Seuraamisen vaikutukset lyhyeen ja pitkään matkaan

(Kuva: Jari Kähkönen)

Ihmeekseni luin ketjuntäyden tämänseutuista Face-Puskista, minkä aihe oli ollut väitetty huono palvelu kemikaalio-ostoksia tehtäessä tavaratalossa, mutta luonnollisesti keskustelu rönsyili pian myös vartijoihin. On naputettava teksti vartijan seuraamisesta; aihe vaikuttaa niin tarpeelliselta kuin hyödylliseltäkin.

Lähtökohta on samantyyppinen kuin useissa muissakin tähän elämänalaan liittyvissä vastaavissa; on yhtäältä-toisaalta -tilanne, jossa joudutaan tekemään itsenäisiä päätöksiä käytännöllisissä valintatilanteissa hyvin väljien normien puitteissa. Eli ei asiakas tätä päätä ja oikeus vaatia selitystä on rajallinen, mutta syrjiä tai sortaa ei saa.

Lain ja tosiasioiden piti ratkaista, mutta näin ei aina käy, koska on vain puoli maailmaa muita asioita ja ihmisiä huomioonotettavana; muutoin saatat jäädä olemaan tosiasiallisesti lain puolella yksin työtönnä ulkopuolisuudessa eläen. Miksi siis ostavan asiakkaan pitäisi uskoa, että tuli kohdelluksi oikein ja asiallisesti?

"On yhtäältä-toisaalta -tilanne, jossa tehdään itsenäisiä päätöksiä hyvin väljien normien perusteella."

Se riippuu ihan siitä, että minkälainen ihminen ostaja on. En nyt tarkoita normeeraavasti, jossa ”kunnon ihmisyyteen” päästäkseen olisi olemassa tietyt oletusarvot ja alittajia halveksuttaisiin. Tarkoitan, että kuinka herkkä, huomionkipeä, itsetuntoinen, sosiaalisesta taitava, terve tai tasapainoinen hän on; oikeasti.

Joillekuille jo katsotuksi tuleminen on liikaa. Tämä indikoi pahimmillaan päihteistä, rikollista ja persoonallisuushäiriöistä elämää, mutta saattaa yhtähyvin olla tavanomaista ujouttakin vailla sen synkempää syytä. Ja sitten paljastuu, että vartija teki vain työtään eikä edes ollut paikalla kyseisen asiakkaan takia.

Siispä, jos on erityinen ihminen; miksei ymmärrä toisen erityisyyden olevan hänen asiansa? Yleensä ei nimittäin käsitetä, että vaikka näkee vartijan niin ei silti tiedä kaikkea ja vähintään puolet nähdystä menee yli ymmärryksen. Turvallisuustyö on joskus sitäkin, ettei tietoa uhkasta, vaarasta tai riskistä päästetä leviämään.

"Yleensä ei käsitetä, että vaikka näkee vartijan niin ei silti tiedä kaikkea ja puolet nähdystäkin menee yli ymmärryksen."

Kaupassa asiointi on vuorovaikutustilanne ja ollaan leimallisesti julkisella paikalla; silloin pitää jonkinverran sietää epämukavuutta ja tietämättömyyttä. Missään mahdollisessa maailmassa sinä et voi ennalta päättää kuka on paikalla etkä tietää kaikkea heistä tai ympäristöstäkään. Harva lukijoistani lienee nimittäin diktaattori.

Valittaako joku vilpittömässä mielessä? Ei ole itsestäänselvä, että näin on aina; yhtälailla kuin jotkut vartijat rikkovat velvollisuuksiaan vastaan, jotkut asiakkaatkin hakevat jotain aivan muuta kuin oikeutta. Oltiinko huomionhakuisia, toimittiinko asiointitilanteessa oikein, soitettinko suutaan tai menikö jokin muu pieleen?

Me elämme tunnustusyhteiskunnassa, jonka minimitaso on kohdattaessa tervehtiminen, että kohdattu kokee itsensä ihmisarvoiseksi. Elämme niinikään oikeusvaltiossa, jossa kaikki ovat yhdenvertaiset lain edessä. Auktorisoitu yksityinen turvallisuusala käyttää vähäistä julkista valtaa eli on osa lakia.

"Et päätä ennalta kuka on paikalla etkä tiedä kaikkea heistä tai ympäristöstäkään. Harva lukijani on nimittäin diktaattori."

Siitä huolimatta, että siis lain mahdollistamia elämäntapoja voi olla lukemattomia, kenellekään ei taata enempää kuin oikeus valita omansa itse. Toisen ei tarvitse hyväksyä sitä tai rakastaa sinua. Syrjintä on toisen asettamista perusteettomasti muita huonomaan asemaan. Sorto taas on mielivaltaista kohtelua.

Vartijatkin saattavat syrjiä, ja hävettävää kyllä; mahdollisuus ei aina ole ihan teoreettinenkaan. Sortoakin ilmenee; turha haihatella tai valehdella tämänkään suhteen. Mutta silti vartijana toimimisesta ei seuraa velvoitetta olla kohtaamalleen ihmiselle mieliksi tai hänen ystävänsäkään; laki ja tosiasiat ratkaisevat.

Ammattivartijan pitää osata kohdata toinen ahdistamatta tätä selkä seinää vasten niin henkisesti kuin fyysisestikään. Hän osaa myös aina säilyttää tehtävän suorittamisen kirkkaana mielessä, vaikka sitten vastassa olisi sääntöjä vähättelevä, velvollisuuksiaan laiminlyövä tai yleisesti ihmistenkohtaamisrajoitteinen yksilökin.

"Kenellekään ei taata kuin oikeus valita elämäntapansa itse. Muiden ei tarvitse sitä hyväksyä tai rakastaa ihmistä."

No, nyt ei enää seurattu vaan ollaan jo puheissa. Tässä on se paha puoli, että kaikkia keskusteluja ei sen paremmin aleta kuin käydäkään vilpittömässä mielessä. Kohdattu kanssaihminen saattaa yrittää hakea hyvitystä kokonaiselle pieleen menneelle elämälle, haastaa epäsuorasti riitaa, yleensäkin puhella joutavia tai suojata kieroilua hämäyksellä.

Jos vartija töksäyttää heti keskustelun alussa, hänen pitää olla aika varma asiastaan. Onko täysin selvä, että itseään tykö tekevä on asiaton ja matkalla ulos? Vartija ei käy turhia keskusteluja, hukkaa aikaa eikä anna ulkopuolisten vaikuttaa operatiiviseen päätöksentekoon. Tämä on koulutusta vaativa ammatti ihan syystäkin.

Siitä huolimatta kaupassa asioiva ihminen voi kokea asiat aivan toisin, ulkopuoliset katsovat ja tekevät omat johtopäätöksensä sekä kaupalla ja omalla työnantajallakin on oma sanomisensa asioihin. Turhan usein käy niin, että halutaan vain sopiva syyllinen, joksi vartija käy valitettavan helposti, koska tietenkin kaikki pitävät omaa puoltaan. 

"Tässä on se paha puoli, että keskusteluja ei välttämättä sen paremmin aleta kuin käydäkään vilpittömässä mielessä."

Kaupassa asioiva voi yrittää esittää paikanpäällä jotain ihan omaa floorshowta, heitellä hävyttömyyksiä ”kauttarantain mutkan kautta” toivoen provosoivansa mahdollisimman paljon tai kaupan puolelta tökkii ties mikä kaikki. Tällöin voi olla peruste seurata tai jopa poistaa ostava asiakas vartiointikohteesta; helpostikin.

Ja miksei, voihan vartijakin tylsistymisensä ehkäisemiseksi seurata ihmiä turhanpäiten tai sen tehdessään ängetä sopimattoman lähelle. Mutta tietääkö kukaan asioita katsova, että oliko se näin oikeasti; vai oletetaako vain? Sekä mikä on oikeusloukkauksen todellinen vaikuttavuus, miten siihen reagoitiin?

Loppujenlopuksi herkimmän ja erityislaatuisimman suurimmalla mahdollisella summalla ostavan asiakkaankin on myönnettävä, että jossain on raja sillekin paljonko häntä ymmärretään. Vaikka tuntuisi kuinka pahalta, ei silti voi käyttäytyä miten tahansa sen paremmin heti paikanpäällä kuin jälkiselvittelyissäkään.