Kirjoitin mustan Snigelin A 6 kansioni avolehtiöön työotsikon, joka olisi kuulunut: Mitä saa, ei saa, voi ja kannattaa tehdä päällekäymistilanteessa. Sellaista blogia tästä ei kuitenkaan tule; minusta olisi näet edesvastuutonta luoda tieskenelle kuvitelma, että tämänluokan vastapuolen kanssa voisi jotenkin asioida. Pysy etäällä! Hälytä apua!
Sanohan, katseletko sinä ylipäätään miten paljon ympärillesi, kun liikut ulkona? Jos kohtaat kanssaihmisiä, mietitkö sanatonta viestintääsi tai puheitasi? Niinpä. Rohkeus eli liikkumisenvapaus voivat aivan yhtä hyvin olla pelkkää näennäisesti asiallistettua riskikäyttäytymistä. Luulet asioita, et osaa toimia tai jopa epäsuorasti haastat riitaa.
"Kirjoitin työotsikon, mutta sellaista blogia tästä ei tule: älä luule asioivasi tälläisen tekijän kanssa. Pysy etäällä! Hälytä apua!"
Tietämättömän näköisenä palloilu voi riittää yhdelle häiriintyneelle; toisen Se Juttu taas on yhdistelmä puhumattomuutta, katsekontaktin välttämistä sekä vino naama. No, siinähän sitä sitten ollaan; joudutaan antamaan rajoja, irtautumaan ja saattaahan tilanne mennä kertaheitolla hyökkäykseenkin: se taas täytyisi osata pysäyttää.
En pidä ajassamme muodiksi nousseista itsepuolustuskursseista, koska turhan usein puolustautujat eivät edes ole päättäneet kamppailla vastaan tosipaikassa, jonka toivovat jäävän tulematta. Siitä sitten puhumattakaan, että ymmärrettäisiin mikä toimii ja osattaisiin tuo tehdä. Haetaan mielihyvää sekä turvallisuudentunnetta.
Tekemisessä pitäisi ylipäätään olla joku tolkku. Halutaanko kieroonkasvanutta yhteiskunnallista muutosta, jonka jälkeen oikeudeton hyökkääjä olisi Amerikan malliin lainsuojaton; vai roikkua olevan yhteiskunnan helmoissa huomiotakerjäten? Näin on pakko kysyä, kun maallikoiden juttuja toisinaan tahtomattaan kuulee.
"En pidä itsepuolustuskursseista, joiden kävijät eivät aina ole edes päättäneet puolustautua."
Niistä välineistä puhumattakaan. Itsepuolustussumuttimien ongelma oli ennen kemikaali-irritantin puuttuminen; sokaisu siis saattoi jäädä sattumanvaraiseksi ja merkkaaminen tehottomaksi ellei takaa-ajoa käynnistynytkään. No, nyt niissä joissain on jo vaikuttava aine, mutta tuskin teho yhäkään vastaa luvanvaraista sumutinta.
Ihmiskäsitys taitaa olla vinossa. Päihdeongelmaiset, päämäärättävaeltelijat, pikkuvarkaat, ilkivallantekijät, kaupustelijat, asunnottomat sekä ynnämuut saavat vain olla; heitä pidetään viihdemuotona, joista juorutaan. Sieltä Kanervalan putkipahoinpitelijä lähtee liikkeelle ja siellä hän piileksii tekojensa välillä. Höhöhöö vaan.
Tämänsortin tekijät ovat siis joitakuita, keitä ei tavallisesti edes nähdä. Heistä ei välitetä ja jokseenkin jokapaikasta heidät ajetaan ulos; niin sanotun kunnon ihmisen lähituntumalle tullessaan reaktio on useimmiten kauhistus. Väkivaltarikos on Se Viimeinen Erhe, koska kukaan ei aikanaan poiminut heitä pois kulusta. Turvaan.
"Tämäkin putkipahoinpitelijä pitäisi antaa ilmi. Kaikki vasikoivat, jos olot ovat kohdallaan."
Siksi tämäkin putkipahoinpitelijä pitäisi antaa ilmi, koska ”vain juttuja tutkiva, keikkaa ajava, tiedustelua suorittava ja valmiutta ylläpitävä” nykypäivän poliisi ei muuten saa häntä ikinä kiinni. Ei täyttänyt kriteereitä, ei aiheuttanut toimenpiteitä eikä sopinut tähän toimintoon; kunnes teki isomman pahan. Toivottavasti ei.
Erityisesti tekijän kanssa yhtäläisessä ulkopuolisuudessa eläville kohtalotovereilleen minulla on sanottavana seuraava: lakatkaa lässyttämästä vasikoimisesta, koska kaikki kuitenkin tekevät niin, jos olot ovat kohdallaan. Eivätkö ne nyt jo olisi?
Lisää samasta aiheesta: Kanervalasta, taas
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
OHJEET
Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa, älä sano sitä täällä.
Pysy asiassa.
Ole asiallinen.
Älä chattaile.
Ohjeiden vastaisia kommentteja ei julkaista.
Toistuva ohjeiden vastainen kommentointi johtaa toiminnon sulkemiseen.