Tuleeko koronalomautetuista ja -työttömistä Suomen tyytymättömyyden talvi?

Tyytymättömyyden talvi on sosialistien johtaman hyvinvointivaltio-Englannin viimeinen taisto vuonna 1978 ennen thatcherismin rynnistystä. Se oli aikamoinen paukku: konsensus loppui, ammattiliittojen valtaa alettiin rajoittaa ja pianpa niiden perässä tulivat sosiaaliturvan romutus sekä yksityistämisetkin.

Suomessa on vuonna 2020 jo puoli vuotta tuskailtu niiden luullakseen vailla työttömyysriskiä olleiden kanssa, jotka eivät kuuluneet työttömyyskassaan. Mutta oikeastihan se on kuin yrittäjän konkurssiriski konsanaan; ne ovat yhtä vanhat kuin kapitalismi itse, ikiaikaiset siis. Ei tuon tietämiseen tarvita kauppatieteiden maisteria!

Sanoin jo aikaa sitten, että jos Kokoomuksen Elina Lepomäen huoli heidän oikeuksistaan ja toimeentulostaan; kuin nyt YLE:n Marja Sannikankin väitetty vanhurskauden janonsa, olisi totta; niin asialle pitäisi tehdä jotain. Määräaikainen laki voisi antaa esimerkiksi ansiopäivärahasta bruttona 95%:ttia.

"Suomessa tuskaillaan työttömyyskassaan kuulumattomien kanssa, jotka luulivat ettei heillä ole työttömyyden riskiä."

Mutta kun se on huuhaata. Elina Lepomäen ihanneyhteiskunta on sellainen, jota viisas ei tilaa ja tyhmäkin lähettää pakettinsa heti takaisin sen ainoan kerran avattuaan. Siellä jokainen on oman onnensa seppä, koska muita vaihtoehtoja ei enää ole. Tuo on samaa hayeklaista ”liberalismia”, josta Margaret Thatcherkin aikanaan tykkäsi.

Maailmankuvallinen pihallaolo on kiusallisen selvä. Me emme Suomessa olleet koskaan neuvostotasavalta emmekä fasistidiktatuurikaan; valitettavasti hätäkeskuksesta ei kuitenkaan voi hälyttää jotain Opettaja-1:stä takomaan tätä keskimääräisille yksilöille itsestäänselvää asiaa kaikkien päihin. Pitäisikö ehkäpä voida?

Sannikalla taas on reporadion perillisfirman perjantai-illan asiaviihdeslotti, jossa ohjelmaideana on rakentaa nopeasti jyrkkä vastakkainasettelu, mutta sen melskeissä kateisiin voivat joutua niin asia kuin viihdekin. Mokomaa suostun katsomaan vain, jos sattumalta joudun hollille eikä pakoon pääse; onneksi tätä ei satu kovin usein.

"Pihallaolo on kiusallisen selvä. Suomi ei ollut neuvostotasavalta eikä fasistidiktatuurikaan."

Suomi on oikeus- ja hyvinvointivaltio. Se tarkoittaa, että lainsäädäntö- sekä verotusmonopolia käyttää Eduskunta, mutta on jokaisen kansalaisen oma asia päättää mihin yhdistykseen hän haluaa kuulua tai olla kuulumatta. Siispä kaikki ovat vakuutettu työttömyyden varalle, mutta silti yksikään ei ole maksava asiakas.

Toteutus, jolla kunkin käytännössä saama työttömyysetuus määräytyy on monimutkaista selittää. Siksi sellaiset poliittisesti motivoineet kuten Elina Lepomäki, huomionkipeät kuten Marja Sannikka, mihinkäänsopeutumattomat änkyrät ja omaehtoiset sekä hyvinvointivaltionkieltäjät mölisevät nyt niistä ”maksamisistaan”.

Suomen hyvinvointivaltio on osarahastoiva, joka tarkoittaa ettei ole miljoonia tallelokeroita mistä kukin saisi työttömyysetuutta selvinä seteleinä. Edelliset maksavat siis tulevien etuuksia ja niin edelleen. Vähän epäilen, että uskallanko sanoa tätä mielikuvitusasiaksi, koska epäilemättä jotkut lähtevät siitäkin laukalle.

"Suomessa lainsäädäntö- sekä verotusmonopolia käyttää Eduskunta. Jokainen päättää järjestäymisestään itse."

Niinikään, etuus ei koskaan tule hakematta eli kunnossa pitää olla niin peruste, liiteasiakirjat kuin velvollisuudetkin. Yksi usein unohdettu velvollisuus on asiakasmaksut eli tässä tapauksessa työttömyyskassan jäsenmaksut. Suomi kun on hyvinvointivaltio, jossa on työvoimapoliittisia ja sosiaalisia etuuksia; etuoikeuksia ne taas eivät ole.

Jos Suomi ei olisi hyvinvointivaltio, voitaisiin yhdessä ääripäässä maksaa ihmisille kansalaispalkkaa pelkästä olemassaolosta; toisessa ääripäässä taas kaikki saisivat tasan yhtä huonoa kiinteää työttömyysavustusta yhtä lyhyen aikaa, jos sitäkään. Kuka muka on päättänyt, että hyvinvointivaltio lakkasi ja milloin näin tapahtui?

Kyllä minä muistan jo 25 vuoden takaa, että kuuluminen, sitoutuminen, maksaminen ja velvollisuus eivät ole enää muotia. Silti ruvetaan hädän hetkellä huutamaan tukka sekaisin apua, koska on kuulemma oikeus kaikkeen niiden kautta sadassa vuodessa aikaansaatuun hyvään; auttajatahoillakin on ihan velvollisuus auttaa.

"Yhdessä ääripäässä on kansalaispalkka; toisessa minimiturva. Kuka muka päätti, että hyvinvointivaltio lakkasi ja milloin?"

Siksi otsikko tyytymättömyyden talvesta, joka muutti maailmaa todella huonoon suuntaan lähimenneessä. Ovatko koronalomautetut ja -työttömät kriittinen massa, sekä muodostavatko hyvinvointivaltion kootut vastustajat kärjen, joiden vuoksi sekin paha miltä Suomessa on toistaiseksi vältytty; tapahtuu kohta täälläkin?

Onhan olemassa kriittinen teoria, jonka mukaan koko hyvinvointivaltio oli pelkkä antikommunistinen lunnasmaksu, minkä kannattavuus uudelleenarvioitiin jo 1990-luvun lamassa. Siispä; arvostelukyvyttömät, jotka tätä hommaavat; hakevat nyt huomiota, poliittista valtaa tai ”hallintaansa takaisin” älyämättä yhtään mitä tekevät.

Ansiosidonnaisen olemassaolon syy oli konsensuksen mukaan tuottavuuden lisääminen, mutta samalla se myös tasapainottaa työnantajien valtaa työn hinnan sekä laatuasioiden määrittelyssä antaen työläisille kriisinsietokykyä. Järjestelmä tuli ammattiliittojen hoitoon, koska kukaan muukaan ei halunnut eikä kyennyt.

"Ovatko lomautetut ja -työttömät kriittinen massa, sekä hyvinvointivaltion kootut vastustajat kärki, joka muuttaa maailman?"

Älkää viitsikö; työttömyysturvan ansiopäiväraha oli jo lähtöjään työnantajien ja pääomapiirien etujen vastainen, eivät ne olisi halunneet kuin aloitteen valumista hiekkaan toteuttamiskelvottomana. Samat haluavat nyt järjestelmän toimimattomaksi ja vakavaan ylikuormitukseen kriisiytymisen edeltä. Kriisiä seuraa muutos.

Voidaanko ansiosidonnainen työttömyysturva muka rahoittaa niin, että ”kaikki saisivat”? Sitä epäilen suuresti. Sikäli, jos tämä on oikeasti edes kenenkään varteenotettavan yhteiskuntamme toimijan tarkoituskaan; kyllä ne halunnevat vain romuttaa hyvinvointivaltion. Keksivät sitten alkaa huhkia juuri tästä kohtaa.

Voisi Sanna Marinin hallituskin tästä jo vähin erin jotain virkkaa. Kun pudottaa pellet pois, jättää sadut omaan arvoonsa ja panee herrat kuriin; näkee asian vakavan puolen. Vaikka itse asia on suhteellisen pieni, mutta on se silti laajasti jaettu; siispä, juuri siksi asialla koetetaankin provosoida pahimpansa mukaan.