Maailma muuttuu – niin on poliisin ja yksityisten turvallisuuspalveluidenkin

(Kuva: Jari Kähkönen)

Suomessa ilmeni kaksi uutta keikkatyyppiä; rahdin sekaan piilotetun kielletyn tavaran kaappaaminen päivänvalossa, sekä poliisin panttivangiksi ottaminen pelättävissä olevan verihurmejuoksun aluksi. Mitä aiotaan tehdä? Oppimista ja muuttumiskykyä on syytä löytyä; tämä oli muistutus maailman pahuudesta.

On lakattava teeskentelemästä, että olisi tavaroita mitä ei koskaan anasteta ja aloja mitkä saavat olla aina rauhassa; kukaan ei enää voi täysin laiminlyödä suojautumista. Jos olisin ilkeä, sanoisin että arvo olisi ollut porttivahdillakin, vaikkei aina siltä tunnukaan; henkilöllinen läsnäolo näet tuottaa kaikkein korkeimman kiinnijäämisriskin.

Yksityisissä turvallisuuspalveluissa on totuttava ajatukseen, että arkisin päivälläkin on oltava toimintakykyinen, liikkuva ja tavoitettavissa. Miten vakaalla pohjalla ovat takavuosina sinnetänne ympäriinsä myytyjen painikkeiden hälytysvalvontapalvelut?Nappi; ilman painamisesta seuraavaa reaktiota, on näet pelkkä koriste-esine.

"On lakattava teeskentelemästä; kukaan ei enää voi täysin laiminlyödä suojautumista."

On myös puhuttava aseenkannosta. On tosiasia, että Algolin keikalla heiluteltiin muovikuula-asetta yksin siksi, koska tiedettiin ettei siihen varmasti vastata kovalla voimalla. Mutta silti pelote ei ollut riittävä, eikä johtanut minkään ennalta opetellun ”vastustelematta olemisen toimintamallin” aktivoitumiseenkaan.

Koska siis samanaikaisesti sekä kovat turvallisuusjärjestelyt puuttuivat, että työturvallisuuskin oli varmistamatta; alkoi öykkäröintiryöstö, jossa uhreille tehtiin vakavaa ja vaarallista väkivaltaa. Huh-huh. Onneksi kukaan ei vammautunut pysyvästi tai kuollut; tekijätkin jäivät kiinni, ja vastaavat nyt syytteisiin käräjillä.

Porvoon Koneistajantiestä oli lähellä tulla Suomen ”sipulipelto”, joka viittaa Joseph Wambaugh’n samannimiseen true crime -kirjaan, mikä on filmattukin. Los Angelesissa Hollywoodin poliisiaseman siviilipartio kaapattiin, kun se pysäytti sarjan ryöstöjä tehtailleen mieskaksikon auton. Toinen konstaapeleista ammuttiin kuoliaaksi.

"Porvoon Koneistajantiestä oli tulla Suomen "sipulipelto."

Aseuhkia maamme poliisilla on usein ja kaappauksistakin on tiedetty kyllä jo vuosikymmeniä, mutta harvoin niissä kuollaan tai edes haavoitutaan. Yleensä sellaista yritetään päähänpistosta osana rikollisen pakenemisyritystä, jos hän äkkiarvaamatta törmää poliisipartioon; kuten kävi esimerkiksi Helsingin Kapteeninkadulla vuonna 1997.

Poliisin taktiikka on silti pahasti retuperällä ja se toimii kuin hyväuskoinen hölmö, mutta oikea vastaus ei missään tapauksessa ole jyrkän voiman ylireaktio. Kaiken viimeksi nyt kaivataan lähinnä armeijan sodan ajan voimankäyttösääntöjen mukaisia otteita, joita esimerkiksi Amerikassa useimmat poliisilaitokset harjoittavat koko ajan.

Porvoossa partion pari- tai muukaan työskentely ei vain toiminut. Miksi ei olla pidättyvämpiä ja varovaisempia, jos paikalletullessa näkymä poikkeaa olennaisesti ilmoituksesta? Jos tämä on uusi asia; poliisin on korkea aika oppia, että maailmassa on kieroja ja häiriintyneitä ihmisiä, jotka tarkoittavat yhteydenotollaan pelkkää pahaa.

"Poliisin taktiikka on pahasti retuperällä ja se toimii kuin hyväuskoinen hölmö, mutta oikea vastaus ei silti ole voiman ylilyönti."

Eikä ilmeisesti ollut puukkolinkkaria, vara-asetta tai vaadittua osaamista panttivankitilanteen jäädyttämiseen ja pystykamppailutaitojakaan. Miksi muuten edes mikään moderniin länsimaiseen poliisikoulutukseen itsestäänselvästi kuuluva aseenriistoharjoite ei auttanut palauttamaan tilannetta takaisin poliisin hallintaan?

Kehuja ei saa erikoispoliisikaan. Haloo; takaa-ajetun kartanovolvon kyydissä ei nyt ollut teiniautovaras tai tavisrattijuoppo, joten miksi kulkupeliä koetetaan pysäyttää sellaiseen tarkoitetuin ottein? Kuuluisa, Helsingin poliisin joskus Karhuksikin mainittu, valmiusyksikköhän on jämähtänyt 1980-luvulle siviilipakettiautoineen!

Ja se uusin villitys; mokomakin ”panssarimersu”, osoittautui vähää vaille hyödyttömäksi. Mitkä tarkkaanottaen ovat auton tekniset vaatimukset, jos sillä pusketaan vaarallisen rikoksentekijän kulkupeli toimintakyvyttömäksi? Oikea vastaus ei ainakaan saa olla, että hankitaan panssaroitu miehistönkuljetusvaunu joka poliisiasemalle.

"Ja uusin villitys; mokomakin panssarimersu osoittautui vähää vaille hyödyttömäksi."

Suomen poliisikoulutuksen suurin menestystekijä on ollut aikansa seuraaminen ja kehittymiskyky; tähän pitää turvata vastakin. Jos näet olisi jatkettu kuten 1900-luvulla tehtiin, meillä olisi nyt samat ongelmat integriteetin, henkilövahinkojen ja kuolemantapausten kanssa kuin Amerikassa. Aina mellakoita sekä hävitystä myöten.

Emme silti ole missään poliisi-Utopiassa tai vielä paratiisissakaan. Mutta ilman ajan seuraamista ja kehittymiskykyä ei poliisin ampumia laukauksia olisi saatu vähenemään; tai kehitetty ensimmäisen partion periaatettakaan, jolloin sana työpari pystyy poliisin perustehtävien lisäksi myös tekniseen tutkintaan ja taktiseen toimintaankin.

Ainakaan poliisin ei tarvitse vinkua hetkeäkään niin sanotusta viranomaisvastaisuudesta, jos se taas kerran vain ilmoittaa mitä ottaa ja mihin on päätynyt; jättäen kansalaiset sopeutumaan toteutuneeseen todellisuuteen. Ei Suomi ole poliisivaltio; se on valtio, jolla on poliisi. Eikö niin?