyy sekä yleinen alkaa?

"Miten tämä eroaa siitä, että kahvipöydässä päätettiin opiskeltavan tutkinto ennen seuraavaa vartijakortin uusimista?"

Lahtelaisten aloitteen pahin vika on soveltuvuustestin unohtaminen. Tällöin vastuu niiden – keiden ei olisi ikinä pitänyt alkaakaan – poiskarsimisesta jää väitetylle opettajalle, joka ”paineisti” tai tutkinnon työpaikkaohjaajalle kuin muka seurasi. Ei. Ei voi lähteä siitä, että kaikki olevat sopivat tai sopivat ovat. Se on haihattelua.

Sitäseuraavaksi pahempi vika on päättämättömyys – tullaanko vartijaksi vuosien päiväkoululla vai palkataanko ensin? Siispä; toimivaksi mestari-kisälli -malliksikin omakehupäissään retostettu Turvallisuusalan ammattitutkinto ei kuulu joukkoon. Tai; jos kuuluu, mainita pitäisi kaikki ne tutkinnot, joista saa TES:n koulutuslisää.

Niinikään; mitä riivattua korkea-asteen koulutus tässä kansalaisaloitteessa tekee? Kyllä marssijärjestyksen pitää olla, että ensin tulee jatko-opintokelpoisuus, sitten ammatti ja vasta kolmannella tilalla korkeakouluopinnot. Paitsi koomisessa utopiassa, jossa AMKit tekevät sekä YAMKit johtavat. Ehei. Ei tässä elämässä.

"Ei, kaikki olevat eivät sovi eivätkä kaikki sopivat ole. Vastuu karsinnasta ei voi jäädä opettajalle tai työpaikkaohjaajalle."

Olenko epäoikeudenmukainen ja nyrjeksyn pohjimmiltaan realistista yritystä vaiheittain nostaa yksityisen turvallisuusalan tasoa? Voi olla; sikäli, kun lähtökohdaksi otetaan vuoden 1944 asetuksen vartioimisliikkeistä viimeisten aikojen reformistit eli opaskirjakirjailijat, jotka muuttuivat naurettaviksi Kyläsaaren jälkeen.

Heidän jälkeensähän tuli Vartioimisliikekomitea, jonka jäsenten vartijakäsityksen on täytynyt olla oppivelvollisuus+ammattikoulu+työkokemus, koska muu ei voi selittää 40 tunnin Vartijan peruskurssin syntyä. Siksi sanonkin, että mokoma ”koulutus” on tukevasti jämähtänyt valikoituun osaan 1970-lukua, joka sekin muistetaan väärin.

Riittääkö siis, kun lahtelaisten puhenaisen vision mukaan opetetaan ettei saa harjoittaa laitonta omalakista kurinpitoa, jos tätä ei tosiaan tajua jo ihan itse? En näet usko, että viatonkaan voisi mennä näin pahasti pilalle kelvottoman esikuvan perässä. Ihmiskäsitys ja maailmankuva eivät yksinkertaisesti kestä vaan sortuvat.

"Lahtelaisten ihmiskäsitys ja maailmankuva eivät yksinkertaisesti kestä vaan ne sortuvat."

Aloite ei ole täysin kelvoton. Väittely on hyvästä. Olennaista näet on, että ainakaan joku Ruotsin tilanteen todennäköiseen väärinymmärrykseen perustuva ”koirapaanan” malli ei voita – eli peruskoulutuksen keskelle tuli pakollinen vaan ei ehkä palkallinen työharjoittelu. Yksityisellä turvallisuusalalla on jo ihan riittävästi mielivaltaa, kiitos.

Sikäli, kun siis asia ei ole unohtunut eikä tapahdu yhtään mitään. Mistä nimittäin johtuu, että kaikki aina tietävät – usein vartijaa itseäänkin paremmin – mitä tämän kuuluu tai ei kuulu olla? Koska sitoutuminen on nolla prosenttia; jokainen ääntäjä näkee vain oman napansa, ja vaatii sitä mitä kuvittelee ”valmiiksi”. Heti. Nyt.

Pitäisi ymmärtää, että yhteiskunta on julkisen vallan, turvallisuusalan ja yleisön muodostama kolmio; yksikään ei siis voi laistaa velvollisuuksistaan tai tehdä vain mitä itseään huvittaa. Kovin realistinen käsitys ei kyllä ole, sillä kaikkien mahdollisten omanvoitonpyynnin tähdenhän me vartijakoulutuksesta keskustelemmekin.