Kanervalasta, taas

Monta päivää olen vain katsellut kuinka postauksen ykkösosaa klikkaillaan innokkaasti, joten saamanne pitää: tässä on uusi tekstini Joensuun Kanervalan pahoinpitelystä. Onhan aihe taas ajankohtainenkin. Käsittelen poliisin suorituksia ja osoitan muutaman sanan maallikolle väkivaltaa koskevassa hätätilanteessa.

En tiedä, että mikä minuun meni, kun alennuin keskustelemaan suoraan yleisön kanssa tästä jutusta; todennäköisesti se oli Yle Joensuun tuottaja-akan ja deskiukon osoittama falskius toimittajan leikkimisessä. Mutta hyvään maahanpa upposi, yleisö näet luottaa poliisiinsa sekä uskoo siitä vain hyvää; olipa tähän syytä tai ei.

Lähdetäänkö liikkeelle siitä, että havaintojen kyseleminen kiertämällä on taktista eli tiedustelevaa poliisityötä; oikeasti se tarkoittaa oviin koputtelua ja asiaan palaamista ellei vastausta kuulu. Seurannan jättäminen kirjalliseen tiedotteeseen on huono veto, joka kertoo joko törkeästä alimiehityksestä tai ylimielisyydestä.

"Havaintojen kyseleminen kiertämällä on poliisityötä; mainosten jakaminen kuuluu jakajille tai urheilijanuorille."

Onko toimenpiteen tarkoitus esittää poliisi jonkin tekevän näköisenä vai edistää rikoksen selvittämistä? Jos ensimainittua, olisi välttänyt ulkoistaa mokoma massapostitus mainosjakajille käypään hintaan; tai muistaa urheiluseuran pankkitiliä, kun sen nuorisojoukkue hoitaa jalkatyöt osana treenin alkuun juostavaa lenkkiä.

Mitä lienee mokoma ”järjestyksen valvonta”? Pykäläkujalla ei ilmeisesti ole kuultu sellaisesta kuin partiointi. Heh. Ymmärrän kyllä; periaatteessa. Jos siis Kanervala oli alunperin Pielisensuun takamaata, jonne Kontiolahden nimismiespiirin konstaapelit sai vain soittamalla eikä kaupungin poliisia aina sittenkään.

Sittenhän on niin, että yhtään millekään tehtiin mitään vasta kun lääninrikosetsivät tai Rikospoliisikeskuksen komisario ja ylikonstaapeli kuuluttivat paikalle vereksen henkirikoksen vaatimaa operaatiota. Kirjoittamani on Joensuun poliisin pilkkaa, jonka ei pidä muuttua itseääntoteuttavaksi ennusteeksi. Sen siis ei pidä toteutua.

"Tämä on Joensuun poliisin pilkkaa, jonka ei pidä muuttua itseääntoteuttavaksi ennusteeksi."

Poliisi ei kuitenkaan enää tätänykyä juurikaan partioi; sen ajoneuvot liikkuvat kyllä miehistönsä odottaessa tehtäviä, mutta tullessaan ne voivat viedä minnetahansa pitkin maakuntaa. On ylipäätään epäuskottavaa puhua partioinnista, ja jos edes mainitsen ”poliisin läsnäolon”; sananvalinnalleni saa hyvällä omallatunnolla nauraa ääneen.

Moinen loppui Pohjois-Karjalasta, kun nimismiespiirin käsite katosi. Kanervala olkoon nyt opiksi kaupunkilaisillekin, jotka eivät ehkä havainneet mitään, koska Joensuussahan sinivalkokeltaisia pikkupakettiautoja riitti kyllä aina. Miten on, pitääkö entisten kaupungin poliisin partioiden riittää nyt koko maakuntaan? Tosipuhetta, kiitos!

Kun se vain on sillä tavalla, että marginalisoitunut päihdepersoona, hoitamaton mielenterveyspotilas tai niin pieni rikollinen ettei yllä vielä ihan täyteen nollaankaan; on spontaaninsortin asiakas. Jos hän ei asu Kanervalassa nyt eikä ole ikinä asunutkaan, hänellä on sinne tai sen läpikulkuun asiaa säännöllisen epäsäännöllisesti.

"Poliisi ei juurikaan partioi. Onko vanhan kaupungin poliisin partioiden riitettävä nyt koko maakuntaan?"

Siispä, ilman säännöllistä partiointia ja alueen sekä ihmisten tuntemusta; ei ikinä synny pitävää käsitystä, että kuka ei kuulu joukkoon, eli on havaittaessa pantava X-asentoon maijankylkeä vasten. Eikä olla kyllin lähellä, että seuraavan rähjääjää tai hakkaajaa koskevan hälytyksen tullen asianomainen saataisiin nopeasti kiinni.

Partiointi on myös ennaltaehkäisyä, koska johan nyt valtahumalainen pikkuilkeä pitkäripaisen myyjäkin tietää, että v-mäisesti virnuillen puhelinta naputtaen useimmat suulaat lähtevät käpälämäkeen. Nyt puheenaoleva asiakasryhmä on aina sen verran päissään, henkkariton, yhteistyökyvytön tai etsintäkuulutettu, että asia on varma.

Sitten maallikon toimintaohjeisiin, jotka aloitan huomauttamalla, ettei tavallisella ihmisellä ole mitään asiaa hullunahuutavan kylmin asein varustautuneen tuntumaan. Katso eteesi. Jos näet, pakene. Parempi kuin kamppailu on hyvä tarkkailuasema ja puhelinyhteys hätäkeskukseen. Tiedätkö mikä on yleinen hätänumero?

"Partiointi on myös ennaltaehkäisyä. Tämä asiakasryhmä on ongelmallinen yleensäottaenkin."

Helsingin vaiheessani kenttäpoliisit tapasivat myös usein neuvoa, että yleisöä pitää opastaa käyttämään kännykän kameraa. Sen teenkin. Jokaisella alkaa jo tätänykyä olla taskussa niin tehokas mylly, että hyvää kuvaa syntyy tosi helposti. Kuvatessaan on kyllä oltava joko hyvä tarkkailupaikka tai ohitettava kuvattu ripeästi.

Korostan vielä kerran, että nyt käsitelty asiakas on sellainen kullanmuru ettei yksin ole mitään asiaa päin, jos voit valita. Useimmiten voit. Unohda voimankäyttövälineet, jos olet omassa asiassasi toimiva muulle alalle koulutuksen saanut yksityishenkilö; älä ainakaan ala nyt varustautua. Sitten mennään kohtaan kamppailu.

Ensitöiseen liike pitää pysäyttää; äläkä luule, että neuvon tarkan otteen. Sen jätän tekemättä, koska peliliikettä pitäisi treenata huomattavasti, jotta siitä olisi apua. Seuraavaksi tärkeintä on eliminoida suurin uhka, joka tehdään panemalla esimerkiksi se hyökkääjällä kädessäollut putki pois pelistä suoraviivaisen rumasti.

"Korostan vielä kerran, että tämä asiakas on sellainen kullanmuru ettei yksin ole mitään asiaa päin, jos voi valita."

Jos tosiaan olit niin huono-onninen, että olet paljaskäsin jotain marginalisoitunutta puolihullua taltuttamassa, huomioi ettei hän oikeasti osaa mitään; siksi putki noissa käsissä on tehokas vain parilla eri tavalla. Noille pojille yllätys, röyhkeys ja uhrin lamaannus on kaikki kaikessa. Ei pidä suostua ottamaan selkäänsä.

En suosittele kiinniottoa yhdellekään maallikolle. Jos pärjäsitkin liikkeessä ja suurimmassa uhkassa, nuo kullanmurut eivät ole vielä kurissa; pakene rivakkaasti paikalta, sekä hälytä apua. Ainoa poikkeus on sellainen jatkuva matala-aktiivinen uhka, että selkäänsä ei yksinkertaisesti ole kääntäminen. Oletko varma asiastasi?

Jos valitset tässä kohdin vaihtoehdon kyllä; paras toimintamallisi on panna hanskat käsiisi, sekä aseistariisua vastapuoli niin hyvin kuin vain kykenet. Varo ikäviä yllätyksiä; kokeile ensin vaatetta ulkopuolelta, kysy mitä alla on ja tyhjennä kätkö maahan. Korosta hätäkeskukselle, että silti poliisi tarvitaan paikalle heti. Nopeasti.

"Näille pojille yllätys, röyhkeys ja uhrin lamaannus on kaikki kaikessa. Ei pidä suostua ottamaan selkäänsä."

Toiseksi paras vaihtoehto on tehdä asianomaiselle selväksi, että kädet pidetään näkyvissä koko ajan poliisin paikalletuloon asti tai muuten voimaa annostellaan riittävästi. Ryyppäämiset, narkkaamiset, tupakoinnit tai soitto äidillekään eivät käy. Itsekään et saa tarjota tupakkaa tai lainata kännykkääsi. Et etenkään, jos olet yksin.

Hyökkäyspaikalta ei pääsääntöisesti poistuta mihinkään. Siirtyä saa ehkä kahdesta syystä: joko pois pöpeliköstä tai seuraavaksi suuremman vaaran alta pois. Kohta yksi koskee avunsaannin jouduttamista siirtyen parempaan kokoontumispaikkaan, ja kohta kaksi sitä mikäli kamppailu käytiin esimerkiksi huonosti valaistun tien ajoradalla.

Huomasitko kuinka paljon asioita pitää osata? Keskity valppauteen, hälyttämiseen, hyviin tuntomerkkeihin ja viimesijassa kannustamaan poliisia tekemään sille kuuluva työ itse. Näin palvelet itseäsi, perhettäsi, yhteisöäsi sekä yhteiskuntaasi kaikkein parhaiten. Turvallista uutta vuotta!

Aiheesta aiemmin: Kanervalan putkipahoinpitely