Vaikean paikan edessä – mutta enhän minä nyt tuollaistakaan sikailua katsele

Tämänilmansuuntaisen lehden henksu teki koskettavan jutun kahdesta elämänkolhimasta, jotka löysivät polullaan toisensa. Koska haastateltavan ihmisarvoinen kohtelu on minulle sydämen asia, oli melkoinen tälli nähdä toisen heistä arkaluontoiset henkilökohtaiset tiedot karanneina nettiin jutun kautta.

Tämän kun havaitsin; koetin soittaa asianomaiseen toimitukseen, soitin kahden saman konsernin lehden deskeihin, lähetin ensinmainittuun sähköpostia ja kehoitin myös palautelomakkeella havaitsemisympäristössä valppauteen vastaavan edessä. Mutta sitten meni viikko eikä itse asialle näy tehdyn yhtään mitään.

Olisi pitänyt joko tehdä kyseinen sivu uusiksi tai päättää koko numeron poisvetämisestä, mutta eihän asianomaisessa toimituksessa näemmä osata edes myöntää ja pyytää anteeksi. Ovatkohan kertoneet ”vahingostaankaan” sille ketä tämä suoraan koskee? Siellä on nyt ihan koko nimi ja syntymäaika+hetu löydettävissä.

"Meni viikko eikä itse asialle näy tehdyn mitään. Onkohan 'vahingosta' edes kerrottu sille ketä tämä suoraan koskee?"

Vahinko on lainausmerkkeissä, koska ammattitaitoisesti toimimalla näin ei olisi käynyt. Päästö on keskellä toisarvoista, mikä olisi pitänyt rajata jo käynnillä näiden ihmisten luona tai viimeistään poistaa toimituksessa käsitellessään tallennettua aineistoa julkaistavaksi. Ihan turha ruveta enää ylpistelemään, tunarit.

Niinno; samalla en saata katsoa sivuun siitäkään, että myös haastateltavan itse olisi tullut panna tuollainen heti pois käytön jälkeen eikä jättää sitä esille pyörimään. Jo yksin kotiinsa sisään luottamuksella päästetty, mutta sittemmin kieroksi osoittautuva olisi voinut tarttua mahdollisuuteen tehdä pahaa. Varastaa samat tiedot tekojensa edeltä.

Todentotta; journalismin ydin on, ettei kaikkea tiedettyä julkaista, koska tekemisistään ollaan sekä tietoiset toimintahetkellä että vastuullisetkin jälkeenpäin. Juuri siksi tässä kuvattu käyttäytyminen onkin niin täysin ällöttävää, koska en näe siinä kumpaakaan. Se osoittaa muuten aika alhaista publisistista toimintatapaa.

"Tässä kuvattu käyttäytyminen osoittaa aika alhaista publisistista toimintatapaa: niin tietoisuus kuin vastuukin puuttuvat."

Olen siis melko vaikean paikan edessä. Periaatteessa tämä sarjakuvatoimittajapelle ja pomonsa tulisi paljastaa, jotta julkaisijaltaan voidaan kysyä kuinka tämä kehtaa pitää heitä palkkalistoillaan. Tähän ammattiin he eivät nyt nähdyn perusteella kuulu. Ja tiedustaa myös palveluntoimittajalta vastuustaan sekä mahdollistamisesta.

Mutta sitten toisaalta; arkaluontoiset henkilökohtaiset tiedot voivat pysyä löydettävissä vaikka kuinka kauan ja joka ainoa droppailtu yksityiskohta lisää sen vahingon riskiä, jota en ole halukas ottamaan. Siksi pidättyvyys sekä epämääräisyys; en tunne sinua enkä tiedä harkintakykyäsi, joten tätä enempää en kerro.

Sinänsä huvittavaa on, että minä nimenomaan itse omasta aloitteestani sanoin viikko sitten kummallekin iltavuoron deskityypeille ”ja sovitaan vaan, jotten soita [median nimi] tästä”. Voi siis olla tuonkin – puolittaisen sisäpiirin vitsin päätökseksi – joutuvan uuteen harkintaan, sillä enhän minä nyt tälläistäkään sikailua katsele.