Kanervalasta, taas

Monta päivää olen vain katsellut kuinka postauksen ykkösosaa klikkaillaan innokkaasti, joten saamanne pitää: tässä on uusi tekstini Joensuun Kanervalan pahoinpitelystä. Onhan aihe taas ajankohtainenkin. Käsittelen poliisin suorituksia ja osoitan muutaman sanan maallikolle väkivaltaa koskevassa hätätilanteessa.

Kansaa kiinnostaa vain Vartijatarina

(Kuva: Jari Kähkönen) Juhlan kunniaksi tai puoliksi vitsillä ostin pyssy- eli päivävuoron eväskassin, jolla roudasin pitkämatkalaisten tekijänkappaleita lähettäväksi heille postitse nimmarin kera.

Aloin kirjailijaksi kolme vuotta sitten; olen tehnyt kolme omaa teosta ja ollut mukana yhdessä kokoelmassa. Kun nyt vuodenlopun edeltä katson taaksepäin; huomaan, että esikoinen eli Vartijatarina liikkuu yhä eniten. Ihantosi, sekö minun kirjailijuudessani oli kaikkein tärkeintä?

Kommunismivouhotuksen takana piilevät pahat aikeet

(Kuva: Jari Kähkönen)

Luin sosiologi Pierre Bourdieuta, joka oli tiedemiehen ammattinsa lisäksi myös rohkea julkinen intellektuelli Ranskassa. Vastatulet – ohjeita uusliberalismin vastaiseen taisteluun, se ei ole vanhentunut kierrossaolon vuosikymmenissään; teos kelpaa yhä tänäänkin neuvoksi nationalisti-populistiemme käsittelyyn.

Miksen kirjoita turva-alan ay-politiikasta

(Kuva: Jari Kähkönen) Mennyt on mennyttä.

Toivottavasti kukaan ei odota minun käsittelevän yksityisen turvallisuusalan yhteiskunnallista tai ammatillista edunvalvontaa. Niitä voidaan joskus aihe suoden sivuta, mutta pääosassa älköön olko koskaan. Itse olette, kuulutte ja maksatte; teidän siis tulisi toimiakin, eli turha on vilkuilla tännepäin.

Suurisydämiset humanistit, jotka puhuvat Joulun hengessä

Jos vouhotat Al-Holin leirin naisten ja lasten tähden; on ihan pakko kysyä, että olitteko ehkä parempiakin tuttuja tai montako vuotta olit operatiivisessa toiminnassa Syyriassa? Älä selitä. Tämä menee näin. Et sinä mitään oikeasti tiedä; sanotkin sen vielä aivan liian kovaan ääneen ja vastenmielisellä tavalla.

Perusta keskusvalvomo, torspo

(Kuva: Jari Kähkönen) Se on vartiokellon tarkastusavain, kun eletään jo aikaa, jossa
itse kelloissa on pääsääntöisesti virtalähteenään patteri.

Kommentoin Maikkarin nettijuttua, jota pidän keskinkertaisena työnä. Miksi julkistettiin turvafirmassa työskentelyn yksityiskohdat, mutta ei lupahallinnollisia seuraamuksia tai niiden mahdollista puutetta? Kai turvafirma edes päätti tuomitun työsuhteen? Entäpä yliopiston ja turvafirman sopimussuhde?

Maailmankuva ja ihmiskäsitys Jouluhupaelman kautta nähtynä

(Kuva: Jari Kähkönen) On minulla agenda, nimittäin kalenterina taskussa tai olkalaukussa.
Korttejani en silti näytä nytkään vaan blurrasin ne kuvankäsittelyohjelmalla.

Kanssaihminen tarinoi minulle jouluhupaelman, jossa esiintyivät Kertoja, Komissaariksi Itseään Luuleva ja Se Tavallinen Epäilty. Keskimmäinen ei ollut suoraan näyttämöllä ja viimemainitulla oli ylettömän pitkä monologi. Se oli ollut työpaikkateatteria; aihe oli määrääminen, tekeminen ja tiedottaminen.

Seuraamisen vaikutukset lyhyeen ja pitkään matkaan

(Kuva: Jari Kähkönen)

Ihmeekseni luin ketjuntäyden tämänseutuista Face-Puskista, minkä aihe oli ollut väitetty huono palvelu kemikaalio-ostoksia tehtäessä tavaratalossa, mutta luonnollisesti keskustelu rönsyili pian myös vartijoihin. On naputettava teksti vartijan seuraamisesta; aihe vaikuttaa niin tarpeelliselta kuin hyödylliseltäkin.

Minkäsortin vallankumouksellinen sitä tuli oltua

(Kuva: Jari Kähkönen) Joko ne nykyään sanoisivat
tälläistä toimintamallia mobiilijournalismiksi,
vaikka minä olin tehnyt samaa jo kymmenen
vuotta sitten ihan ilman nimikkeitäkin?

Pysähdyin iltakävelylläni merkitäkseni muistivihkoon lähtökohdan; en vain pystynyt vastustamaan tämän maailman nokkimisjärjestystä. Oikeasti en siis tainnut tulla olleeksi minkäänsortin vallankumouksellinen; turha ulista nokkaansaamisesta, kun itse haastoivat kanssani riitaa ja saivatkin sitä.

Maikkarin hutikuti ja mitä se merkitsee

Oli se koreaa perjantai-iltana katsella, kun Maikkari skuuppasi äärioikeiston salamurhahankkeella, sekä syyttäjälaitoksen pressi törttöili urakalla. Mutta jo seuraavana päivä selitellen lievennellään juttua. Tuliko synnytettyä kunnon jupakka, joka on kirjaimellisesti alkanut elää omaa elämäänsä?

Muuan keskijoulukuisena perjantai-iltana

Maanpuolustustahto on alhaisimmillaan kymmeneen vuoreen, paljasti tutkimus. Kuta pidempään eduskunta sekoilee Haavisto-jutun kanssa, sen vaikeammaksi paluu normaalitilaan tulee. Julkkispoliisi Olli Korpi antoi Karjalaiselle haastattelun masennuksestaan ja työuupumuksestaan. 

Mä vaan jätän tän tähän

Tulin tietämään Kuopion luistinratavartioinnista(1,2,3) sattumalta, kun eilen vierailin itseäni ikääntyneemmän ja yhä lineaarista eli eetterimediatelkkaria sekä etenkin sen uutisia katsovan ihmisen kodissa. Mielleyhtymäni eivät todellakaan ole myönteiset; olenko tämän kirjoittamalla itse osa ongelmaa vai sen ratkaisua?

Työttömyys, populismi ja tunnustusyhteiskunta

(Kuva: Jari Kähkönen)

On jo vanha vitsi, että samanaikaisesti työ katoaa ennennäkemätöntä vauhtia kuin keskiluokkapellet yhä arvottavat koko ihmiselämän työnteon perusteella ja populistit kyseenalaistavat sosiaaliturvan olemassaolon. Kuinka tämä voisi olla vaikuttamatta yhteiskuntamme perusteisiin, sekä mitä siitä tulisi ajatella?

Vastuun puuttuessa katoaa motivaatio muuttuakin

                                                Video: Youtube/Pro Publica

Pro Publican Eric Umansky skuuppasi New Yorkin poliisin epäonnistumisesta mielenterveyspotilasta koskeneella tehtävällä ja vastuunpakoilusta. Kierteittäin pahenevassa murhenäytelmässä meni pieleen jokseenkin kaikki mahdollinen. Jos ei ole vastuuta, katoaa motivaatio muuttua paremmaksi; näin se vain on.

Poistaminenkin voi olla elämää isompi asia

(Kuva: Jari Kähkönen)

Iltalehteä en yleensä välitä lukea, mutta somevirrassani tuli vastaan tämän jutun linkki. Siitä sain aiheen kirjoittaa, että mitä kaikkea voikaan sattua yleisötilan poistamistehtävällä. Luuletko tosissasi osaavasi siinä kuin tai olevasi ammattilaista parempi? Ajattelepa uusiksi. Et tiedä mitään.

Asiat sitkeästi hallinnassa

(Kuva: Jari Kähkönen)

Maanantaina minua ihmetytti, että kuinka sitkeästi asiat ovatkaan hallinnassa yhteiskunnassamme. Se voi johtua valtion toimivuudesta, kansan sopuisuudesta, liberaalin demokratian pitkästä perinteestä, tai siitäkin, että maamme ylhäältä käskytetyt toimintatavat piilevät juhlavan seremoniallisissa kulisseissa.

Olen pahoillani, mutta tuo video ei vielä todista juuri mitään

(Kuva: Jari Kähkönen) Veska on ranskalaisen firman työtä; tehty niin
kiireisille komisarioille, jotka eivät ehdi edes laittaa oranssi-mustaa
brassardia hihaan, kun jo aletaan paukuttelemaan siviilivaatteissa.

Aiheena on marraskuinen Pariisin poliisin keikka, joka meni seurauksiltaan näyttävästi pieleen; kolmihenkinen partio on menettämässä virkansa ja joutumassa linnaan. Heitä sättivät media, kansalaiset sekä tasavallan presidenttikin. Olen pahoillani, mutta perusteet ontuvat ja politiikka haisee.

Missä Se Väinö On?

(Kuva: Jari Kähkönen) Arkipyhälauantai Joensuun keskustassa kauan sitten.

Nostetaan tämä nyt sitten blogiin, kun kerran kukaan muu ei joko huomaa mitään tai ainakin vaikenee kaikesta olennaisesta; nimittäin Joensuun suurimman kauppakeskuksen Iso Myyn järjestyksenvalvontalinjaus ja miten se vaikuttaa ympäristöön. Coronayllätyskin saattaa olla tulollaan; oli medioissa eilen.

Monta tapaa lukea ja vielä useampia ymmärryksiä

(Kuva: Jari Kähkönen) Mekaanisen kirjoituskoneen aikaan käytin korjauskynää, jota
teroitin linkkuveitsellä; taisin sitä joskus puraistakin. Eikä minulla ole ollut enää
vuosiin tuota läppäriäkään, jonka näppäimistöllä se kuvanottohetkellä makasi.

Jo vuosia sitten olin sitä mieltä, ettei ihminen tahdo totta tietää. Hän haluaa turvallisuudentunnetta, joukkoon kuulumista ja mielihyvää. Näin ajattelen yhäkin, kun pohdiskelen lukemista sekä lukemisen ymmärtämistä. Kolmannesta ei kiinnosta, kolmannes ei ymmärtänyt ja kolmannes ei tiedä mitä sanoisi; niinkö?

On viljeltävä täysivaltaista kansalaisuutta eikä iskusanoja

(Kuva: Jari Kähkönen)

Sanotaan suomalaisen kestävän mitä tahansa, mutta ei vapautta ja itsemääräämisoikeutta. Liberaali demokratia on kuin pitkä alusvaatekerrasto keskuslämmityksen piirissä asuvan, mutta vailla huoneistokohtaista ilmastointia olevan kantaväestöisen miehen päällä; lämmityskaudella.

Vastenmielinen kuntakokeilu on hoitoideologian viimeinen pyllistys?

(Kuva: Jari Kähkönen) Tuli lunta eli ei; työllisyyden kuntakokeilu on latu, joka ei johda mihinkään.

Pohjois-Karjalan kunnille myönnettiin peräti kaksikin eri työllisyyden kuntakokeilua, joiden pitäisi alkaa tulevana vuonna. Hiphurraa. Ja työpaikat lisääntyivät...kuinka monella? No, kai tässä nyt sentään edes olemassaolevat työpaikat tulivat vähän lähemmäksi? Niinpäniin. Uskoo ken haluaa.

Topikaalisti vai subjektiivisesti?

(Kuva: Jari Kähkönen) No, tähän piti vain laittaa joku vihkokuva.

Jaa-a; mitähän ajattelin, kun tuon otsikon keksin? En muista; sovin siis nyt itseni kanssa, että kyse oli Dylanin 60-luvun pressistä, jossa häneltä kysyttiin muun muassa Suur-Los Angelesin topikaalisista lauluntekijöistä. Sekä senjälkeen koukataan Väinö Linnan esseiden kautta, tietenkin.

Paikallislehtien kustantamisessa uudellenjärjestely Pohjois-Karjalassa

(Kuva: Jari Kähkönen) "Yksinkertainen, helppo
ja lyhyt paikallislehden juttu; se ei ole aikalaus-
lehtimäinen pitkä juttu", sanoi eräs kenestä
tuli sittemmin viestintäasiantuntija.

Laakkosmedian paikallislehtien kustannusyhtiöitä uudelleenjärjestellään; minkä ihmeen tähden? No, onhan tuossa lähettäjän puolivalmiissa notiisissa pari itsestäänselvää läppää, mutta ei niihin olisi pitänyt jämähtää. Näinkö pienet ovat journalistipiirit Pohjois-Karjalassa, että suoremmin ei uskalla kirjoittaa?

Vetelys vs ylisuorittaja; muutako ei voi olla?

(Kuva: Jari Kähkönen) Leikin tässä omaksi huvituksekseni sekä mielenvirkeydeksekseni
lehtikuvaajaa 24h seurantareportaasikeikalla; vaikka oikeasti kävin muissa töissä, joissa
en tehnyt journalismia aikapalkkani ynnä etujeni(heh-heh) eteen. Fiktionaalinen
kotimatkalainen katsoo siis yövuorosta päästyään kaamoksenaikaista aamuruuhkaa
bussipysäkiltä.

Olen merkinnyt pöytälaatikkoni A 6 avolehtiön nyt jo yksisivuiseksi kauhtuneeseen jämään, että kirjoitan työläisidentiteetistä. Sen omistajuus on kiistanalainen, kuumimpana käydään otsikkoni kahtiajaosta; kiero määrittelyvalta saattaa siis näin jopa riistää työläiseltä oikeuden omaan minuuteen tykkänään.

Oma koira puri

Sipoossa poliisi ampui partiokoiraa, joka hyökkäsi päälleen. Eikä ollut ensimmäinen kerta tai ainoa vastaava tapauskaan. Sitä minä tässä vain kyselen, että millä oikeudella Poliisikoiralaitos käyttää sellaista valtaa palveluskoirien valinnassa, koulutuksessa ja soveltuvuus- sekä tottelevaisuustestauksessa kuin se tekee?

Puheenvuoron valta ja sanan mahti

(Kuva: Jari Kähkönen)

Miksi talousvaikeuksissa oleva media tärvää palsta- ja palvelintilaa reservissä ylennettyjen nimilistoihin? Sekö on pahinta, että sotalaitoksen kuukausipalkka ei koe lain tukevan toimintaansa? Niinikään, te MTV:n keskiviikon myöhäisillan rikostoimittajahupailijat, nyt riittää. Ette ole hauskoja ettekä sanavalmiita.

Joko olette kypsät perustamaan sen valvontayksikön?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Joensuun toriparkin siivottomuus ja rauhattomuus keskustelutti Facessa. Toriparkin suhteen määräysvaltaa käyttävä Pohjois-Karjalan Osuuskauppa PKO vastasi. Asia on myös niin paljon monimutkaisempi kuin katuturvallisuusindeksi; sitä YLE:n alueellisissa radiouutisissa äsken sivunnut ylikomisario Harri-Pekka Pohjolainen!

Millainen henkilöstö; sellainen henkilöstöjohtaja?

Kaikesta sitä joutuukin kirjoittamaan, mutta kyllin räikeän ilmestyksen edessä ei muukaan auta. Ensin Siun soten hoitajat luulivat, että paikallinen työvuorosopimus on kuin tavaratilaus keskusvarastolta; nyt kuntayhtymän henkilöstöjohtaja keskustelee robooteista tyhjien seinien kanssa.

Tuleeko koronalomautetuista ja -työttömistä Suomen tyytymättömyyden talvi?

Tyytymättömyyden talvi on sosialistien johtaman hyvinvointivaltio-Englannin viimeinen taisto vuonna 1978 ennen thatcherismin rynnistystä. Se oli aikamoinen paukku: konsensus loppui, ammattiliittojen valtaa alettiin rajoittaa ja pianpa niiden perässä tulivat sosiaaliturvan romutus sekä yksityistämisetkin.

Kaikesta ei lasketa leikkiä eikä jokapaikasta selviä vitsillä

(Kuva: Jari Kähkönen) Nuoruuteni helyrasia, joka tuli uudestaan vastaan viime muutossa.

Perämetsäläisenkin eläjän on osattava olla hiljaa, loukkaamatta ja häiritsemättä. Vaikkei olisi sulava eikä osaisi oikeita tapoja tai etikettiäkään. Jokseenkin näin kirjoitin muistiinpanoihini, kun FB-kamun kotikaupungissa oli irti aktiivinen ampuja ja kamun ilmoitusta turvassaolostaan kommentoitiin asiattomasti.

Vaatteet ovat ihmisarvosi ja naamailme kertoo älykkyytesi

Kyllä minä niin nauroin, kun Ina Mikkolan ohjelman nettiennakko nosti ulkonäköennakkoluulot puheenaiheeksi. Parhaatkin sanomaan; en yksinkertaisesti ota tosissani puheita jokatoisen ennakkoluulon tuomittavuudesta. Onpa lapsellinen käsitys ihmisyydestä sekä ihmissuhteista.

Yksin oikeassa oleminen

Voiko joku olla yksin oikeassa? Usea pelkuri, opportunisti, vallanhimoinen, kontrolloija, puhdasoppinen, roisto sekä keskinkertaisuus hautoo tätä mielessään. Phöh. Itsenäisessä ajattelussa tärkeintä on kyky tarvittaessa muuttaa mieltään välttääkseen urautuminen, marginalisoituminen sekä epärelevanssi.

Onko asevelvollisuus maata varten vai maa asevelvollisuutta varten?

(Kuva: Jari Kähkönen)

Otsikkoni oikeutus on se 102:den vuoden laskeva käyrä, mikä on asevelvollisuuden uusin historia Suomessa. Sanon suoraan, että tämä ei pääty hyvin armeijan osalta. On ajauduttu ihan itse omalla toiminnalla aiheutettuun eksistentiaaliseen kriisiin; enkä ole ihan varma, että tuleeko armeija pelastaa.

Poliisirikosblogi

(Kuva: Jari Kähkönen) Kilon poliisin ulkosomistus sinä vuonna, kun kuva satuttiin ottamaan.

Tiistaina se oli SVT ja Veckans brott, jossa vakiopoliisikommentaattori Nadim Ghazale, asianajaja Abraham Zeito ja ylisyyttäjä Anders Jakobsson väittelivät poliisirikosten tutkinnasta Ruotsissa. Timmiin puolituntiin sisältyi myös tilastokatsaus, taustoittava juttu eikä se ollut ainoa aihekaan. 

Kun tämä on edelleenkin luokkayhteiskunta

(Kuva: Jari Kähkönen) Sattumalta kuvattu liikkuvan lakkovahdin isku, jolla vastustettiin
työehtodumppausta vuokratyöllä. Muistaakseni.

Ollessamme matkalla tai odottamassa, kun kameralaukku oli kiinni, digisanelin näppäinlukossa eikä kädessäkään ollut vihkoa eikä kynää; kuulin usein raavailta työläismiehiltä sangen karuja sanoja työterveyshuollosta. Tämä muistui mieleen, kun luin Raisa Omaheimon kolumnin YLE:n nettisivuilta.

Varo kieroa turvallisuuskonsulttia

Enpä olisi arvannut, että vuorokausi edellisten päätössanojen jälkeen lukisin mediasta ruotsalaisesta tietovuodosta turvallisuuskonsultilla. No, tartuinpa A 6 avolehtiööni ja vetelin ranskalaisin viivoin kasaan sikalistan, jonka pohjalta bloggaan nyt. Luuletko, että tämä on omaelämänkerta? Turhaan.

Maailmanparannuskirjoitus

(Kuva: Jari Kähkönen) Huvikseni painatin joskus messuilla; minä tuo päässä missään
oikeasti kulje.

Nuoruudenammatin toveri pääluottamusmies sanoi otsikon sanan liki 20 vuotta sitten, kun näki minun kirjoittavan nimimerkillä keskustelupalstalle, koska silloin ei paremmasta tiedetty. Hän oli julkisen tietolähteen mukaan kristillisen vähemmistökirkon jäsen, mutta ei itse koskaan tuonut asiaa esiin työpaikalla.

Eivät he ole ihmistä kummempia

(Kuva: Jari Kähkönen)

Menin markettiin ruokaostoksille; päälläni oli huonon valmistajan vanhanmallinen pilottitakki, joka ei varmasti ole jakotavaraa missään. Siitä huolimatta nuorisohenkilö toljotti minua; pyöritti päätään vasemmalle-oikealle-vasemmalle. Kakarahan kyttäsi, että onko rinnassa virkamerkki tai muu tunnus!

Vastapuolena ikävä ihminen

Tulin äskettäin keskustelleeksi Jessikka Aron FB-seinällä hänen viimeisimmän oikeustapauksensa jälkimainingeista. Jatkan nyt juttua muutamilla yleisluontoisilla pohdinnoilla; mitä elo on, kun vastapuolena on ikävä ihminen. Kuka edes on sellainen? Tämä paljastuu ristiriita- ja yhteentörmäystilanteessa.

No, mikä esti vaatimasta parannuksia?

(Kuva: Jari Kähkönen) Tähän joku vanha arkistokuva poliisista. Tämä kai kelpaa.

Maanantaina luin Ylen oikeustoimittaja Päivi Happosen netti- ja kuuntelin hänen radiojuttuaan väitetystä poliisikoulutuksen puutteesta. Jos stressinhallinta olisi todellinen ongelma, miksei olla aloitteellisia sen poistamisesta? Tämähän oli käsitesekaannuksellinen vinoonraportointi poliisin ehdoilla.

Väkivalta, nationalismi ja vahvemman oikeus

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä setämies muistuttaa, että ilmastokriisin ratkaisu on vaikeaa,
koska vallanpitäjiä kiinnostaa ensin oma valta ja sitten kavereiden rahat.

Katselin verkossa muuatta esityslistaa, jonka päälle oli tarkastetun pöytäkirjan odotuksessa täydennetty tehdyt päätökset kokoustiedotteeksi; tuostavain panivat menemään yli kymppitonnin päällikköirtisanomisen lakihenkilökuluihin. Näin arkipäiväiseen virastotyyliin sitä Suomessa käytetään vahvemman valtaa.

Jos sinä olet sisällä ja tuo on normaali – pysyn ulkona sekä vähemmistössä

Ihminen on tietoinen sosiaalinen eläin, joka kommunikoi kielellä; siitähän ne vaikeudet yleensä alkavatkin. Kun tässä ympärilleen katsoo, päätyy puuskahtamaan, että jos sinä olet sisällä ja tuo on normaali; minä ennemmin pysyn ulkona sekä olen yhden vähemmistö.

Vino veto

(Kuva: Jari Kähkönen)

Ei enää ole kollektiivia, yhtenäisyyttä, yhtenäiskulttuuria ja autoritaarista johtajuutta. Valitettavasti myös se, että kukin tulisi omaan vapaaseen tahtiinsa samaan lopputulokseen; on osoittautunut aivan tavattoman naiiviksi ajatukseksi. Jo alkujaan vino veto menee aina vain pahemmin kieroon seuraavilla kerroilla.

Valehenkivartija ampui mielenosoituksessa

Viikonloppuna Yhdysvaltain Coloradon Denverin kaduilla oli kaksi mielenosoitusta; yksi tuki poliiseja ja toinen vastusti edellisiä. Molemmat pyrkivät provosoimaan kaikkia liian liki erehtyneitä, videoimaan reaktiot sekä kuvaamaan kasvot tunnistuskelpoisesti. Sitten yksi ampui ja toinen kuoli.

Hanki elämä

(Kuva: Jari Kähkönen) Harppi-Saksassakin hallitus yritti kahdesti valita kansan, mutta
onnistui siinä vain kerran.

Asenne ratkaisee; näin opetti muinainen työministeri ja nykyinen työtön työnhakija Kaima Lindström Syvään päähän -kirjassaan, kun sen äsken luin. Siitä johtui mieleeni, että anteeksi kuinka; oletko ehkä tarjoamassa/välittämässä työtä vai pyritkö sittenkin myymään uuden elämän lahkossasi tai ihmetuotteellasi?

Kyllä se siitä, loppujenlopuksi, kuitenkin

(Kuva: Jari Kähkönen) Jonain vuonna minä tämänkin mielenosoituksen selostin.

Johan on valtava tarve keskustella Kaisaniemen Kaasutuksesta. En totisesti ole silmiäni uskoa, jottemmä paremmin sano. Kävikö tässä peräti niin, että pakaransa asvalttiin painamalla Elokapina samalla suorastaan tuikkasi tuleen koko suomalaisen ylhäältäpäin johtamisen ja nationalismin viimeiset jämät? 

Poliisi sumutti piilotellakseen omia virheitään

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä on vanha arkistokuva ties mistä mielenosoituksesta
vuosien takaa; se ei esitä sitä mistä nyt bloggaan.

Elokapina -niminen porukka piti mielenosoitusta lauantaina Helsingissä, mutta teki temput terävät ja alkoikin kadunvaltaukseen. Poliisin tiedustelu siis petti, tilannekuva näytti väärin, valittiin omituinen hybridistrategia ja sitä toteutettiin hidastelevan vetelästi. Hyvää taitaa olla vain lopputulos; ei mennyt mellakaksi.

Hölinä

(Kuva: Jari Kähkönen)

Ihminen puhuu, koska tämä on inhimillisen kanssakäymisen muoto; perustarve. Halutaan huomiota, toivotaan tulevan nähdyksi, etsitään apua ongelmaan tai yksinkertaisesti pitkästyttiin. Puhumisen asiallisuuden, asiasisällön sekä päämäärän suhteen saattaa olla miten on; siksi otsikkoni onkin nyt hölinä.

Kuuliaisuus ja tottelevaisuus olivat ajanhukkaa

(Kuva: Jari Kähkönen) Tälläinen rinnassa kuljettiin spol-tehtävissä
alkaen Jatkosodasta aina vuoteen 1991 asti.

Luin Eino S Revon muistelmateoksen Pihlajanmarjat, koska Kalevi Kalemaan aseistakieltäytyjäkirjassa Sankareita vai pelkureita kuvattiin ensinmainitun palvelusta Talvisodassa kurikomppaniassa. Se antoi aiheen ottaa käskyvallan, kurin, kuuliaisuuden ja tottelevaisuuden teemat uuteen pohdintaan.

Työelämäkeskusteluja

Seuraavan tekstin ensiversion sommittelin iltakävelyni aikana A 6 avolehtiööni Snigelin suojakansion välissä. Hyödynnän lukuisista eri lähteistä hankittua tietoa, jolla kuvaan meidän aikamme työelämän ilmiöitä. Jos luulet, että kirjoitan itsestäni; hyi sinua ja ennakkoluulojasi. Jos taas tunnistit itsesi; erehdyit.

Kouluväkivaltablogi

(Kuva: Jari Kähkönen) Kouluväkivaltaa voidaan tehdä koulumatkallakin.

Siinäkö on meidän aikamme edistys, ettei enää puhuta ”koulukiusaamisesta” vaan esimerkiksi väkivallasta? Hiphurraa. Minusta tämä asia pitäisi hahmottaa vähintään kolmelta eri kantilta eli henkilöriskin, ryhmätyötaitojen ja uhkakuvan kautta. Muuten ei valmista tule lainkaan; vakava asia menee ihan pelleilyksi.

Nakkipakettivarkaalle linnaako?

Peräkylän lehtien yhteistoimitus, Uutissuomalainen, laittoi kiertoon Mikko Välimaan jutun kauppojen anastuksista ja uhkatilanteista. Kylläpä tuli tabloidisivun verran kummien kauppiaiden kyseenalaista tajunnanvirtaa, huhhuh. Vai vielä ”yrityslähestymiskielto”; nakkipakettivarkaalle tulee kai sitten jo linnaa?

Ihmisen ikävä toisen luo

Kylläpä oli ihmisen pojalla kova tarve saada naista; näin täytyy todeta, kun Docventuresin THE PICK UP GAMEn katsoin. Sitten vielä ihmetellään, että tuo saa pään sekaisin, sekä altistaa kaikenlaiselle hyväksikäytölle ja pahalle. En ole silmiäni uskoa; näinkö vaikea takana oleva itsestäänselvyys on käsittää.

Onnea, Joensuu, onnea!

Lähde: kuvakaappaus Duunitori.fi. Huomiokynämerkinnät minun.

Periaatteessa tiesin aina, että jossain vaiheessa tämä kotkotus tavoittaa Pohjois-Karjalankin; elämmehän samaa talousvyöhyketta muun Suomen kanssa. Onnea, Joensuu, onnea! Kohta aloittava myyjä-vartijaksi kutsuttu kumma sekatyöntekijä taitaa tosin panna halvalla samalla niin kauppaa kuin turvallisuuttakin.

Kenttäsikatemppu Jokioisissa

Iltalehti tietää kertoa, että 27. kesäkuuta 2020 Lounais-Hämeen Jokioisissa todennäköisellä häiriökäyttäytymistehtävällä poistetun kännykkäkameraan tallentui poliisin nimittelyä. Mitä suotta kaunistelemaan; tämä oli kenttäsikatemppu, jolla haettiin provosoitumista rytyyttämisen edeltä.

Parityön pettäessä ei toimi mikään muukaan

Yhdysvaltain Oklahoman Tulsassa sattui tänä vuonna kesä-heinäkuun vaihteessa poliisiampuminen, jonka vasta vapautuneeseen videomateriaaliin toveri heitti linkin Facessa. Koska toinen poliiseista kuoli ja toinen vammautui vakavasti, jätän enemmät tarkennetiedot levittelemättä. Puhutaan ennemmin asiaa.

Kenttäsikatietotaito vs. syrjintä

(Kuva: Jari Kähkönen) Minä väitän, että journalisti ja kenttäsika eivät taatusti
 katso tätä kuvaa samalla tavalla.

YLE:n Teemu Juhola teki amerikkalaisen uutistoimiston materiaalista poliisiväkivaltajutun. Inspiroiduin pienen sähköpostikeskustelumme johdosta ja bloggaan nyt kenttäsian knowhow’n sekä syrjinnän välisestä erosta. Maailma ei ole  ihanteellinen paikka, eivätkä ihmisetkään täydellisiä.

Järjestelmä pyörii tietämättömien ja hyväuskoisten hölmöjen ilmaistyövoimalla

(Kuva: Jari Kähkönen) Turha menee ensin matonkuteeksi, jos ei mahdu; sitten käsilaukuksi.

Luin Toni Viljanmaan kolumnin Ylen nettisivuilta, huokaus. Ei auta; on keskusteltava aseellisesta maanpuolustuksesta. Tietämättömyyden ja hyväuskoisen hölmöyden vuoksi maastamme löytyy yhä ilmaistyövoimaa armeijallekin. Lopussa kaikki fantasioidaan ehjäksi lopputulokseksi. 

Yhäkin ei painajaisuniyhteiskunnalle

Pekka Katajan heinäkuisesta murhayrityksestä Jämsässä on nyt vangittu kaksi miestä, mutta tämä ei todellakaan ollut vielä tässä. Pohdittavaa riittää. Miten poliittinen teko oikeasti oli ja hoitiko media tehtävänsä kunnolla? Pahaa pelkään, että asiallinen pohdinta kiinnostaa vain harvoja. Jos ketään. 

Ilomantsin Brezhnev

(Kuva: Jari Kähkönen)

Jo eilen kuulin uutisissa kansanedustaja Hannu Hoskosen(kesk) irtioton hallituksen eurooppapolitiikasta; arvasin mitä oli tulossa ja enempää en olisi välittänyt tietääkään. Tämä blogi on nyt vain kirjoitettava; kyse ei todellakaan ole puoluepolitiikasta tai henkilökohtaisuuksiin menemisestäkään.

Minun kommenttini poliisiylijohtajan blogiin, mitä ei julkaistu

(Kuva: Jari Kähkönen) Kyllä tämä suodatin taitaa kontrolloida muutakin
kuin vain roskapostia.

Allaolevan yritin lisätä sunnuntaina 6.9.20 poliisiylijohtaja Seppo Kolehmaisen blogiin poliisin verkkosivuilla, mutta lopulta kyllästyin puhteen tuloksettomuuteen. Monta kertaa peräkkäin hyväksytysti läpäistystä roskapostitarkistuksesta huolimatta kommenttini ei näet lähtenyt mihinkään.

Poliisi Hennalan Häpeän jälkeen

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä on vanha arkistokuva, joka ei liity Henna-
laan mitenkään.

Perjantain käräjätuomion jälkeen eletään maamme poliisin suhteen täysin uutta aikaa; halutaanpa tämä myöntää tai ei. Lahdessa Hennalan poliisiaseman putkalla tapahtui jotain poikkeuksellisen häpeällistä ja viimeistään jälkikäteinen peittely-yritys teki tapauksesta skandaalin. Edessä on valtava sekä vakava oppimishetki.

Maailma muuttuu – niin on poliisin ja yksityisten turvallisuuspalveluidenkin

(Kuva: Jari Kähkönen)

Suomessa ilmeni kaksi uutta keikkatyyppiä; rahdin sekaan piilotetun kielletyn tavaran kaappaaminen päivänvalossa, sekä poliisin panttivangiksi ottaminen pelättävissä olevan verihurmejuoksun aluksi. Mitä aiotaan tehdä? Oppimista ja muuttumiskykyä on syytä löytyä; tämä oli muistutus maailman pahuudesta.

Omituisen tietämätön, osaamaton ja avuton Itä-Suomen poliisi

(Kuva: Jari Kähkönen)

Jo sunnuntai-iltana näin Facessa tämän Savon Sanomien jutun linkin. Hojo hojo, joka ei todellakaan ole itäsuomalaisittain ihan pieni tai tuntematonkaan brändi; otti melkoisen maine- ja turvallisuusriskin. Syitä voi vain päätään pudistellen arvailla; syntynyt sotku onkin seuraavaksi menossa Itä-Suomen poliisin syyksi.

Vilpillisen mielen kysymys

Kuva kameralaukustakin voi villitä, jos on kyllin
vilpillinen mieli.

Kärsien seurasin maamme henkisen ilmapiirin ahtautta ja kansan keskustelukyvyttömyyttä. ”No, on sinulla jutut. Alustapa itse aiheesta ja kommentoi selvinneitä tietoja ilmeisesti sitten kriittsesti”, sanoin ja merkitsin asian muistiin pohdintaa varten. Syynsähän sillekin on, että asiat ovat näin.

Ehdoton toimintakäsky ja äärimmäinen voimankäyttö

                                                             Video: Youtube

Epäröin, että maksaako vaivaa kirjoittaa Wisconsinin Kenoshan ampumisesta, koska vastaavaa tapahtuu koko ajan. Ja lisäksi näennäinen riita voimankäytöstä on tosiasiassa amerikkalaisen yhteiskunnan epäyhdenvertaisuuden sekä epäonnistuneisuuden ilmaus. Mutta sanonpa nyt sittenkin sanaseni.

Mielipiteet vaihtuvat seuran mukaan, liberaalissa demokratiassa ja oikeusvaltiossakin

(Kuva: Jari Kähkönen) Mielenosoitusta selostaessaan pohti joskus, että moniko on
paikalla vain uteliaisuuttaan hengaamassa. Ja ovatko he oikeasti sitä mieltä mitä
väittävät olevansa.

Kyllähän mielipiteiden vaihtumisen seuran mukaan, tai sen ettei uskallettu olla mitään mieltä mistään; huomasi jo hyvin nuorena. Toiset taas puhuivat törkeästi toisen nimissä; ja laittoivat tälle häpeilemättömästi sanoja suuhun, vaikka molemmat olisivat olleet paikalla yhtä aikaa. Näin valtaa käytetään.

Pitäisiköhän poliisilta kieltää putkanpito?

(Kuva: Jari Kähkönen) Minun vanha arkistokuvani, joka ei liity Lahden tapaukseen.

Päijät-Hämeen käräjäoikeus julkaisi Lahden putkapahoinpitelyn valvontakameratallenteen. Jos ei edes pystytä tekemään tiliä, että mitkä vammat asiakkaalla oli tuotaessa vrt. STT:n jutun verinen nenä, ja koviten huutava johtaa tilannetta; on alitettu rima - pahasti. Siksi otsikossa on suora kysymys.

Ontuva salailu johtaa vain lisävaikeuksiin

(Kuva: Jari Kähkönen) Uhrille video oli pakko näyttää kuulustelun yhteydessä;
muuten oikeusvaltio olisi ollut vaarassa.

Facessa seuraamallani seinällä oli linkki IL:n Kunnaksen omaan lehteensä kirjoittamaan kommentaariin Lahden putkapahoinpitelyn poikkeuksellisesta salaisuudesta. Kuinka uhrille ei luovuteta tai suostuta enää näyttämäänkään valvontakameratallennetta, joka teosta on olemassa?

Älä sinä tule minulle saarnaamaan

(Kuva: Jari Kähkönen)

En yritä myydä mitään enkä saarnaa sinulle; älä sinäkään yritä myydä tai saarnata minulle. Sitä eivät kuitenkaan useimmat käsitä, valitettavasti. He kestävät vain määrähetken toisen ajatuksia ja näkemyksiä, jonka jälkeen ne joko kudotaan merkitykselliseksi itselle tai muussa tapauksessa hajaannutaan eriteille.

Hanki itsellesi oma elämä

(Kuva: Jari Kähkönen)

Aloitetaan maksimaalisen turhanpäiväisesti, kun kerran aivan liian monta kiinnostavat vain henkilökohtaisuudet eivätkä itse tekstit. Vaihdoin työbarettia; vanha teräksensininen ja itsekeitettynä tiiviisti istuva ei näet enää mielestäni sopinut päähäni. Aika aikaa kutakin; on myös osattava päästää irti.