Varo kieroa turvallisuuskonsulttia

Enpä olisi arvannut, että vuorokausi edellisten päätössanojen jälkeen lukisin mediasta ruotsalaisesta tietovuodosta turvallisuuskonsultilla. No, tartuinpa A 6 avolehtiööni ja vetelin ranskalaisin viivoin kasaan sikalistan, jonka pohjalta bloggaan nyt. Luuletko, että tämä on omaelämänkerta? Turhaan.

Aivan aluksi; opi tämä: koskaan älä aliarvioi organisaatioiden byrokratisoitumista, sekä niissä toimivien ihmisten vaivojenvälttelyhalua, tietämättömyytensä tunnustamisen vaikeutta ja tarvetta käyttää valtaa. Siksi nyt aiheena oleva mokoma konsulenttikunta on koskaan syntynytkään maailman hämärissä muinoin.

Olipa kerran eräskin mokoma useamman natsan toimihenkilönkuvatus, jonka työnantajanaan ollut vartioimisliike halusi erottaa, mutta aliarvioi vastuksensa eikä ollut varmistanut asemiaan. Hänpä huolehti, että ulkoistetut palvelut sisäistettiin toimeksiantajan osaomistamalle yhtiölle, jossa ne pysyivätkin miltei tasakympin.

"Älä aliarvioi byrokratian, vaivojenvälttelyn, tietämättömyyden tunnustamisen vaikeuden ja vallankäyttöhalun vaikutusta."

Turhakonsulentti on pohjimmiltaan myyjä. Jos tarvetta ei ole, kunnianhimoisimmat tai luonnevikaisimmat heistä luovat sellaisen. Tällöin esimerkiksi jostain kumman syystä kameravalvomattomat ja pelkällä mekaanisella käyttölukituksella varustetut kuoriovet alkavat avautua itsestään aikana, jolloin silmälläpito on vähimmillään.

Ja minkähänsortin luikuri mahtoi olla sekin väitetty päätoiminen erikoispoliisi, joka pelotteli voimankäyttökouluttamattomia siviilimiehiä kaasun leviämisellä sisätiloissa? Hänen tuotteensa taisi olla valmistaa tekosyy, jolla tiloissa toimineet omat, nuo mokomatkin vahtimestarit jo silloin ilman narikkaa; aseistariisuttiin.

Olipa myös sekin erikoisenturhapalvelu, joka yritti juoksuttaa hakemaan avaimiaan, vaikka ne olisi tullut käytön jälkeen tallettaa ihan tiettyyn turvalliseen jättöpaikkaan. Tämän eläjän tarkoitus taisi olla tärkeilyn ohella päästä soittamaan ”tiesittekö, että teidän vartijat…” -puhelu, mutta ähäkutti; eipäs onnistunutkaan.

"Turhakonsulentti on pohjimmiltaan myyjä. Jos tarvetta ei ole, kunnianhimoisimmat tai luonnevikaisimmat luovat sellaisen."

Turvallisuuskonsulentilta ei maksa vaivaa kysyä mitään. Jos siihen haksahtaa, saa varmimmin osakseen laskun; nuo eläjät tarvitsevat sihteerin paperiin tarttuakseen ja sanansaattajan kulkemaan edellä, vaikka olisivat yhdenmiehen putiikki. Silti ne tietävät kaikesta kaiken, sekaantuvat joka asiaan ja puhuvat kuin sen tietäisivätkin.

Olennaista moisen rodeoklovnin tai linnunpelättimen kanssa toimittaessa onkin ymmärtää, että kuka sen on tilannut ja mitä tekemään. Päämäärä on aina olemassa jo valmiina etukäteen, jos ei pyritä edistämään sen saavuttamista; sitten ollaan koukkimassa tietoa lopullisen tarkoituksen esteistä...kröhöm...johtopäätöksiä varten.

Jos konsulentti myy jotain, tuotteen tarkemmat ominaisuuden yritetään pitää mysteerinä mahdollisimman pitkään; siksi ne tykkäävät kaikkein eniten suurasiakkaista, joilla on rakenteet ja järjestelyt. Siispä, mikäli ihmetuote kellahti tai ihan kupsahtikin; joku huomaa sen ja alkaa toimia tilanteen vaatimalla tavalla.

"Olennaista moisen rodeoklovnin tai linnunpelättimen kanssa toimittaessa on ymmärtää, että kuka sen tilasi ja miksi."

Mitä opimme tästä? Ihmiset ovat omistushaluisia ja kieroja. Ei heitä oikeasti kiinnosta; he haluavat, että asiansa hoituvat vaivattomasti, järkevästi ja taloudellisesti itseasettamaansa päämäärään. Siihen he eivät kuitenkaan useimmiten välitä pyrkiä avoimesti tai reilusti; siitä ne vaikeudet sitten alkavatkin.

Joillain tällöin apuun tulevilla konsulenteilla takuu on voimassa niin kauan kuin perävalot näkyvät/on olemassa lisämyyntiodote, mutta toisilla kaikki on ihan silkkaa fuulaa. Kuinka vähemmän on enemmän, näkymä voittaa toteutuman ja varusteettomassa alimiehityksessäkin pärjää priorisoimalla.

Ja sitten kaikki salassapidettävä turvallisuustieto, johon turhallisuuskonsulentilla oli työnteon esittämisen varjolla pääsy; juoksee internetissä? No, sanotaanko näin, ettei se ole hyväkään asia, mutta moniko keikantekijä pystyy sitä oikeasti hyödyntämään ja tuskinpa kaikki muutenkaan oli tuossa. Enkä sano tarkemmin, ihan piruuttani vain.

"Halutaan vaivattomasti, järkevästi ja taloudellisesti omaan päämäärään. Mutta ei ikinä toimita reilusti tai avoimesti."

Onhan se; en minä sillä, tottatosiaan turvallisuusriski eikä ihan pienikään, mutta pääongelma on silti jossain muualla. Halutaan jotain tiettyä asiaa tai lopputulosta aivan liian kovasti pysähtymättä miettimään, että millä keinoilla sitä taas oikein yritettiinkään. Vika voi olla niin päämäärissä kuin keinoissakin, molemmissa.

Sokea luottamus tai ulkoistaminen ilman omaa valvontaa on aivan yhtä paha asia kuin jatkuva itsetarkoituksellinen vartijan vartiointi tai jokaisen autotallin oven tiivisteenkin selittäminen suoraan toimeksiantajalle. Halpa se vasta aina kalliiksi tuleekin ja vaivattomuus juoksuttaa kaikeneniten; sopii jo vähitellen uskoa.

Koettelemuksessa näet toden itsesi peilikuvana; useimmat eivät siitä pidä, joten ihmekään että jokasortin humpuuki käy jokaisena aikana niin hyvin kaupaksi. Missä riippuvainen tai hyväuskoinen hölmö; siellä kolmetoista koijaria tusinaan häntä hyväksikäyttämään.