Uhmakkaan omaehtoinen – kunnes menee henki

(Kuva: Jari Kähkönen) Kakarat olivat niitanneet tuollaisen puuhun niin kutsulla Urheilukeskuksella.

Tässä päivänä eräänä olin vajaa kiintiöstäni asianmukaista viihdettä ja ajauduin katsomaan jotain Black Lives Matter -liikkeen kunnian päivien kuvausta tai aktivisteille suunnattua feel good -elokuvaa. Sain aihetta muistaa Eric Garneria, Rayshard Brooksia ja George Floydia uudemman kerran.

Garner oli irtosavukkeita myyvä epävirallisen talouden toimija, jolla oli perässä jatkuva pelko sakotetuksi joutumisesta. Poliisi ei sellaisesta Amerikassa piittaa; paitsi sitten, kun on tarve tuottaa numeroita toimintansa oikeutukseksi. Lähinnä ne ovat kiinnostuneita siitä mitä muuta – pahempaa – valvonnassa paljastuu.

Siispä; ei kannattaisi olettaa, että välinpitämättömyys on hyväksymisen merkki, mutta vastaavaa saa kuulla ehtimiseen, kun tekee turvallisuutta työkseen. Miksi minä, miksi nyt, minä olen täällä kuitenkin koko ajan ja tulen heti takaisin jatkamaan kun poistut. Siinä ne tavalliset asiakkailta kuullut viisauden helmet.

"Poliisi Amerikassa ei yleensä välitä sakottaa irtosavukkeita myyvää, jos sen kautta ei paljastu jotain pahempaa."

Puhumattakaan, mitä on olla tummaihoiseksi etnistetty mies amerikkalaisessa suurkaupungissa joutumassa tekemisiin pääosin valkoisten poliisien kanssa. Jopa vähemmistöstressi -termi alkaa tuntua alisanalta, sillä todellinen ihminenhän siinä tuolloin kärsii koko eletyn elämän painolastin alla.

Siispä; NYPD:n Staten Islandin siviilipartiomiehen hiostaessa – tavoitellen irtosavukkeiden myyntiä moninkertaisesti parempaa saalista – saattaa reaktioksi enemmän kuin helposti tulla alistumisen sijasta räjähdys. Tuossa seurassa sellaisesta ei kuitenkaan saa myötätuntoa vaan maahanviennin ja tukipartiohälytyksen.

Taas jälleen kerran paikanpäällä olisi kaivattu Suomessa lähinnä ylikonstaapeliin tai komisarioon rinnastuvia etulinjan johtajia, joiden olisi pitänyt antaa irti- ja ylös-käskyt ennenkuin Garnerin ruumiinterveys petti. Häntä ei kuristettu, mutta maassahallinta oli stressiasento, jonka vaikutuksia joukkosuorituksen tilanahtaus pahensi.

"Hiostettaessa saattaakin alistumisen sijasta tulla räjähdys, mutta se johtaa maahanvientiin ja hälytykseen."

Garnerin juttuun dokumentti ei erityisen syvällisesti paneutunut, enemmänkin ohimennen viittasi; Brooksista ja Floydista taas voin suorastaan sanoa oppineeni jotain uutta. Sanotaanko näin, että jos ajaa autoa humalassa; on ihan turha yrittää selittää kiinniottajalle kotiin pääsemisestä ”riidoitta kenenkään kanssa”.

Sekään ei silti oikeuta lopputulosta; ampumalla pysäyttäminen oli aivan hitosti liikaa voimankäyttöä. Mutta; toisaalta, onhan ennen siihen päätymistä pohjilla useampienkin lievempien keinojen tehottomuus. Epäiltyä ei siis olla saamassa rautoihin ja autoon – täällä vain tutkittavaksi, siellä sen jälkeen myös vangittavaksi.

Katsoin mitä olin tapauksesta aiemmin kirjoittanut; lopputuleman suhteen en näe syytä muuttaa mieltäni – puuttuva palikka oli tehokkaat keskimatkan ei-tappavat voimakeinot. Tapauksesta tulee näkemäni videopätkän repliikin myötä mieleen suomalainen perusjuoppo, joka vain rupesi uhmailemaan-hangoittelemaan.

"Jos ajaa autoa humalassa, on ihan turha yrittää selittää kiinniottajalle kotiin pääsemisestä riidoitta kenenkään kanssa."

BLM-liikkeen ikoniksi päätynyt Floyd taas sanoo aiemmin näkemättömässäni videonpätkässä tulevalle vankeusvanki Chauvinille, ettei voi mennä poliisiauton takapenkille, koska kärsii klaustrofobiasta eli ahtaan paikan kammosta. Viimemainitulla oli jo siis tällöin – kohtalokkaasti – polvi ensinmainitun kaulalla.

Voi mikä hirveä tragedia. Käytti makuloitunutta eli seteliä kuin olisi huonokuntoisena kuulunut ottaa pois kierrosta ja vaihtaa uuteen jo aikoja sitten, mutta juuri niinhän asiat eivät toimi Amerikan vähemmistöyhteisöissä. Sellaisissa tavataan olla tekemisissä ensisijassa keskenään ja ratkaista näin myös mahdolliset ongelmat.

Jo siinä olisi ollut kyllin, että amerikanismillä sanoen tulee pidätetyksi ja odottaa piirikunnalla Secret Servicen lausuntoa – päästäkseen pois syytteet hylättyinä, ellei aihetta enempään ollut. Sitä kuitenkin tulee helposti, sillä poliisilla on yhä tehostettu rikosoikeudellinen suojansa. George Floydin kuolema oli hirvittävä tragedia.

"En ollut aiemmin nähnyt videonpätkää, jossa Floyd sanoo Chauvinille, ettei voi mennä poliisiauton takapenkille."

Siksi tuo otsikko. Omaehtoisuus eli yrittää sanella epäiltyä rikosta tutkivalle poliisille, että mihin alistuu sen vuoksi ja mihin ei – moiseen alettaessa pitäisi ymmärtää voivansa joutua hengenvaaraan. Tapahtunut ei kuitenkaan ole yksin George Floydin syytä; aikomus olisi tullut havaita ja estää.

Olen jo aiemmin huomauttanut, että Minneapolisin käytäntö määrätä joku suorittavista poliiseista vastaavaksi ei ole kestävä ja olen yhä tätä mieltä. Eikai tämän – vuoden v-keikan – vastaava muuten ollut peräti pääsyytetty Derek Chauvin itse? MPD:hen pitää siis saada ne yhden ja kahden natsan johtajat.

Johtaja olisi komentanut irti heti, kun näkee tuollaista täysin puoliperseistä kivulla alistamista. Oikea resurssi olisi minusta ollut vanginkuljetusauto, johon nimeltämainittu olisi riittävällä ylivoimalla ja sidottuna – eli myös jalat kiinni – työnnetty. Siinäkään mahdollisessa maailmassa Floyd ei siis olisi ollut käskijä.

"Omaehtoisuus; yritys sanella epäiltynä poliisille, että mihin alistuu ja mihin ei – voi johtaa hengenvaaraan."

Nii-in. tuhahtelin ja hörähdin monasti tuon elokuvan aikana, koska niin nurinkuriselta sekä narratiivisesti epäuskottavalta työ vain kokonaisuutena vaikutti. Mitä sitten, jos pari keula- tai haalarikameravideota näytti valkoisen uhmanneen poliisia ja selvinneen siitä niin hengissä kuin rangaistuksettakin?

Käsitän toki vaivattomasti, että epäyhdenvertaisuus ei tuolloin ole enää mikään vaikutelma tai kokemus; se on räikeästi silmäänpistävää, huutavan suurta sortoa. Ihminen on kaikkein heikoimmillaan koulutetun, varustetun, osana organisaatioon kuuluvan poliisin edessä, kun on itse joutumassa toimenpiteen kohteeksi.

Jotkut kanssaihmisemme – olkoon vähemmistöä tai valtaväestöä – vain huudettaessa huutavat kovempaa takaisin ja kipua saadessaan vääntävät vielä enemmän vastaan. Kaikki myös pelkäävät jotain. Poliisi kehittyy alati, mutta niin hyvää siitä ei tule koskaan, että kohtaamisessa kanssaan voisi käyttäytyä uhmakkaasti turvallisesti.