Ehdoton toimintakäsky ja äärimmäinen voimankäyttö

                                                             Video: Youtube

Epäröin, että maksaako vaivaa kirjoittaa Wisconsinin Kenoshan ampumisesta, koska vastaavaa tapahtuu koko ajan. Ja lisäksi näennäinen riita voimankäytöstä on tosiasiassa amerikkalaisen yhteiskunnan epäyhdenvertaisuuden sekä epäonnistuneisuuden ilmaus. Mutta sanonpa nyt sittenkin sanaseni.

Ollaan kotihälytyksessä, mutta yksi asianosainen karttaa yhteyttä suorittajaan; tilanne kärjistyy merkittävästi, kun hän yrittää poistua paikalta luvatta. Katselin videon ampumisesta, josta ei tietenkään käynyt ilmi, että pyrittiin autoon minkä takapenkillä oli pieniä lapsia. Peli ei kuitenkaan ollut ihan selkeä; mitä yritti Jacob Blake, mitä poliisi?

Panin otsikkoon ehdottoman toimintakäskyn, joka käsitteenä merkitsee, ettei mitään omaa tai tilanteen mukaan soveltamista voi olla. Sellainen tulee, kun ollaan kyllin vakavalla rajalla, jonka toisella puolella on jo merkittäviä menetyksiä. Nyt autoon ei olisi voinut päästää, koska sisällöstä tai menijän aikomuksistakaan ei ollut varmuutta.

"Ehdoton toimintakäsky tarkoittaa, ettei sovelleta. Äärimmäinen voimankäyttö merkitsee yleensä ampumista."

Sanoisin, että edeltävissä tapahtumissa on näkyvillä nykyään yleinen passiivisen vastarinnan muoto; yritetään esiintyä kuin ei olisi osallisena kotihälytyksen tutkimisessa, ja ei saisi itseä velvoittavia käskyjä. Ennen lähinnä töllötettiin paikallaan mitääntekemättömänä, sekä ilkeäluontoiset myös vääntelivät naamaansa.

Aseenkäyttö on kuitenkin yleensä yksi äärimmäinen voimakeino. Samalla sen arviointi ei ole yksiselitteistä, koska nytkään arvioija tuskin tietää riittävästi auton sisällöstä tai menijän aikomuksista. Mutta siitä ei pääse mihinkään, että mentiin nollasta sataseen; olisi niitä voimakeinoja ollut muitakin kuin ampuma-ase.

Amerikkalaisittain kiinniotto eli suomalaittain hallintaanotto ovat kuitenkin tarpeellisia; kotihälytyksestä ei saa eristäytyä eikä paikalta voi poistuakaan. Kuta lähemmäs askeleet käyvät autoa, sen lähemmäksi tulee hetki, että käsiraudat rapsahtavat ranteisiin. On syytä kyetä perääntymään ja ottaa poliisin ohjeet sekä käskyt tosissaan.

"Hallintaanotto on kuitenkin tarpeellinen. On syytä kyetä perääntymään ja ottaa poliisin käskyt tosissaan."

Tällöin lasten kanssa saa olla tekemisissä korkeintaan rajatusti; kaikki tulevat ulos autosta, menevät istumaan esimerkiksi katukivetykselle ja puheiden on oltava lyhyet ynnä rauhalliset. Onko varma, että kotihälytyksen aiheuttaneet tapahtumat ovat olleet vain aikuisten välillä? Niinpä. Ei se päätöksenteko kentällä olekaan niin helppoa.

Seitsemän kuulaa? Määrää pohdittaessa tulee muistaa, että haetaan pysäyttävää laukausta, ja heti saa lopettaa kun liike lakkaa. Vain sepitteellisissä taiteellisissa töissä yksi laukaus riittää, mutta siitä huolimatta ammuttu kävelee omin jaloin ambulanssiin. Sanoisin, että laukausten määrä viittaa tilanteen äkilliseen kärjistymiseen.

Menikö tilanne käsistä suorittajien oman tohelouden takia? Sellaistakin voi sattua. Aliarvioidaan ihmisiä ja tilanteita, tai ylipäätään uskotellaan itselleen asioita. Kotihälytys on rikkirepivä stressitilanne, jota voi aivan hyvin verrata ennalta-arvaamattomaan äkkipysähdykseen kontrollitilanteessa. Silloin mitä vain voi tapahtua.

"Kotihälytys on rikkirepivä stressitilanne. Mitä vain voi tapahtua."

Impulssit voivat joskus viedä mukanaan; jos yksi pakenee, toinen estelee tai tavoittelee häntä. Siksi tehtävillä pitäisi olla niin vähän yksintyöskentelyä kuin mahdollista, ja jonkun pitää olla johtaja. Näin työt eivät kasaannu, on useampia katsomassa sekä arvioimassa; voidaan myös varautua voimankäyttöön paremmin.

Tätä varten amerikkalaisessa poliisilaitoksessa kentällä on yhden ja kahden natsan johtajia, jotka ovat asemassaan kokeneisuutensa vuoksi. Nyt jossittelen fiktiolla: Orjattaren muinaisen jaksonkin henkilövahingot olisi jääneet tapahtumatta, jos paikalla olisi ollut joku tälläinen tyyppi. Olisi keksitty, että kuinka autokaappaus estetään.

Siksi vuosikymmeniä vihasin jälkiviisastelua, koska ajatukset olivat kentänpinnassa; ei pitänyt käydä viisaaksi toisen keikoista, sillä saatoit kohta olla itse vastaavassa tilanteessa. Nyt ajattelen toisinpäin; kenttäsika käyttää helposti liikaa valtaa heppoisin perustein, mutta ei ota mitään vastuuta lopputuloksesta. Etenkin Amerikassa.

"Pitää olla mahdollisimman vähän yksintyöskentelyä ja jonkun tulee myös johtaa tehtävän suorittamista."

Wisconsinissa taidetaankin nyt vain maksaa yhtä erää loputtoman pitkästä laskusta, jonka poliisijärjestelmän ja koko amerikkalaisen yhteiskunnan epäonnistumiset ovat ajanmittaan kerryttäneet. Yhdet tienasivat niillä aikanaan; toiset eivät nyt halunne kuin rähinän jatkumista tavoitellessaan omanlaistaan toiveuniyhteiskuntaa.

On kuitenkin ihan sama, että sanotko sheriffi, poliisi tai vaikka sitten yhteisöturvallisuusvirasto; poliisityön laadun määrittävät aivan muut asiat. Se on yhtä viallista ajattelua kuin tohtorismiehellä, joka tuo esiin viisauttaan Lahden putkapahoinpitelyn jälkimainingeissa. Hänhän kirjoittaa haalarikameroista!