Yhäkin ei painajaisuniyhteiskunnalle

Pekka Katajan heinäkuisesta murhayrityksestä Jämsässä on nyt vangittu kaksi miestä, mutta tämä ei todellakaan ollut vielä tässä. Pohdittavaa riittää. Miten poliittinen teko oikeasti oli ja hoitiko media tehtävänsä kunnolla? Pahaa pelkään, että asiallinen pohdinta kiinnostaa vain harvoja. Jos ketään. 

Liekö vastaavaa ”tutkintaa suorassa lähetyksessä” sattunut vuosikymmeniin; itselle tulee lähinnä mieleen Tulilahden kaksoismurhista jälkeenpäin kerrottu legenda. Epäiltyjen tuntomerkkierehdys taisi olla ensin median nettisivuilla ja vasta sitten poliisitiedotteessa; seuraavaksi tuli sekaannus lompakon tuhannesta eurosta.

Minäkin olin jälkikatsannossa väärässä. Pidin tekoa paikallisten päihderiipuvaisten syrjäytyneiden opportunistisena öykkäröintiryöstönä, jossa väkivalta olisi karannut käsistä satunnaisten tekijöiden vuoksi. Saatoin vain vaivoin olla nauramatta millekään politiikkaan viittaavalle motiiville, kun sellaisesta ensikertaa mainittiin.

"Olin jälkikatsannossa väärässä; pidin tekoa päihderiippuvaisten syrjäytyneiden opportunistisena öykkäröintiryöstönä."

Toimittajana ollaan töissä, johon pitää olla sopiva eli esimerkiksi harkintakykyinen; ja myöskin pätevä, eli työ pitää osata. Missä tämä näkyi, kun Kataja itse jo ambulanssin paareilta soitti antaen juttua asiasta? Seuraavat taas soittivat suoraan sairaalan potilasvuoteeseen lisätietoja kyselläkseen. Empimättä. Pohdinnoittako? 

Sitten tulee se poliittisuus, joka on tässä vaiheessa vielä osin selvittämättä. Voi olla aivan yhtä hyvin, että Katajan oven taakse vasaroin varustautuneena menneet epäillyt olivat perinteisiä suomalaisia kiiman&kateuden peruslain läpilyömiä kostajia, joille kysymys oli ensisijassa vihamiehyydestä. Se ei olisi mitenkään kaukaahaettua.

Vakavasta poliittisesta motiivista, joka on enemmän kuin päälleliimannainen tai henkilökohtaisten ongelmien yksi ilmaus; voi puhua, mikäli tämä oli oikea attentaatti. Siihen en hevin usko. Suomessa ei ole tapahtunut mitään vastaavaa vähänvaille sataan vuoteen. Silti, jo vihjauskin moisesta on pahasta. Hyvin pahasta.

"Politiikasta, joka on enemmän kuin päälleliimannainen tai henkilökohtainen ongelma; ei voi vielä puhua."

Vihjauskin näet riittää työntämään hyväksyttävän käyttäytymisen rimaa edemmäs ja rohkaisemaan arvostelukyvyttömiä. Olipa teko todellisuudessa poliittinen tai ei; se saattaa jopa olla sivuseikka, jos asioita katsoo kokonaisuuden kannalta. Suomen politiikkaan ei kaivata minkäänsortin väkivaltaa. 

Soldiers Of Odinin on tästä eteenpäin ainakin turha esittää  turvallisuuden tuottajaa; se itse on turvallisuusriski. Niinikään, mikäli Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen toiminnasta oli vähääkään epäselvyyttä; sekin on nyt karissut pois. Väkivaltainen, laiton ja...hah...hyvän tavan vastainen, todellakin on!

Journalismi kunnostautui paljastamalla epäiltyjen henkilöllisyyden ja liitännäisyydet kyseenalaisiin järjestöihin; se oli hyvin tehty, tosi palvelus yleiselle edulle. Yhtä oikein oli toimia luotettavana julkisena tallenteena, joka näytti perussuomalaisten yrityksen hyötyä tästä asiasta poliittisesti. Muistakaa heidän selittelynsä ja vastuunpakoilunsa.

Me kaikki, ammattiin ja poliittiseen kantaan katsomatta, olemme yhdessä vastuussa siitä että Suomesta ei tule painajaisuniyhteiskuntaa. Siinäpä onkin hyvä pohtiminen, kun esitutkinnan edistymistä ja murhayrityskäräjiä odotellaan. Huonosti asiamme eivät ole; on keskittyvä siihen, että ne pysyvätkin hyvinä.