Vastapuolena ikävä ihminen

Tulin äskettäin keskustelleeksi Jessikka Aron FB-seinällä hänen viimeisimmän oikeustapauksensa jälkimainingeista. Jatkan nyt juttua muutamilla yleisluontoisilla pohdinnoilla; mitä elo on, kun vastapuolena on ikävä ihminen. Kuka edes on sellainen? Tämä paljastuu ristiriita- ja yhteentörmäystilanteessa.

Terveet, tasapainoiset ja persoonallisuudeltaan normaalit ihmiset eivät hakemalla hakeudu ristiriita- sekä yhteentörmäystilanteisiin. Jos sellaiseen joutuu, tuolloin hän ei sorru tekemään mitä tahansa voittaakseen ja on myös olemassa tappionsietokykyä. Joidenkin ikävä ihmisyys on myötäsyntyistä; toiset oppivat sellaisiksi.

Kevyimmästä päästä tätä joukkoa ovat nössöt, epäsuorat tai estyneet. He harjoittavat ”puskasta-ampumista”, pyrkivät anonymiteettiin, puhuvat seläntakana sekä juoksevat pakoon. Kaikki ikävät ihmiset manipuloivat jonkinverran, mutta näille se on pääasia. Heidät oppi kaatoi ojaan, koska luonne ei jalostunut siitä tippaakaan.

"Normaalit ihmiset eivät hakeudu ristiriitoihin. He eivät sorru kaikkiin keinoihin. On myös tappionsietokykyä."

Nämä kantelevat, vinkkaavat, ilmiantavat, antavat ymmärtää tietävänsä tai teeskentelevät jonkunsortin asiallista kriitikkoa. Päämäärä ei kuitenkaan koskaan ole oikeus eikä totuus; he vain etsivät jotakuta rohkeampaa, vallassaolevampaa tai häikäilemättömämpää tekemään varsinaisen ruman teon. Tekosyy löytyy valmiina.

Seuraavaksi vakavampia ovat luokitteluni mukaan likaavaa&haisevaa heittävät, jotka astuvat yhden ison rajan yli; heille toisen omaisuus tai koskemattomuus ei ole minkäänsortin arvo. Kaikilla ikävillä ihmisillä on ihmistenkohtaamisvaiva, jota he eivät itse käsitä. Nämäkin olisivat vain tahtoneet tulla nähdyksi ja saada huomiota.

Kaikki ikävät ihmiset valittavat, mutta erityisen korostuneesti heittäjissä tulevat esiin draamakuningattaret, jotka ovat pirullisia ilmoittajia, uhreja tai toimeksiantajia. Tekijänä he taas helposti aliarvioivat kohteensa väkivaltapääoman ja heillä on leimallisen huonot kamppailu- sekä selviytymistaidot. Pelisilmä puuttuu täysin.

"Heittäjät astuvat ison rajan yli. Heille toisen omaisuus tai koskemattomuus ei ole minkäänsortin arvo."

Sen Sortin Sällit ovat vakava väkivaltauhka. Piste. He voivat vaikka lyödä sinua kerran, mutta senjälkeen yrittää pakenemisella tai muulla heikkoudenilmauksella viestiä, etteivät pärjää. Jos tilanne nyt roihahtaa tai kauluksesta erehtyy tarttumaan kiinni, saa puukosta; sitä hän kantaa jatkuvasti mukana vain tätä tarkoitusta varten.

Sälli on olevinaan mahtava päällikkö ja pelottava väkivallantekijä, mutta oikeasti hänen niin sanottu verkostonsa koostuu selkääntaputtelijoista, jotka nauravat tälle viihteenä. Saatu apu tai tuki on yleensä satunnaista, etäistä ja virtuaalista. Mikä järki on ensin altistaa itsensä uhriutumiselle, josta joutuu tappelemaan pois?

Niin sanottu normaali ihminen harvoin kohtaa ikäviä ihmisiä ja siksi tämä maailma tapaa jäädä vieraaksi. Aivan aluksi olisi hyvä älytä ettei tämänsortin vastapuoli oikeasti tiedä mitään esimerkiksi ravitsemuksesta, epidemiologiasta, informaatiovaikuttamisesta tai mistä nyt milloinkin puhutaan. Eikä haluakaan tietää.

"Sälli on vakava väkivaltauhka. Hän voi vaikka lyödä sinua, mutta viestiä ettei pärjää. Jos tartut kiinni, saat puukosta."

Miksi luulet maailmassa olevan esimerkiksi organisaatiot, puhelinvaihteet, sihteerit, vahtimestarit, aidat, lukot tai hälytyslaitteet? Ne tietysti tehoavat oletusarvoa heikommin yksinäiseen suteen, hyvin naamioituun tekoasiaan, arvaamattomuuteen ja epäsymmetrisyyteen; toteuttaja kun on normaali-ihminen, mutta kohde ei ole.

Tehdessäni muistiinpanoja kirjoittamaan alkamisen edeltä huomasin, että aihe on itselle aika henkilökohtainen. Näitä tuli nähtyä niin livenä, virtuaalisesti kuin kaikensortin yhteydenpitokanavienkin kautta; kokemusta on niin nuoruuden kuin aikuisiän ammattienkin ajoilta. Sekä hyvää että huonoa. Töistä ja vapaalta.

Voin siis varmuudella sanoa, että netti ja some ei ole tuonut esiin mitään sellaista mikä ei olisi ollut osa ihmisluontoa jo kauan ennenkin. Epäyhdenvertainen, epäoikeudenmukainen ja turvaton yhteiskunta kasvattaa epäempaattisia sekä heikosti kanssaihmistensä kanssa toimeentulevia yksilöitä. Sieltä ne ikävätkin ihmiset tulevat.