Ai; keksitte sitten kutsua tuota toimintoanne vielä oikein turvakeskukseksi?

Hyvinvointialueella on kuulemma ollut tilannekeskus jo toista vuotta – alunperin hankkeena – nyt siitä on tulossa pysyvä osa pelastuslaitos-turvallisuuspalvelut -putkea. No, pitihän se arvata, että jos pelastulaitos ja sosiaali- sekä terveystoimi omivat turvallisuuden – silloin edes turvakeskuksen käsite ei enää ole pyhä.

Sen sain huomata äsken, kun olin hetkenaikaa ihan hepnadilla, koska toimintoon haettiin työpaikkailmoituksella lähihoitajaa. Käytännössä olen ihmetellyt tätä sekoilua jo tovin, kun liikuntaesteisen sähkömopo on jäävinään polun varteen makaamaan ja sirran celsiuskeikan potilaalle soitettiin tyhmienkyselypuhelu.

Olen – tosin hitaasti ja vastentahtoisesti alkanut ymmärtää häken suhtautumista. Ainoat keillä mokomassakin Sotesentraalissa on natsat ovat palomestari ja ensihoidon kenttäjohtaja; virtuaalilanssin kaksikko sekä sossut saattavat olla hälytettävä resurssi, mutta kyllä kaikki muut – esimerkiksi se lähihoitaja – ovat harmaata aluetta.

"Siinä turvakeskusta kerrakseen, jos sähkömopo on jäädä polunvarteen ja lanssin sijaan saa tyhmienkyselypuhelun."

Siksi Pohjois-Karjalan hyvinvointialue Siun sote on minusta toiminut erittäin epäviisaasti nimetessään poikkihallinnollisen tukitoimintonsa turvakeskukseksi; nimikkeenä se antaa virheellisesti ymmärtää myös kiinteistö- sekä henkilöturvallisuuden olevan siellä. Moisesta ei kuitenkaan ole kuultu edes juttua.

Tulisiko olla? Ehkäpä. On se näet melkoista ”tilannekuvan pitämistä”, jos kerran fyysinen turvallisuus ei siinä näy. Niinkuin sanottu; tässä on jo takavuosina saatu katsella niin ylihälyttämistä vanhasta muistista kuin hitonmoista onnensakoettelua kännykkä kädessä yksin siviilivaatteissa olemattomalla tehtävänseurannallakin.

Sotesentraalille on siis epäilemättä tarvetta – sen osoittavat jo käsitteen kaksi ensimmäistä elinvuotta. Muistan minä nimittäin vielä sitäkin vanhemmilta ajoilta, kun kaikkivoipa hätäkeskuspäivystäjä alkoi omine lupineen hätämajoittaa asumisestaan poistumisen kautta kadonneeksi henkilöksi tullutta vanhusta.

"On se näet melkoista 'tilannekuvan pitämistä', jos kerran fyysinen turvallisuus ei näy siinä missään."

Kovan turvallisuuden integrointia vastaan puhuvat erimaailmaisuus, salassapito ja epäluuloni – ensin prioriteettien hitaasta luistamisesta, – joka sittemmin kärjistyisi avoimeksi nakittamiseksi. Onko ihan varma, että lähihoitaja tajuaa olevansa turvakeskusoperaattori eikä hoitsu tarinoimassa toisen samanlaisen kanssa?

Niinikään; mahtaakohan pystymetsästä tullut edes älytä kuinka paljon kiusallista tuolla voi saada tietää? Vapaassa maailmassa toiminto on nimittäin aina rajallinen sekä sensortin myötäkulkijuutta, joka toisinaan lähinnä suojelee maallikkojen turvallisuudentunnetta pitämällä pahan poissa heidän silmistään.

Ja kuka tahansahan voi ruveta pomottamaan; pelassa tai sotessa siitä voidaan jopa tykätä, mutta silti ratkaisut voivat mennä aivan päin persettä. Ei ymmärrä alkuunkaan mistä puhutaan, kadotti tavoitteen, on tietämätön kunkin asian oikeasta hoitopaikasta, välttelee omakohtaista vaivannäköä eli pelkää suuttuminen-kyseenalaistamista.

"Turvakeskusoperaattorin on kyettävä arvioimaan asioita, pitämään jotkin tiedot vain itsellään ja toimimaan johtajana."

Vartiointi on tosiaan ollut aina kaksitasoisesti – osin itse paikanpäällä ja osin hälytyskeskuksen kautta – johdettua, koska merkittävä osa toiminnasta on rutiinia vailla tehtävänseurannan tarvetta. Sekä; silläkin on ollut oma arvonsa, että tarvitsija on saanut suoraan yhteyden auttajaan – kasvotusten tai puhelimitse.

Jos erillinen johtopaikka luodaan, käytännössä sen tehtävänä on asiattomien yhteydenottojen torppaaminen ja vähäpätöisten asioiden siirtäminen hoidettavaksi oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Arviointikyky on tärkeää, sillä voi milloin tahansa joutua suorastaan karjaisemaan kiellon, kun tietämätön omaehtoisuus nostaa päätään.

Johtajuudessakin on tietysti isompia ja pienempiä ongelmia; kulkureitit saattavat olla väärinmääritelty hälytyslaitteiden valvonta-ajaksi tai toistuva oven sulkemistehtävä indikoi vikailmoituksen tarvetta. Mutta sitten pitäisikin osata tiedustella, valita oikea toimenpide ja voimakeino sekä tehdä muita todella isoja operatiivisia päätöksiä.