Kyllä minä niin nauroin, kun Ina Mikkolan ohjelman nettiennakko nosti ulkonäköennakkoluulot puheenaiheeksi. Parhaatkin sanomaan; en yksinkertaisesti ota tosissani puheita jokatoisen ennakkoluulon tuomittavuudesta. Onpa lapsellinen käsitys ihmisyydestä sekä ihmissuhteista.
Jos siis sinulla on valta, sinä määräät. Mutta onko valta todellista; vai sovellatko ainoastaan poikkeuksia vilisevää ja korkeasti tulkinnanvaraista säännöstöä, joka voi kääntyä päälaelleen pistämällä performanssiksi? Kyllä ensin oli paha tahto, jonka jälkeen tartutaan mihin uskalletaan, kyetään tai tulee ensimmäisenä mieleen.
Aivan riittävän moni on sosiaalisesti tonttu, jolta puuttuvat niin peruskäytöstavat kohtaamiseen kuin yleissivistyskin mitään sanoakseenkaan. Vähintään yhtä moni mahdollinen kohdattu on tosin itse vainoharhainen, salakaunainen tai muuten yleisesti takapotkuinen; jos nimeäkään ei saa kysyä, se keskustelu jää hedelmättömäksi.
"Jos sinulla on valta, sinä määräät. Mutta onko valta todellista vai voiko kaikki kääntyä nurinniskoin performanssissa?"
Niin, kun siis päätyy pikkumaisen häpäisijävääpelin ja latvaroson marginaali-ihmisen väliin, on jo aika ankeassa paikassa. Siihen kun vielä lisätään eläjä, jonka vuorovaikutukseen pyrkimisen päämotiivi on itsensä näkyväksi tekeminen; on lyöminen lähellä, koska viimeistään tuolloin joka ainoan rajoja koetellaan ja raskaasti.
Häpäisijävääpeli normittaa kaiken itsensä mukaan, mutta saisi kyllä sivumennen sanoen katsoa useammin peiliin. Jos häneltä puuttuvat niin rohkeus, rahat kuin tyylitajukin; miksi muidenkin pitäisi siitä kärsiä? Ja se latvarosohan kerjäämällä kerjäsi huomiota, mutta sitä saadessaan reagoi yleensä väkivaltaisesti.
Puhumattakaan itsensä nähdyksi tulemisen haluajasta, joka tahtoo ”koskettaa kaikkia”; hän kun ei oppinut jo kotona lapsena, että katsoa sai vaan koskea ei. Näitä on kaikkia sortteja, esimerkiksi poliittinen eläin ja puolispurgu; heille yksikään ei ikinä ole ventovieras vaan ystävä, jota hän ei vielä ollut tavannut. Vaikka väkisin.
"Kun päätyy häpäisijävääpelin, latvaroson marginaali-ihmisen ja 'kaikkia koskettaa haluavan' väliin; siinä on lyöminen lähellä."
Yhteentörmäyksissä on turhan usein kyse siitä, että etukäteen päätettiin kuinka tämä menee ja koetetaan pakottaa todellisuus vastaamaan ennakkoluuloa. Jos pakolla ystäväksi valittu ei alistu, vuorovaikutus tärvellään pilaamalla kaikki kaikilta ajamalla tilanne joko taisteluun tai pakenemiseen. Melko julma suhtautumistapa, pakko sanoa.
On samantekevää, että onko asiallaoleva lähiöostarin narkkari vai tiedeyliopiston tohtori; molemmat päättivät etteivät pidä tuon tyypin naamasta ja heittivät solvauksella. Siispä, yhden ylitarkastaja business casual asussa eli mies puvussa ilman kravattia on kuin toisen neulan+aineet jakava nistikaveri; lopulta esiliina takaa rauhan maassa.
No, vielä on laukallelähtijät, joille todellisuudessa peruslukemilla ollut naama on suuren murheen tai suorastaan itsetuhouhkan merkki. Olkoon amatööritunareille opiksi, että sanaton viestintä on aina korkeintaan 50%:ttia tarkkaa, mikä siis merkitsee huomattavaa erehdyksenvaaraa. On osattava myös perääntyä, höpsöliini.
"Yhteentörmäyksissä koetetaan pakottaa todellisuus vastaamaan ennakkoluuloa. On myös osattava perääntyä, höpsöliini."
Tämä huomioiden on vaikea todeta kaksistakaan edistystä, jos muutamassa sukupolvessa peruskielteiset lannistaja-ryttääjät korvautuivat töksähtelevillä milleniaaleilla vailla mitään käsitystä hyväksyttävän käyttäymisen rajoista. Edelleen; katse on tiukasti omassa navassa, eikä osata olla ihmisten kanssa.
Ja jostain kumman syystä auktoriteetin elkeet sekä vallan merkit ohittavat yhä todellisen tekemisen; niinikään vaikutelmalla saa yllättävän paljon anteeksi toteutumista odottavan todellisuuden edeltä. Sikäli, jos todellista tekemistä ja toteutuvaa todellisuutta koskaan nähdään vilaukseltakaan. Vannomatta paras, vieläkin.
Ihmisarvosta ja ennakkoluulottomuudesta melskataan, mutta tarkoitetaanko oikeasti sanaakaan? Enpä tiedä. Eiköhän tämäkin ollut vain äänessäolleen sukupolven kapinointiyritys jokseenkin valmiissa maailmassa, jossa jokseenkin kaikki välittömästi oman navan ulkopuolinen on täysin ulottumattomissa.
"Elkeet, merkit ja vaikutelmat suovat paljon anteeksi, kun itse tekemistä sekä toteutuvaa todellisuutta odotetaan."
Ehei. Eivät vaatteet ole ihmisarvo eikä naamailme kerro älykkyyttä. Ken elää, hän näkee. Yksi edelläkävijyys muuttuu erikoisuudeksi ja katoaa, toisesta muokkautuu valtavirtaa molemminpuolisen sopeutumisen kautta. Inhimillinen edistys tapahtuu aina osittaisella ja hitaasti hivuttaen etenevällä kehityksellä.
Siispä, vapaan maan sekä avoimen talouden edellisen sukupolven kapinallisista tapaakin tulla omaa etua tavoittelevia, olemassaolevaa säilyttäviä ja heh "yhtenäisyyttä" haikaavia seuraavan polven tientukkoja. Säännöt, tavat sekä perinteet alkavat nimittäin kummasti kiinnostaa, kun ne lopultakin myös oikeuttavat eivätkä vain yksin velvoita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
OHJEET
Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa, älä sano sitä täällä.
Pysy asiassa.
Ole asiallinen.
Älä chattaile.
Ohjeiden vastaisia kommentteja ei julkaista.
Toistuva ohjeiden vastainen kommentointi johtaa toiminnon sulkemiseen.