Seuraavan tekstin ensiversion sommittelin iltakävelyni aikana A 6 avolehtiööni Snigelin suojakansion välissä. Hyödynnän lukuisista eri lähteistä hankittua tietoa, jolla kuvaan meidän aikamme työelämän ilmiöitä. Jos luulet, että kirjoitan itsestäni; hyi sinua ja ennakkoluulojasi. Jos taas tunnistit itsesi; erehdyit.
On menty tavallisen kaavan mukaista työpaikkahaastattelua, jonka yhdessä välissä käydään seurava sananvaihto.
- Haluatko sinä kysyä jotain meiltä?
- No, minkässortin johtaja sinä olet: tuuliviiri, hulluna huutava despootti vai etäjohtajien kuningas eli Suuri Päällikkö Aina Kateissa omassa persoonassaan?
- Anteeksi? Nyt en tainnut ihan ymmärtää.
- Niin niin. Tuuliviiri on aina samaa mieltä sen kanssa, joka sille viimeksi jotain sanoi. Omat mielipiteet puuttuvat täysin, koska ammattitaitoa ei riitä edes suorittavan tason duunariksi johtajasta puhumattakaan ja yksityiselämäkin on sekaisin. Etpä uskokaan kuinka moni niistä on päihteiden väärinkäyttäjä.
- Yleistät kyllä nyt aika rajusti, ihmissuhteet voivat olla tosi monimutkaisia... Meillä on hyvä organisaatio, joka toimii varmistaakseen...- Hulluna huutava despootti taas saattaa ehkä olla kovakin ammattimies, mutta kun me muut olemme sille aina pelkkiä etäpäätteitä, robotteja tai peräti pelinappuloita.
- Ei meillä ole sellaista. Arvomme ovat...Uskomme ihmisen kykyyn...
- Etäjohtajaa taas ei yleensä saa kiinni mistään; ei tule kato virheitä, kun ei ole ikinä paikalla tai tavoitettavissa. Jotta mitään ylipäätään koskaan tapahtuu, täytyy olla pakkotilanne päällä ja silloinkin jonkun toisen pitää tehdä paperit valmiiksi; se vain allekirjoittaa ne.
- No hoh-hoh. Onpa sinulla asenne kohdallaan...Pitää olla ihmissuhdetaitoja...
- En minä tänne olisi oikeasti töihin halunnutkaan. Lähetä se valintapäätös vaikka sitten sähköpostilla. Heippa!
En ole ihan varma, että mitä tässä tuli tarkkaanottaen kirjoitettua, mutta sananvaihto alkoi muotoutumaan jo aikoja sitten; kuitenkin inspiraatio sen kirjoittamiseen tuli tänä aamuna Yle Uutisten nettisivuilta Ina Mikkolan työelämäaiheista uutuusohjelmaa koskeneesta ennakkojutusta.
Myös Karjalaisen maksumuurin takanaolematon jutuntynkä samalta päivältä Pelastusopiston Mervi Parviaisen syytteestä, sekä Tuukka Tervosen Yle-kolumni myötävaikuttivat nekin luovuuteeni ja ajatteluuni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
OHJEET
Jos sinulla ei ole mitään sanottavaa, älä sano sitä täällä.
Pysy asiassa.
Ole asiallinen.
Älä chattaile.
Ohjeiden vastaisia kommentteja ei julkaista.
Toistuva ohjeiden vastainen kommentointi johtaa toiminnon sulkemiseen.