Älä sinä tule minulle saarnaamaan

(Kuva: Jari Kähkönen)

En yritä myydä mitään enkä saarnaa sinulle; älä sinäkään yritä myydä tai saarnata minulle. Sitä eivät kuitenkaan useimmat käsitä, valitettavasti. He kestävät vain määrähetken toisen ajatuksia ja näkemyksiä, jonka jälkeen ne joko kudotaan merkitykselliseksi itselle tai muussa tapauksessa hajaannutaan eriteille.

Minä ajattelen ja kirjoitan julkisesti; en ole vailla oppia, porukkaa tai pomoakaan. Toisinaan suorastaan naurattaa; luuletteko, etten jo teini-iästä asti ole joutunut suhtautumaan kaikensortin saarnaajiin, värvääjiin ja myyjiin? No, kuvitelmasi itsestäsi, tuotteestasi sekä ihmistenlukukyvystäsi on oma häpeäsi.

"Kuvitelma itsestäsi, tuotteestasi sekä ihmistenlukukyvystäsi on oma häpeäsi."

Kyllä tämän käsittää. Ei voi ajatella ja kirjoittaa, jos pohjatiedot puuttuvat tai on täysin epäkiinnostunut ympäröivästä maailmasta. Miksi siis sinä, joka joko etsit omaa tai asialla juoksemasi etua; et ainakin kuvittelisi käännyttäväsi minut? Vähintäänkin kuluttaisit aikaa, jututtaisit ja lopuksi yrittäisit väsytysvoittoa.

Minä tiedän jo yhdessäpysymisen motiiveista. Olen nähnyt aatteita, vakaumuksia ynnä muita uskomuksia tulevan sekä menevän; siispä tarve löytää tarkoitus elämälleen ja kokea olevansa osa jotain itseään suurempaa ei enää tee minuun kummoistakaan vaikutusta. Silti; olen hyvilläni, jos sinä löydät niillä mielenrauhasi.

Ja sehän se vasta hienoa olisikin, mikäli löytäisit minusta niin sanotun heikkouden, jonka varjolla ”hoitaa” sekä ”suojella”; siihenhän voisi myös kätevästi monottaa, jos en pysyisikään osoitetulla paikallani. Voivoi. Ei minun itsenäisyydessäni ja ulkopuolisuuteen asettumisessani ole kysymys vaivasta eikä pakenemisestakaan.

Asiat eivät pysy samoina. Jossain vaiheessa johtaminen kääntyy omaneduntavoitteluksi; se uusi, kaiken muuttava, lopullisen totuuden paljastava ajattelu osoittautuu toteutumattomaksi unelmaksi ja yhteyskin on enää hengeltään epätervettä kiinnitakertumista. Tämä ei ole minkäänsortin ismi; vain ajattelen sekä kirjoitan.

"Tarve löytää tarkoitus elämälleen tai kokea olevansa osa jotain suurempaa ei enää tee minuun vaikutusta."

Mutta kuuleehan sen, näkee ihan selvästi ja rivienvälissäkin annetaan ymmärtää; niinpäniin, matalamieli kansanmies koettaa kateuksissaan kampata, koska kaiketi luuli tätä yläpuolelleen asettumiseksi. Kuvitellee vielä peräti paljastavansakin jotain; kuinka ihmeessä, jos kerran tosiaan on itse ”pelkkä kansanmies”? Niinpäniin.

Ihmisessä on aina jonkinverran tietämättömyyttä ja älyllistä epärehellisyyttä; siksi mitä kummallisimmat käsitykset vapaudesta, oikeudesta tai vauraudesta voivat kukkia joskus pitkäänkin. Jos ne edes kyetään näkemään; käsitykset normaalistetaan, sekä vastapuolen kanta marginalisoidaan. Asioita ei yleensäottaen paljonkaan mietitä.

No, osaa se niin sanottu vastapuolikin. Kuppikuntaiset heistä eivät oikeasti edes tahdo mitään muuttaa; toisten pitäisi vain kumartaa heidän hyvyyttään. Omaneduntavoittelijat tahtovat tienata, vastarannankiisket eivät pärjää missään pitkään, ammattivalittajat valittavat ja itsensämunanneet tahtovat hyvityksen elleivät sittenkään vain kostaa.

Julista tai pane muut julistamaan puolestasi, se on useimpien todellinen tarkoitus. Puolestajulistamisesta voitaisiin periaatteessa keskustella, mutta ei sitten, jos kaikki pitää saada ilmaiseksi ja ainakin aatteen kannattamisen kuvitelman kera. No, taviksetpa taas vastaavasti haluaisivat vain leimata ja sysiä marginaaliin.

"Kansanmies koettaa kateuksissaan kampata. Luullee vielä peräti paljastavansakin jotain."

Näin vaikuttaa julkinen omakielinen pysyvin kirjaimin kirjoittaminen; kukin ei voi kuin suhtautua siihen omien sisäisten nyrjähtämiensä mukaisesti. Olkoon itsensä minua paremmaksi kynämieheksi kuvitellut, automaattivaihteinen rähinämoottori tai muu toistaiseksi maininnattajäänyt maailman kummajainen.

Että siinämielessä. Onhan tämä blogi tosiaan vapaasti luettavissa verkossa. Enkä oikeasti ole kovinkaan kiinnostunut kunkin luullusta tai todellisestakaan asiasta tänne. Siitä tosin voisi alkaa, että myönnät itskeskeisyytesi ja omaneduntavoittelusi; sikäli kuin itsetuntemus suo sekä, heh, aate antaa myöden.

Silloinkin, jos vain aioit internetin lähimmäksi vanhinta temppua: selvittää minun ”taustaani” keksiäksesi jotain mukaovelaa minkä viskaat silmilleni provokaationa tai väitettynä ristiriitana. Heh-heh. Olet siis sensortin inkvisiittorityrkky, jonka mielestä kukaan muukaan ei saa ajatella eikä kirjoittaa, kun et kerran sinäkään...Kykene.