Maikkarin hutikuti ja mitä se merkitsee

Oli se koreaa perjantai-iltana katsella, kun Maikkari skuuppasi äärioikeiston salamurhahankkeella, sekä syyttäjälaitoksen pressi törttöili urakalla. Mutta jo seuraavana päivä selitellen lievennellään juttua. Tuliko synnytettyä kunnon jupakka, joka on kirjaimellisesti alkanut elää omaa elämäänsä?

Jarkko Sipilän ja Pekka Lehtisen bylinellä Maikkarin netissä julkaistu teksti on jokseenkin nolo. Se ei oikeasti kerro mitään uutta ajankohtaisesta tapauksesta ja selittely-anteeksipyyntökään teksti ei virallisesti ole, mutta näinhän kirjoittajiksi ilmoitetut silti kuitenkin käytännössä tekevät. Minkä ihmeen takia?

Luulisi olevan itsestäänselvä, että äärioikeiston salamurhahankejuttu ei tullut täysin kerrotuksi perjantai-iltana. Se oli vasta alkupaukku, koska asiasta katsottiin tiedettävän riittävästi, jotta voitiin uutisoida. Niin, nämä ovat vaikeita päätöksiä, joita ymmärtää lopullisesti vasta kun itse pääsee toimituspäälliköksi tai sitä ylemmäksi.

"Perjantain tv-uutisointi oli vasta alkupaukku, koska katsottiin tiedettävän riittävästi, että niin voitiin tehdä."

Mutta sitten tuli mutkia matkaan. Kuinka suuri ero on sen välillä, että sisäministerin ja valtakunnansyyttäjän nimet ovat murhalistalla, mutta heihin ei vielä kohdistu uhkakuvaa? Näinhän nimittäin kävi. Maikkari ei riittävästi painottanut kyseessä olevan jatkuvan jutun ensitieto, joka saattaa vielä muuttua.

Sipilä-Lehtisen tekstissä kuvaillaan naurettavuuteen asti menevällä pikkutarkkuudella että mitä saatiin tietää milloinkin, kuinka asiaa selvitettiin edelleen ja monestiko tieto oli vahvistettu ennen julkaisua. Sitäkin huvittavampaa on, kun vain Lehtinen yksin otti pannakseen nimensä perjantain tv-uutisointiin. Mitä Sipilä oikein kommentoi?

Maassamme on jo nekin, joista kaikki oli pelkkä spin-operaatio estämään persuja pilaamasta koko kansan viikonloppua jauhamalla yhäkin Haavisto-välikysymyksestä. Ja ne patologisesti mihinkäänuskomattomat, joille tämä oli taas yksi tekosyy lisää niputtaa koko median tarjonta yhteen läjään kätevästi valmiiksi takaisinkaadettavaksi.

"Kuinka suuri ero on sen välillä, että saa nimen murhalistaan ja syntyy varsinainen uhkakuva?"

Rinnastan; Maikkarin selitelmä on nyt kuin Hesarin Antero Mukka oli puolustelemassa tuntomerkkien poistopäätöstä Tapanilan joukkoraiskausjutusta vuosia sitten. Eipä ihme, että viimemainitusta muodostuikin MV:n esiinmarssi valtakunnan pääsarjan julkisuuteen. Teet vaan juttusi kunnolla ja käsilläolevista aineista; älä selittele.

Jos rikosjutun jatko juoksee yhä samassa pohjassa kuin millä ensitieto julkaistiin; editoinnit perusteluineen kirjataan lyhyesti sen loppuun leipätekstistä selkeästi erottuvalla toisella fontilla. Niinkö siinä kävi, että Hesarissa ne toimittivat pelkkää printtilehteä ja Maikkarissa luullaan yhä telkkariuutisia Viralliseksi Totuudeksi?

On minulla ajatus siitäkin, että mistä tässä on kysymys. Taisivat ylikurottaa, koska ilman ministerin ja syyttäjäpomon nimiä olisi mennyt tv-lähetyksen slotti ja päädytty kirjoittamaan huomattavasti vähemmälle huomiolle jäävässä nettijutusta virasta pidätetystä ylikonstaapelista. Mutta kun sitten se tarina ei jatkunutkaan.

"On minulla ajatus, että miksi näin kävi. Ylikurotettiin, koska ilman ministerin ja syyttäjäpomon nimiä olisi mennyt slotti."

Jos se meni näin, ymmärrän Sipilän muutoin tyhjänpäiväisen kommenttikirjoituksen; rikos- ja oikeustoimittamisen wanha herra ärisee virkamiesten puhumattomalle munattomuudelle, mikä lähinnä luo uusia ongelmia ratkomatta edellisiäkään. Ja, ettei se Pekan juttu ollut sittenkään mikään ankka, vaikka skuuppi pieneneekin kulussaan!

Nii-in; miksei vain tyydytty valittelemaan uskaltamattomuutta? Siinä olisi ollut leiviskää kyllin rikostoimituksen päällikölle. Olen minä huomannut, että se on ollut Jarkko Sipilän lempiaihe jo pitkään. Jos haluatte fiinimmän muotoilun, voin naputtaa tähän vielä ettei olemassaoleva julkisuuslaki toimi viranomaiskäytännössä.

Täysin hukkateillä MTV:n rikostoimituksen kootut voimat eivät olleet. Tämä juttu piti tehdä, koska ei voida sietää, että viranomaiset omalla päätöksellään määräävät mikä on uutta tai tärkeää. Journalismin ja viranomaistoiminnan raja on tavattoman vaikea sekä koeteltu; se, jos mikään ainakin nähtiin tänä viikonloppuna.

"Miksei tyydytty valittelemaan uskaltamattomuutta? Siinä olisi ollut kyllin rikostoimituksen päällikölle."

Kenelläkään ei ole mitään asiaa kirjoitella listoja, joilla nimeltämainittuja tahtoisi painostaa, vahingoittaa vakavasti ellei peräti tappaakin. Ero sen ja varsinaisen väkivaltarikoksen valmistelun tai yrittämisen välillä on oikeus- sekä lääketieteellinen; terve, tasapainoinen ja rikoksetonta elämäntapaa viettävä ei harjoita kumpaakaan.

Kaikensortin poliittisten katsantokantojen tulisi kavahtaa mokomaa listanlaadintaa ja ottaa rivakasti ynnä selkeästi etäisyyttä, jos kukaan tai mikään niihin liittyvä on ollut moisessa mukana. Muussa tapauksessa puhutaan politiikan sijasta ekstremismistä, jolla taas ei ole eikä tulekaan olla yhteiskunnassamme minkäänlaista sijaa. 

Poliisitoimi vailla sisäisten asioiden yksikköä on joko a) osa poliisivaltiota, b) loputtoman kyseenalaistamisen kohteena tai c) sokea itselleen; mikään edellämainittu ei ole kunniaksi, kun tavoitellaan menestystä ja suuruutta. Tämän sai Helsingin poliisilaitos nyt meille kaikille näyttää, mutta uskooko kukaan sitä vieläkään?