Mene nyt sinne katselemaan, että saadaan laskuttaa

Persukansan edustaja Tomi Immosen Iltalehdessä julkitulleet lentokonetörttöilyn viimevaiheet antavat aihetta keskustella yksityisten turvallisuuspalveluiden laatu- sekä uskottavuusongelmista. Otsikkoni on aitoa nollarin kenttäjärkeilyä – kaksi viisaudenhelmeä liimattuina yhteen.

Evättyään humalaiselta Immoselta matkustusoikeuden huutamisen, kännykällä kuvaamisen ja käsiksikäymisen takia; matkustamohenkilökunta ilmoitti asiasta lähtöportille, josta kutsuttiin paikalle vartija. Mitenliene; olikohan ainoa tuollakin turvallisuusjärjestelyllä suojattu intressi suorittajansa oma työpaikka?

Ennenwanhaan näet opetettiin että tehtävää, jota ei pysty suorittamaan turvallisesti, ei pidä aloittaakaan. No, onhan niitä, ketkä tarvitsevat apuvoimia uskaltaakseen edes selvittää onko palvelupyyntö voimassa, todellinen sekä mikä on korrekti tapa sen hoitamiseen. Eikä ihme, kun tullaan pystymetsästä eikä oikeasti osata.

"Mitenliene; olikohan ainoa tuollakin turvallisuusjärjestelyllä suojattu intressi suorittajansa oma työpaikka?"

Soveltuvuus näet perustuu koulussa opettajan tekemään ”paineistamiseen” sekä monimuodossa omaan tai työnantajan arviointiin. Töihin tosin pääsee – ja saa olla vaikka lopun uraansa – jo lyhyillä kursseilla, joiden tarkoitus oli estää vetoaminen tietämättömyyteen sekä osaamattomuuteen vastuuvapausperusteina. Ei osata, ei.

En ymmärrä, että mikä oli niin vaikeaa; odottaa lisäresurssien saapumista, jos pyynnöstä kerran ei ilmennyt sen kiireelliseksi muuttavaa käynnissäolevaa väkivaltaa. Sekä; jos aloitti tehtävän yksin, kuinka sitten ei tuo koneesta ulos jurriörvelöä käsiraudat ranteissa, vaikka kaiketi sai kuulla tämän käyneen henkilökuntaan käsiksi?

Mikään ei näet ole niin naurettavaa kuin olla samanaikaisesti turhantärkeä sekä mitääntekemätön. Välillä vartijoiden kanssa yksinkertaisesti häkeltyy. Onko koko homma pelkkää vaatteet, paikallaolo ja puheet? Niin; viimemainitunkin kanssa ei usein saa selvää suoltavatko ne omiaan vai jakelevatko vain toisten päästöjä.

"Soveltuvuus perustuu opettajan 'paineistamiseen' tai arviointeihin. Töihin pääsee jo lyhyillä kursseilla."

Vanha, vaan kelpaa yhä, vaikka onkin toisaalta: älä sinä sönkötä yleisön paniikista. Pomosi keksi tuon läpän – päästäkseen maksamasta koulutukset, sumuttimet sekä välttääkseen joutumasta niin yhteiskäyttöisten vahdiksi kuin takaamaan teitä poliisille omienne luvista. Tuota ylpeän ymmärtävän tietävää naamaa on ihan rivoa katsella.

Kyllä jo tuonna vuonna kaasukursseilla opetettiin työympäristötietoisuutta ja vaadittiin osaamista käytännön harjoittelussa. Sekä; jos on oikeasti noin osaamaton ynnä putkinäkö päällä, mitä tekee – kaikista maailman töistä – juuri vartijana? Ei tainnut olla kovin realistinen käsitys ammatista eikä riitä motivaatiokaan pysyä siinä.

Sikäli, jos nyt itsekään – todensanoen – katsoo olevansa vartijaksi sopiva. Ihmekään, että raha halveksuu koulutusta ja sen asialla juoksevat pomot pitävät työ-, suoja- sekä voimankäyttövälineitä turhanpäiväisinä lohtuleluina. Tai vaaratekijänä, koska siitä-sun-tästä koostuva henkilökunta ei tietenkään ole luotettavaa eikä osaavaa.

"Ihmekään, että raha halveksuu koulutusta ja pomot pitävät lähes kaikkia välineitä turhanpäiväisinä lohtuleluina."

Kaikkinensa; yksityisen turvallisuusalan suhteettoman surkea asema yhteiskunnassamme näyttää vahvasti kietoutuvan sen oman eripuraisuuden ja täysin liioitellun omanvoitonpyynnin ympärille. On hyvä kysymys, että kuka tässä oikeasti kusettaa ketäkin? On uskottava, jottei aina voi saada vain kaikkea hyvää itselle.

Pitää myös kyetä antamaan jotain vastineeksi eikä siksi kelpaa paikallemeneminen, vahingon rajoittaminen, ainakin sen yrittäminen tai avun hälyttäminen. Jos nimittäin muka kelpaa eli tätä oikein suoraan sanoen toivotaankin, yksityiset turvallisuuspalvelut on sivuutettu, ohitettu ellei suorastaan marginalisoitu.

Mitä ne valokuvakortitkin todistavat? Luvasta harjoittaa ammattia. Hakemuksesta, liitteistä ja maksamisesta. Lupa vaaditaan, jottei voi vedota ymmärtämättömyyteen eikä vapaan tahdon puutteeseen vastuuvapausperusteina. Lähes kenet tahansa voidaan harkita sopivaksi eikä täten ehdotonta ole juuri mikään.