Hanki elämä

(Kuva: Jari Kähkönen) Harppi-Saksassakin hallitus yritti kahdesti valita kansan, mutta
onnistui siinä vain kerran.

Asenne ratkaisee; näin opetti muinainen työministeri ja nykyinen työtön työnhakija Kaima Lindström Syvään päähän -kirjassaan, kun sen äsken luin. Siitä johtui mieleeni, että anteeksi kuinka; oletko ehkä tarjoamassa/välittämässä työtä vai pyritkö sittenkin myymään uuden elämän lahkossasi tai ihmetuotteellasi?

Minusta nimittäin tuollainen puhe kuulostaa joko ajassamme pinnalla olevalle psykopälpätykselle tai manipuloinnille. Ensinmainittu ei oikeasti tarkoita mitään, ja viimemainitulla taas yritetään manipuloida sulkemaan suunsa, sekä antamaan sitoa itsensä ennalta kiinni päämääriin mitä ei vielä edes tunne kunnolla.

Kysyntäkin toki mainitaan; ei tosin jokamiehen työelämäviisautena vaan analyysinä siitä miksi Sininen tulevaisuus jäi Eduskunnan ulkopuoliseksi puolueeksi. Onko tämä pelkkä oman luopumisen sanoitus tai pettymyksenilmaus? Samalla sakotan itseäni kuparisella viisisenttisellä, koska s-sanahan on ilmiselvää sosionomipuhetta. Hyi.

"Asenne ratkaisee; näin opetti muinainen työministeri ja nykyinen työtön työnhakija Lindström kirjassaan. Anteeksi kuinka?"

Siksen ihmettele, kun kirjoitin muistiinpanoihini, että olisihan sillä voinut vain mennä neste päähänkin. Luuli tietävänsä kaikkia paremmin, mutta ei silti välitä tulla tasaiselle vaihtoehtonsa kanssa. Muuttuiko hän julkisissa tehtävissä ollessaan sensortin ammattipoliitikoksi, joka kuvittelee hallituksen valitsevan kansan eikä päinvastoin?

Mutta toisaalta, olivathan asetelmat pahemman kerran heitä vastaan. Puolueloikkariudesta ei Suomessa hyvää seuraa ylipäätään ja erityisesti sinisillä oli tuntuva vaikeus saada edes puheenvuoroakaan. Siksi kysynnän puutteella voi ymmärtää myös puolueeseensa suunnattua kielteisyyttä ja suoranaista vihaakin.

Onko jokin mainettaan parempi? Se on paikallaan oleva kysymys, kun erotellaan toisistaan osaaminen, arvo ja menestys. Liian moni tökerökäytöksinen lyttääjä harjoittaa köyhdytettyä logiikkaa, jossa korostetusti tivaa viimemainittua ja päättelee lopputulosvääristelystään, että ei niitä kahta ensinmainittuakaan sitten taida olla.

"Liian moni tökerö lyttääjä tivaa menestystä ja päättelee vääristelystään, ettei osaamista ja arvoakaan taida olla."

Mokoma kyökinpsykologisointi lähtee liikkeelle menestymättömyyteensä tyytymättömän ihmisen epävarmuudentunteiden koukkimisesta, koska pahimmillaan koukkija ei ole vain epäpätevä vaan suorastaan liikkeellä vilpillisessä mielessä. Mistä vääristely ulkoisten asioiden yliarvostuksesta pohjimmiltaan johtuu?

Ihmiset ovat nimittäin hyvin oikukas yleisö, joka ei todellakaan kokoonnu auttaakseen eteensä asettuvaa menestymään. Sikäli, kun moinen perustotuus jäi kirkastumatta itse kullekin jo viimeistään teini-iässä. Kaikkien ei todellakaan tule tietää kaikkea sinusta ja on myös osattava olla itsekseen sekä tehdä omia päätöksiä.

On rajansa, että paljonko menestystä painotetaan lopputuloksessa, koska silloin voidaan puhua monista muistakin asioista kuin vain hyvästä tai pahasta. Päätöskään ei aina ole lopputulos; Lindströmin kirjastahan tuonkin nyt näki. Sipilän Ainoassa ilmeni niin viimehetken pilkunsiirtotalkoota kuin jo päätetystä asiasta jankutustakin.

"On rajansa, että paljonko menestystä painotetaan, koska voidaan puhua muustakin kuin vain hyvästä tai pahasta."

Eivät totisesti kullekin tule työ kutsumuksen tai edes osaamisen mukaan. Karjalainen yritti jälleen kerran ostattaa lukijoillaan poliisitiedotteen toisinnon juttuna. Ylen eetterimedian radiouutiset taas kreditoi jotain ihan kummallista uutistennäköistä nettisivua toisen epäillyn keskisuomalaisen vasaramiehen vapautusuutisessa.

On siis todellakin syytä hankkia oma elämä. Muussa tapauksessa voi kohta huomata olevansa kuin nuori Charles Manson poikakodeissa ja vankiloissa. Pysäyttävintä Manson ja pahuuden kultti -minisarjan ykkösosassa oli ehdottomasti, kun sellikaveri luonnehti tätä lusijana yleiseksi vitsiksi sekä hyväksikäytön kohteeksi.

Englanninkielinen Wikipediakin lainaa vankilaviranomaista, jonka mukaan tällä oli tavaton tarve kiinnittää huomiota itseensä. Sen saatan uskoa, koska päättäähän sellikaveri repliikkinsä, että Manson teki aina lopulta jonkin radikaalin tempauksen, joka sai aikalaiset mietteliäiksi. Kieroon sitä oli siis kasvettu jo koko edeltävä elämä.

"Jokaisen on syytä hankkia oma elämä tai huomaa pian olevansa kuin nuori Charles Manson poikakodeissa ja vankiloissa."

Siispä, mitä jos toisella ei ole keinoja hankkia omaa elämää tai lopputulos on aivan liian hauras? Niinpä. Tähän sopii oppilashuoltotyöryhmän maisteriviisaus, jota muistaakseni siteerasin juttuunikin; [r]iittää, kun vahingoittuneella lapsella on todistajanaan yksikin luotettava aikuinen, niin hänellä on mahdollisuus pelastua.

Siispä, voin vain todeta, että Kaima Lindström huomasi ettei politiikka ole hänen juttunsa. Minusta hänen julkisestikin kehuttu rehellisyytensä ja aitoutensa oli pohjimmiltaan vain ilmaus sille kuinka loppujenlopuksi Lindström ei ollut mitään sellaista poliitikkotyyppiä, joka olisi voinut olla olemassa kyseisessä maailmassa.

Maailmassa, jossa on aina kovin kiire ensimmäisenä kohisemaan, analysoimaan kohina kohteensa huonouden syyksi, seuraukseksi tai molempiparempi – sikäli kun ei seuraavassa käänteessä koreasti käännä kelkkaansa täysin seurauksitta eli niin sanotusti tuostavain. Minkä arvoisia moinen menestys ja elämä oikeasti ovat?

Siksi tätä ei epäilemättä kysy itseltään yksikään sellainen, jonka tulisi. Juuri siksi. Se, jolla taas elämä ja arvot ovat jo vanhastaan kunnossa, harvoin joutuu tälläistä miettimäänkään. Juuri siksi.