Paikallislehtien kustantamisessa uudellenjärjestely Pohjois-Karjalassa

(Kuva: Jari Kähkönen) "Yksinkertainen, helppo
ja lyhyt paikallislehden juttu; se ei ole aikalaus-
lehtimäinen pitkä juttu", sanoi eräs kenestä
tuli sittemmin viestintäasiantuntija.

Laakkosmedian paikallislehtien kustannusyhtiöitä uudelleenjärjestellään; minkä ihmeen tähden? No, onhan tuossa lähettäjän puolivalmiissa notiisissa pari itsestäänselvää läppää, mutta ei niihin olisi pitänyt jämähtää. Näinkö pienet ovat journalistipiirit Pohjois-Karjalassa, että suoremmin ei uskalla kirjoittaa?

Ihan suoraan sanottuna; tässä vedossa ei ole älynhiventäkään. Ei kuudesta keskinkertaisesta välttämättä tule yhtä hyvää yhteenlyötyinä. Joka yrityksessä on ytimensä ja hyvä osansa, jonka ympärille on ajanmittaan kasvanut paljon toissijaista; parhaimmillaan se pitää ne pystyssä ja pahimmillaan yksinomaan siipeilee.

Ekonomi- sekä autokauppalähtöiseltä kuulostavalta ajatus, että tehdään paikanpäällä se mikä sopii ja etäällä keskitetysti se mikä kuuluu, on periaatteessa ihan kaunis. Mitä sitä jonninjoutavaa lippuvitriininrakentelua ja -kiillottelua harrastamaan; bisnestähän tässä tehdä piti. Juuri siksi epäilenkin kieroa peliä.

"Vedossa ei ole älynhiventäkään. Ei monesta keskinkertaisesta tule yksi hyvä samaan läjään lyötynä."

Josko koko toimenpide ei sittenkään merkitsisi muuta kuin tekosyyn luomista neljille potkuille, koska perinteisesti sellaisia ei ole juuri harrastettu kyseisessä osassa laakkosmediaa? Yt-neuvottelujahan konsernissa taas on aika usein. Eliminointikierros sijansa saakoon; tässä ne ovat maamme mediassa yleensäkin nykyjään tosi päteviä.

Sitä minä tässä vain kyselen, että kuinka keskusjohtoisuus tulee vaikuttamaan näinkin hajallaan sijaitseviin itsenäisiin yrityspersooniin ja brändeihin? Uskottavuus vähenee, kun enää ei toimitusjohtaja kohtaa toistansa silmäntasolta. Goodwill haihtuu, kun ainakin jotkut katsovat putiikin muuttuvan Meidänkylän Laakkoskonttoriksi.

Ehkä heitä ei kiinnosta? Paikallislehtemme ovat erittäin kahtiajakautuneet; yhdet painavat täysillä, toiset ovat pahemmankerran väsähtäneen itsetarkoituksellinen palkanmaksun peruste. Yleisön osoittaman epäkiinnostuneen välinpitämättömyyden luulisi tänään näkyvän joka lehden bisneksessä. Omistipa sen kukatahansa.

"Ehkä yleisöä ei kiinnosta? Välinpitämättömyyden luulisi näkyvän joka lehdessä. Omistipa sen kukatahansa."

Yhden yhteisen yhtiön toimitusjohtaja on epäilemättä helpompi lähettää karsimaan ja antamaan potkuja; hänenhän ei tarvitse vaivautua tekojensa jäljistä senperään kun valomainos katoaa auton taustapeilistä. On kysyttävä, että yritetäänkö nyt siis lannistaa kuudesta ne neljä kuin vielä jotain yrittävät? Ja mitä sitten tapahtuu?

Rahamiesten logiikkahan meni alun kolmattakymmentä vuotta sitten päälaelleen. Enää ei palkattu tekemään tuotetta, joka ostettiin ja tulos miinus kulut oli voitto. Ennemmin jätettiin palkkaamatta sekä valmistamatta; pidettiin rahat itsellään. Sikäli, kun kilpailu pohjamutiin ei vienyt vapriikkia tykkänään uuteen kotipaikkaan. 

Eräissä Laakkosmedian paikallislehdissä tässä on oltu tehokkaampia kuin toisissa. Eivät ne siellä mitään lehteä enää tee vaan esittävät performanssia nimeltä lehdentekeminen. Joissain muissa taas lopputulosta lukiessa voi vain vilpittömästi uskoa, että tämä on aito, elävä ja oleva pohjoiskarjalainen paikallisehti.

"Uusi logiikka: jätettiin palkkaamatta ja tekemättä, jos vapriikin kotipaikka ei muuttunut kilpailussa pohjamutiin."

Miksi siis yhden yhtiön toimitusjohtaja ei nyt pidä huolta, että toimittaja- ja avustajaresurssi kohdistuu oikein? Sieltä otetaan missä on, sekä laitetaan sinne mistä puuttuu; siispä, ei enää tyhjää konttorilla istuksimista, ja lehtikin taitetaan vaikka kuinka olisi sunnuntai eikä sanomalehtivirkamiestä mitenkään nappaisi.

Mutta kun nämä kuusi ilmestyvät jo valtaosin yhtenä ja samana päivänä, torstaina; enää kahdella on lisäksi tiistai toisena ilmestymispäivänään. En viitsi naurattaa ketään arvailemalla, että jospa kaikki hyväksi kääntyy, kun lisätty yhteispeli tuo muassaan uusia työsuhteisia toimituksellisia työpaikkoja. En ole hauska ja tiedän sen.

Avustajien osalta asiat tuskin ainakaan paranevat, ja hieman minua hyväsydämisten paikallisten innokkaiden puolesta harmittaa; ahneiden sekä pätijöiden osalta ei niinkään. Oikea freelanceri taas on tuossa vesistössä harvinainen kuin Saimaan järvilohi Pielisessä, mutta ilman rauhoituspäätöstä ja kalastuksenvalvojaa.

"En viitsi naurattaa ketään, että journalistityöpaikat lisääntyisivät. Avustajien osalta paikoin harmittaa."

Siispä. Jos digitalisointi uudelleenjärjestelyperusteena on jo lähtöjään tyhjää sananhelinää, sopii kysyä; miten käy ilmoitusmyynnin? Ostajan yhdistäminen myyjään on poliittisesti, yhteiskunnallisesti ja uskonnollisesti riippumattoman lehden tärkeimpiä tehtäviä. Kehittämisen varaa on, paikoin suorastaan suuresti.

Erääseen lukijaa riivaavaan epäkohtaan toivon kohennusta. Josko yhtiölle sittenkin koon kasvun myötä kasvaisi myös munat? Pidetään huoli, että tuotteet ovat saatavilla aikataulunmukaisesti eikä mitensattuu, kuten niiden itsenäisten kylälehtien menneenä aikana usein kävi. Valituksethan osoitetaan toimitusjohtajalle!