Kouluväkivaltablogi

(Kuva: Jari Kähkönen) Kouluväkivaltaa voidaan tehdä koulumatkallakin.

Siinäkö on meidän aikamme edistys, ettei enää puhuta ”koulukiusaamisesta” vaan esimerkiksi väkivallasta? Hiphurraa. Minusta tämä asia pitäisi hahmottaa vähintään kolmelta eri kantilta eli henkilöriskin, ryhmätyötaitojen ja uhkakuvan kautta. Muuten ei valmista tule lainkaan; vakava asia menee ihan pelleilyksi.

Puhutaanko siis suoraan? Henkilöriskillä tarkoitan nyt ihmisiä, jotka saattavat olla oppilaaksiottoalueella, mutta jotka kuuluvat yksilöllisiä tarpeitaan vastaavaan kirjaimellisesti erilliseen opetukseen. He olisivat aania, istiä, paattia ja muuta sensellaista ihan virallisestikin, jos vain kouluikäisiä voitaisiin jo niiksi diagnosoida.

Ryhmätyötaitojen puutteet taas tarkoittavat, että niin ”kiusaamisen” uhrit kuin tekijätkin, molemmat; ovat ongelmallisia. Heitä ei pidä päästää nimikkeen taakse piiloon; yhtä tulee valmentaa parempaan pärjäämiseen porukassa, ja toista on vastuutettava käyttäytymisestään. Eikä tumput suorana seisova ryhmäkään toimi kaksisesti.

"Siinäkö edistys, että enää ei puhuta 'koulukiusaamisesta' vaan esimerkiksi väkivallasta? Hiphurraa.

Uhkakuva on turvallisuuspuhetta ja tarkoittaa tilanteen menneen niin kovaksi, että poliisi sekä ambulanssi ovat kohta paikalla. Tällöin pelikenttä on aika selkeä; vartijalla on valtuudet lopettaa käynnissäolevan väkivalta ja ottaa verekseltään tai pakenemasta tavatut rikoksentekijät kiinni, sekä tehdä heille turvallisuustarkastus.

Ongelmallista on, että yksi kunnallisen palvelu- tai toimitilaliikelaitoksen työpukuinen, jonka rinnuksissa ja selässä lukee vartija; ei vielä riitä paljoon. Kapasiteetti myös kasvaa aika vähän, jos apuun tulee vain yksi autollaliikkuva ruokatuntituuraaja tyhjin käsin; pakko- ja voimakeinojen käyttöön tarvitaan siis sekä välineitä että henkilöstöä.

Kohun keskiössä ollut vantaalaiskoulu tarjoaa perusopetusta. Sitä säätelee perusopetuslaki, joka näyttäisi tunnistavan toimijoiksi ainoastaan opetuksen järjestäjän, rehtorin ja opettajan. Onko siis ihme, että vantaalainen käsitys ”koulun vartioinnista” on rekrytointi monitoria katsomaan? Umpisurkeaa turvallisuusyhteistyötä! Hävetkää.

"Uhkakuva on turvallisuuspuhetta, joka tarkoittaa että tilanne on vakava, ja poliisi sekä ambulanssi ovat kohta paikalla."

Käytännössä siis oppilaiden käsittely on hyvin pitkälle vain opetushenkilökunnan vastuulla, mutta eiväthän he tiedä, havaitse tai osaa puoltakaan siitä mitä turvallisuustyöhön vaaditaan. Siispä; onko tulossa enemmän sekä parempia resurssi- ja erityisopettajia vai laitettaisiinko laki ajantasalle myös vartijoiden osalta?

En vähättele koulualueen ja ulkokuoren merkitystä, koska on vaikea pitää tilat sekä oppilaat hallinnassa, jos kuka tahansa voi tuosta vain hypätä niskaan. Näin tekivät koulumurhaajat äsken ja nyt tulossa olisivat kai mielipiteitään tilittävät kansalaiset, mutta ei kaikkien pidä päästä kouluun sisälle. Vartijalla on valtuudet estää pääsy ja poistaa.

Minä näen keskeiseksi ongelmaksi sen, että koulu on aina ollut näkösuojassa sijaitseva erillissaareke, jossa on vähintään johdon, henkilökunnan ja oppilaiden maailmat. Kun ensin Vantaalla ja sitten Joensuussa leimahti; neljänneksi änkesivät nyt ulkopuoliset mielipiteineen, jotka eivät aina olleet edes täysin vilpittömiä esiintymisessään.

"Koulu on aina ollut näkösuojassa sijaitseva erillissaareke, jossa on kolme erillistä maailmaa omine kokemuksineen."

Journalismin sedät ja tädit jakautuivat karkeasti kahtia; yhdet toistivat kyselemättä järjestelmän virallista tiedotusta, sekä toiset yrittivät edelleen lietsoa kohua omaa taitamattomuuttaan vastaavasti. Epäkohtia paljastui, mutta sitoutuuko kukaan korjaamaan niitä? Ilman sitoutumista ei pidä suoda ”työrauhaakaan”.

Kun yksi ei älyä tai kykene, toinen osaa tai uskalla, kolmas näe eikä kuule, neljäs välttelee vastuutaan ja viides on aina tietämätön kaikesta; päästään turvatehtävistä tuttuun epäonnistumisten ketjuun. Sitten ei enää paljon muuta ole tehtävissäkään kuin ratkaista asiat halki-poikki-pinoon -tyyliin. Tässä se todellinen ongelma on.

Jos todellista ongelmaa ei korjata; mitä auttaa esimerkiksi nyt väläytelty "kiusaajan" pakkosiirto? Se on kaikuja Amerikasta, jossa tosiaan harrastetaan paikoin paljonkin erilaisia eurooppalaiselle oikeusajattelulle vieraita pakkopidätyslakeja, mutta minusta moisessa epäyhdenvertaisuuden toivemaassa on vain hyvin vähän ihailtavaa.

Halutaanko kouluihin omat poliisit, jotka sakottavat tai kirjaavat rikosilmoituksen kaikesta? Amerikassa näin on ollut jo kauan, mutta siellä lasten ja nuorten ennenaikaista rikosoikeusjärjestelmään viemistä onkin jo alettu kutsua sellaisin vähemmän imartelevin nimin kuin kriminalisointi sekä koulusta vankilaan -putki.