Järjestelmä pyörii tietämättömien ja hyväuskoisten hölmöjen ilmaistyövoimalla

(Kuva: Jari Kähkönen) Turha menee ensin matonkuteeksi, jos ei mahdu; sitten käsilaukuksi.

Luin Toni Viljanmaan kolumnin Ylen nettisivuilta, huokaus. Ei auta; on keskusteltava aseellisesta maanpuolustuksesta. Tietämättömyyden ja hyväuskoisen hölmöyden vuoksi maastamme löytyy yhä ilmaistyövoimaa armeijallekin. Lopussa kaikki fantasioidaan ehjäksi lopputulokseksi. 

Minä nauran varuskunnattomien maakuntien armeijakonttorikomppanioiden paikallispuolustusharjoituksissa leikkijöille. Siinä ne hölmöt ovat. He yrittävät Viljanmaan lailla teeskennellä kuin maassamme ei yhä olisi se ihan sama kierojen kapiaisten hallitsema varuskuntavetoinen kaaderijärjestelmä kuin on aina ollutkin.

Näiden itsekeskeisten turhakkeiden ilmaistyövoimaksi huijataan sinisilmäistä varushenkilöstöä, joka ei tiedä mitään ja ymmärtää siitäkään ehkä puolet. Heistä tulee ajanmittaan niin kutsuttuja reserviläisiä, jotka haikaavat kultaisen nuoruutensa epätotta muistumaa ja ainaan saamattajäävää sotilaallista merkitystä. 

"Maassamme on yhä varuskuntavetoinen kaaderijärjestelmä, joka pyörii ainoastaan hyväuskoisten hölmöjen ilmaisella työllä."

Jo Toni Viljanmaan aikana järjestelmä tosin muuttui sisäisesti valikoivaksi asevelvollisuudeksi; kapiaiset eivät näet enää halunneet kaikkia riviin ja kouluttaa heistä sotilaita, vaikka sitten väkisin. Palvelusajatkin lyhenivät, kun armeijan oma etu sitä vaati. Miksi niitä ei nyt lyhennettäisi lisää, jos tämä on yhteiskunnan kokonaisetu? 

Viljanmaa siis kehuu kelvotonta järjestelmää, mutta saa 0.5 pistettä itseironisesta naurahduksesta. Mielikuvituskin oli näemmä kertausharjoituksissa; hän fantasioi, että tympeä suomalainen alistaminen ja yksilönhalveksunta muuttuisi kurssiksi kansanmilisiisin koulutuskeskuksessa. Ei muuttunut ja tuskin koskaan muuttuukaan.

Eikö mokoma älyllinen kuperkeikka, jossa kaksi toisilleen täysin vierasta järjestelmää yritetään yhdistää; varoita jo yrittämästä sitä oikeasti jumppapatjalla? No, ei kai, koska reserviläinen tunnelmoi fiilistä hakien; tajuamatta, että mokoma fantasiointi on osa armeijan yritysmarkkinointia ja kapiaisten edunvalvontaa yhteiskuntaan päin.

"Mielikuvituskin oli kertausharjoituksissa; tympeä alistaminen ja yksilönhalveksunta muuttui kansanmiliisin kurssiksi."

Suomen aseellinen maanpuolustus on tosiaan vaikeuksissa; rivit harvenevat, huipputekniikkaa puuttuu ja erikoisjoukkojen torjuntakyky on arvoitus. Mutta toisaalta, eivät tänne kyllä tule "pienet vihreät miehetkään"; raja ampuu heidät ja poliisi ottaa "separatistit" kiinni. Perseelleen menee; helppoutta ei ole eikä legitimiteettiä tule. 

Jos tuolloin tosiaan valmiusyhtymässä huudettaisiin hälytystä; peli olisi jo menetetty. Tiedustelupalvelu olisi tiennyt kertoa, että koskaan palvelukseen astuvatkaan reserviläiset ovat riittämättömiä, varusteettomia, osaamattomia ja taisteluhaluttomia. Yhteiskunta ei ollut enää aikoihin toiminut; valtio olisi nyt virallisesti epäonnistunut.

Moinen maa tosin olisi niin umpisurkea, ettei sitä edes viitsittäisi miehittää. Riittäisi, kun joku olisi nimellisenä hallitsijana, jos hän tekee mitä alistajamaa haluaa. Tunnuksettomat joukot kävisivät vain kääntymässä eliminoiden ne, jotka yhä pistäisivät hanttiin. Tämä on ylhäältäpäin johtamisen ruma loppulasku, vassokuu.

"Raja ampuu 'vihreät miehet' ja poliisi ottaa 'separatistit' kiinni. Valmiusyhtymä hälyttämällä peli olisi jo menetetty."

Edellinen tyylitelty valtiollisen kehityksen kuvaus ei tietenkään esitä Suomea, mutta kysyä sopii, että mikä meissä on vikana kun armeijalla on maassamme näin ylikorostunut asema? Julkisen palvelun sisältövirrassakin julkaistaan kyseenalaisia arvoja liputtelevia tekstejä, jotta mistään olennaisesta ei tarvitsisi keskustella.

Esimerkiksi ilmaistyövoiman ja hyväuskoisten hölmöjen riittämisestä jatkossa. Tai mitä mokoma vankilankaltainen ”poissaolovuosi” sekä säännöllisesti toistuvat leirikoulut saman teeman ympärillä saavat kansantaloudelle maksaa? Saavutetaanko näin väitetyt tavoitteet tai ylipätään jotain arvokasta ja hyödyllistä?

Armeijan todet päätuotteet ovat sepitteellisen sekä sata vuotta sitten vanhentuneen nationalismin toisintaminen, kuri kuri vuoksi ja ikäluokan pääosan kontrollointi. Sivutuotteet ovat heteronormatiivisuus, autoritaarisuus, opportunismi, vahvempansa mielistely, heikompansa sorto, fatalismi, laiskuus, silmänpalvonta sekä vastuunpakoilu.