Poliisirikosblogi

(Kuva: Jari Kähkönen) Kilon poliisin ulkosomistus sinä vuonna, kun kuva satuttiin ottamaan.

Tiistaina se oli SVT ja Veckans brott, jossa vakiopoliisikommentaattori Nadim Ghazale, asianajaja Abraham Zeito ja ylisyyttäjä Anders Jakobsson väittelivät poliisirikosten tutkinnasta Ruotsissa. Timmiin puolituntiin sisältyi myös tilastokatsaus, taustoittava juttu eikä se ollut ainoa aihekaan. 

Zeito teki avauksen, että poliisit tulee kuulla erillään toisistaan heti tapahtuman jälkeen; siihen Jakobsson kuittasi, ettei onnistu häilyvän esitutkinnallisen aseman vuoksi. Mahdollisesti saatu aineisto päätyisi helposti hyödyntämiskieltoon, jos myöhemmin ilmenisi aluksi todistajaksi luullun olevankin rikoksesta epäilty.

Minä pohdin, että tottakai poliisilla on ihan joo oikeutensa siinä kuin muillakin, mutta toisaalta; niitä ei myöskään voida käyttää toisia suurempaan syyttömyysolettamaan tai oikeussuojakeinoihinkaan, joille ei sitäpaitsi ole tukea lainsäädännössä. Aihetta tiiviimmin harrastavat sanovat tämän olevan pääongelma Suomessa.

"Zeito teki avauksen, että poliisit tulee kuulla erillään toisistaan heti tapahtuman jälkeen. Jakobsson kuittasi, ettei onnistu."

Minä haluan tietää totuuden; enkä todellakaan välitä kuulla mitään poliisihallinnollisesti hyväksyttyä miehistöhuoneen ryhmäajatteluversiota todellisuudesta. Poliisin on oltava vastuussa tekemisistään siinä kuin muidenkin. Heidän on kestettävä kysymysten esittäminen ja osattava vastata, koska käyttävät julkista valtaa.

En muuten olisi epäluuloinen, mutta vuosia sitten toisessa ajassa ja toisessa elämässä eräs poliisi kertoi minulle aika hämmentävästä väitetysti omasta kokemuksestaan. Oli sattunut jotain miksi väkivaltarikostutkinta tuli paikalle ja kaikilta pyydettiin sähköpostitse vapaamuotoinen kertomus tapahtumista.

Pyytäjän poistuttua vormumiesten vanhin neuvoi, että kenenkään ei tule kirjoittaa mitään. Miksiköhän ihmeessä? Nyt ajattelen, että mahdollisia syitä saattoi olla kolme; a) tutkija yritti ikävällä tempulla kiertää kuultavan oikeudet, b) JP:n jullit tahtoivat pyhittää omat oikeutensa periaatteesta tai c) heillä oli jotain salattavaa käytännössä.

"En olisi epäluuloinen, mutta vuosia sitten eräs poliisi kertoi aika hämmentävästä väitetystä omasta kokemuksestaan."

Siinäkö on syy, että Suomessa poliisia ei yleensä juuri koskaan ole syytä epäillä rikoksesta? Siksikö poliisiliitto haluaa poliisille oikeuden poistaa itselleen kiusallisia haalarikameratallenteita? Teennäisellä perusoikeuspuheella yritetään kierosti hivuttaa lakiin erityisasema, joka tosiasiallisesti on jo olemassa. Tiedäpä häntä.

Jokatapauksessa Ruotsissa ollaan Suomea edellä monissa asioissa. Siellä syyttäjä johtaa kaikkia esitutkintoja ja tekee pakkokeinopäätökset; lisäksi on myös olemassa Erityinen tutkintayksikkö, joka tutkii poliisirikoksia. Yksikön poliisitalojen ulkopuolella sijaitsevia toimistoja on sopivasti hajautettuna pitkin maata.

Luonnollisesti tutkitut jutut menevät syyttäjälaitoksella yhtä itsenäiseen Erityiseen syyttäjänkammariin; sen syyttäjä harkitsee, päättää ja ajaa ne oman harkintansa mukaan. Yhteinen nimittäjä on virka-asema; muutkin kuin poliisit noteerataan, eli yleensä he keiden vastuulla on tuon maan oikeudenhoito kaikenkaikkiaan.

"Ruotsissa ollaan Suomea edellä monissa asioissa. Erityinen tutkintayksikkö tutkii ja Erityinen syyttäjänkammari käsittelee."

Tästä päästäneen ajatukseen, että Ruotsissa poliisi on huomattavasti enemmän vastuullinen tekemisistään kuin Suomessa, mutta minkäänsortin Utopiaksi maata ei silti saata naama vakavana sanoa. VB:ssä näytettiin esimerkkejä kyseenalaisesta käyttäytymisestä ja bordellijutun tuomio tulisi keskiviikkona Tukholman käräjiltä.

Torstaina Efterlystin juristikommentaattori Hanna Lindblomin mukaan sen toisena syytettynä olleen poliisin osin vapauttanut tuomio oli hyvin perusteltua todistelun arviointia. Syyttäjäkommentaattori Anna Svedinin mukaan vastuulautakunta PAN oli antanut ennakkolausunnon, jonka mukaan syyksiluetuista teoista ei erotettaisi virasta.

Suomessa meno on aika paljon takapajuisempaa; esimerkiksi Hennalan Häpeä menee hoviin, jolle yksi tuomittu poliisi on jo luonnehtinut selän polvella painamista ”normaaliksi voimankäytöksi”. En tiedä; on se sitä saattanut jossain vaiheessa ollakin, mutta koulutetun ja virkaansa sopivan poliisin on älyttävä lopettaa ajoissa.

"Ruotsissa poliisi on huomattavasti enemmän vastuullinen tekemisistään kuin Suomessa, mutta maa ei silti ole Utopia."

Asianomistaja taas haluaa tuomion vartijoille, jotka vapautettiin käräjillä, mutta en arvosta pyrkimystä pätkääkään. Olisivatko he muka ryhmänjohtajan läsnäollessa ajaneet kaikki poliisit ulos, sekä alkaneet noudattaa selliturvaprotokollaa, jota ei tiettävästi ole olemassakaan? Turha ja väärinsuunnattu puhde, minun mielestäni.

Kysyn sensijaan, että kuinka ihmeessä tuolloin tumput suorana mitään tekemättömänä seissyt ylikonstaapeli kehtaa pysyä Hämeen poliisin palveluksessa? Koska eihän hän voinut olla paikalla vain katsomassa, että pieksäjäiset eivät karkaa käsistä tai koska poistumisestaan olisi alkanut kuulua ikäviä jälkipuheita. Noloa.

Voisi helposti sanoa Hennalan Häpeää Suomen Rodney King -jutuksi, joka tuntuu erityisen sattuvasti sanotulta etenkin Efterlystin vanhushuijausjutun studiokommenttien jälkeen. Vain satavuotiaalle poliisi tai pankki on auktoriteetti; enää he tekevät ”mitä käsketään”. Niinpä. Maailma muuttuu. Syystäkin.