Väkivalta, nationalismi ja vahvemman oikeus

(Kuva: Jari Kähkönen) Tämä setämies muistuttaa, että ilmastokriisin ratkaisu on vaikeaa,
koska vallanpitäjiä kiinnostaa ensin oma valta ja sitten kavereiden rahat.

Katselin verkossa muuatta esityslistaa, jonka päälle oli tarkastetun pöytäkirjan odotuksessa täydennetty tehdyt päätökset kokoustiedotteeksi; tuostavain panivat menemään yli kymppitonnin päällikköirtisanomisen lakihenkilökuluihin. Näin arkipäiväiseen virastotyyliin sitä Suomessa käytetään vahvemman valtaa.

Ne tekivät oikein lisäbudjetin. Päätös oli silti pelkkää perinnedemokratian ulkoisten muotojen seremoniaa. Valta; kuka ikinä onkaan, oli jo valmiiksi päättänyt itse asian. Mitä valta ei halua; sitä tarvitseva jää kiroillen ilman, sekä vääryyttä kärsinyt valittelee toteutuneen todellisuuden edessä.

Susi Nousiainen kolumnoi Ylen nettisivuilla opettajan tuskasta kasvattajana; hän näkee itse ja käsittää oppilaidensakin näkevän kuinka ohut jo edellä sivuttu demokratia tai oikeusvaltio on käytännössä. Mitä sitten, kun sisäsiisti virasto jää taa, ja edessä on poliisi joka käyttää voimakeinoja mielenosoittajia vastaan?

"Tekivät lisäbudjetin ja panivat arkipäiväisesti menemään kymppitonnin. Moniko jäi ilman tai kärsi vääryyttä?"

Kirjoitin muistiin lyijykynällä A 7 avolehtiööni suojakansien välissä. // Elämä on epäoikeudenmukaista ja arvaamatonta; eivät kaikki ole kaikkien kavereita. Paine kasvaa; ei jaksa. Olettaa, että ”keskustelu” loppuu ja totteleminen alkaa. Pelko, välttämättömyys ja kiire; siinäkö on kaiken pahan pahan alku ja juuri?

Ollaanko alamaisia vai kansalaisia ja mitä se merkitsee? Luuletko voivasi itse päättää mitä käskyjä noudatat? Vahvemman valta. Kuinka todellisuutta yritetään [jälkikäteen] muokata valtaa käyttämällä. Miten sinä määrittelet väkivallan? // Heh, olen siis elänyt cis-normatiivisen keski-ikäisen heteromiehen elämän ja käyttänyt [väki]valtaakin.

Jos taas on heikon aseman vuoksi julkisen vallan suojan tarpeessa; näkee maailman, ihmiset ja valtion toisella tavalla. Silloin kaikki oman vapaan tahdon tukahduttaminen on väkivaltaa, jossa pahat ajatukset johtavat ruman viestinnän kautta raakoihin fyysisiin tekoihin. Ei kaikki oltukaan vain kansalaisia keskenämme. Hah-hah.

"Jos on heikon aseman vuoksi suojan tarpeessa, näkee toisin. Väkivaltaa on kaikki vapaan tahdon tukahduttaminen."

Ilmenee Nousiaisen aikuisyhteiskunnan kaksinaamaisuudeksi käsitteellistämällä tavalla, että kansallisuus- ja kansallisvaltioaate oli pelkkää mainosta; kierrossa onkin herkästi syttyvää sekä päihdyttävää ainetta, nationalismia. Näin on juuri sisäisen ahtautensa ja voimakkaan ulkoisen vaikuttamispyrkimyksensä takia.

Sisäinen ahtaus on paitsi määritelmässään; mitä saa tai ei saa olla joukkoon kuuluakseen, mutta myös siihen mahtumattomien painostamisessa. Sisäisestä ahdistavuudesta kasvaa ulkoisen vaikuttavuuden pakko; ”oudot” pakotetaan kieltämään todellinen luontonsa saadakseen olla niin kutsuttuja kansalaisia.

Adolf Hitler Taisteluineen oli aivan omassa luokassaan kaheliudessaan, mutta minä väitän että hänen "täysi kansalaisuutensa" vaatimuksineen yltää lähemmäksi aikalaista eurooppalaisen kansallisuusaatteen valtavirtaa kuin mitä heti haluttaisiin uskoakaan. Molemmissa on aivan riittävästi erilaisuudenvihaa.

"Ahtaus on paitsi määritelmässään; mitä saa tai ei saa olla, mutta myös joukkoon kuulumattomia painostetaan."

Vihaa, joka tulee esiin ryöpsähtäen heti, jos erilainen tai toiseudessa elävä ei alistu holhottavaksi, neuvottavaksi ja käytettäväksikin vastineeksi suojelustaan. Eivät lapset ole tyhmiä; heidän ei tarvitse tuntea sosiaalisen koodeksin käsitettä, että osaavat lukea niitä: toiset ovat meitä huonompia ja siksi niitä voi kohdella miten huvittaa. Muka.

Perinteisesti kasvatuksessa on opetettu, että kuinka välttää kaiken pahan minkä voi ja alistuu siihen mille ei mahda mitään. Siispä, lapsi ottaa turpaansa kiusaajalta, sillä se on itseä vahvempi; aikuinen tottelee mielettömiä määräyksiä, koska päätös on täytäntöönpanokelpoinen heti ja valitukset käsitellään vasta jälkeenpäin.

Ei Elokapina ollut ensimmäinen lajiaan, mutta se on kipakampi kuin useat muut ovat olleet vuosikymmeniin. 60-lukulaista kulttuuriradikalismia, pasifismia ja yhden asian liikettä on tapana hehkuttaa tässä yhteydessä, mutta miksi ihmeessä? Hehän sopeutuivat, kesyyntyivät, menivät mukaan järjestelmään ja möivät kapinan!

"Siispä, kasvatuksen tuloksena; lapsi ottaa turpaansa kiusaajalta ja aikuinen alistuu mielettömiin määräyksiin."

Entiset pasifistit muuttuivat militaristeiksi, koska se nyt vain sattuu olemaan sisäänleivottuna neuvostokommunismiin. Toisin kuin edellisen vuosikymmenen häkeltyneinä sormeaheristelleet vasemmiston setämiehet; he eivät enää kuvitelleet valvovansa armeijaa sisältäpäin, koska valmistautuivat vallankumoukseen.

Siksi tämä setämies muistuttaakin, että ilmastokriisin ratkaiseminen on juuri niin vaikeaa kuin mille näyttää; joillekin on näet tärkeämpää ensin säilyttää oma valta ja kavereiden rahat, sekä toiseksi keksiä miten sama peli jatkuu tulevana aikana. Eivätkä raha ja valta muuten pidä siitä, että niitä uhmataan; jos ei joku sattunut huomaamaan. 

Ja mistä luulet tulevan osat koneistoon, joka pelottelee tai pakottaa ruotuun? Käytännössähän se enää jauhaa vain harvan pieniksi palasiksi; nuo poikkeustapaukset ovat korkeintaan satunnainen muistutus elämän pohjimmiltaan epäoikeudenmukaisesta perusluonteesta. Tämä on samalla niin urasuunnittelun kuin itsesuojelunkin oppitunti.

"Eivätkä raha ja valta muuten pidä siitä, että niitä uhmataan; jos ei joku sattunut huomaamaan."

Niinpä. Siksi sietääkin olla varovainen niin johtajien, valvojien ja laillisuudesta veisaajien kuin heidän uhmaajiensakin kanssa. Mieti kahdesti, että kestätkö heidän kuuliaisuutensa, demokratiansa sekä yhtenäisyytensä? Äläkä myös ikinä aliarvioi traagista kasvua tai nykyisyyttä tärviöllä perskohtaisen amok-juoksun motivaattorina.

Nuorilla ei yleensä vielä ole katse kapeutunut ja asenteet paikalleenjämähtäneet pisteisiin, joihin ne tavallisesti lopuksi ikäänsä jäävätkin. Kansalaistottelemattomat taas kieltäytyvät hyvästä syystä väkivallattomasti, mutta päättäväisesti elämästä jämähtyneisyyden ehdolla. Juuri siksi maailma aina sillointällöin hieman muuttuukin.