Muuan keskijoulukuisena perjantai-iltana

Maanpuolustustahto on alhaisimmillaan kymmeneen vuoreen, paljasti tutkimus. Kuta pidempään eduskunta sekoilee Haavisto-jutun kanssa, sen vaikeammaksi paluu normaalitilaan tulee. Julkkispoliisi Olli Korpi antoi Karjalaiselle haastattelun masennuksestaan ja työuupumuksestaan. 

Olenkin jo ihmetellyt, että kauanko Suomen nuoret antavat painostaa itseään normaliteetillä häpäisemisellä tai suorastaan kiristää veteraanien uhrilla? Itärajavihjailu ja Venäjällä pelottelu ovat halpoja korvikkeita; ei kukaan tuonikäinen enää muista Neuvostoliittoa tai YYA:ta. Nyt on uusi aika ja uudet ajatukset.

Asevelvollisuus on sisäisesti ristiriitainen 50%:nen huijaus, joka toimii samalla sekasotkumenetelmällä kuin 1900-luvun sotilaspoliisin kassitarkastus. Pysähtyminen ja pakaasin maahanasettaminen käskettiin; vetoketjun avaaminen oli jo pyyntö, mutta kuulija ei sitä enää sellaiseksi käsittänyt. Ja jokseenkin niin oli tarkoituskin.

"Nuoret eivät enää muista Neuvostoliittoa tai YYA:ta. On uusi aika ja ajatuksetkin ovat muuttuneet."

Siispä; järjestelmän tasolle vietynä, maanpuolustustahdosta ja isänmaallisuudesta melskataan, mutta pohjimmiltaan kaikki perustuu ainakin kuvitelmaan pakosta sekä rangaistuksesta. Yksipuolisesti omaa etuaan kyttäävät sotalaitoksen kuukausipalkat eivät näet usko kuin vallan, rahan ja aseiden kaltaisiin kouriintuntuviin asioihin.

Sen te nyt edestänne löysitte, ähäkutti. Ja miksei olisi; onhan armeijamme syntyperä epämääräinen sekasotku diktatuurinhakua, poliittista yksipuolisuutta, kansanmurhaa, asevelvollisten halveksuntaa sekä kansanmiliisiä. Ymmärrän täysin, että vanhanaikainen kämynationalismi ja kuri kurin vuoksi ei enää tee kauppaansa.

Onko seuraava pysäkki vapaaehtoinen asepalvelus? Siihen tämä tulee menemään; uskokaa jo huviksenne. Maailma on muuttunut; eivät ihmiset enää ole huutamalla käskytettäviä pelokkaita hölmöjä kuten ennen. Harva edes enää vihaa armeijaa; ne vain tuhahtavat, kääntävät selkänsä ja katse älypuhelimessa sanovat ettei kiinnosta.

"Eivät ihmiset ole enää huutamalla käskytettäviä pelokkaita hölmöjä. Harva viitsii edes vihata armeijaa."

Ulkoministeri Pekka Haaviston(vihr) jahtaaminen Al-hol tekosyynä vain jatkuu. Ei riittänyt tuhat sivua Keskusrikospoliisin esitutkintaa, perustuslakiasiantuntijat ja valiokunnan enemmistön ei syytettä -mietintö. Eikö sekään kerro mitään, että vähemmistö olisi vastalauseessaan halunnut vielä sitäkin lievemmän muotoilun? 

Perussuomalaisilla vaikuttaisi olevan vakaa tahto kärjistää asiat mahdollisimman pitkälle, mutta sitä ei ymmärretä, että tien päässä voi olla eduskunnan aseman menetys. Kuinka kauan perustuslakivaliokuntana tunnettu poliitikkojen piilotuomioistuin kaikkine menetelmällisine kummajaisuuksineen enää pysyy? 

Ei ”näin on aina ennenkin tehty” kelpaa loputtomiin. Sekä väitetty asioiden vaikeus, harvuus ja vähälukuisuus ovat niinikään erittäin ongelmallisia argumentintapaisia. Tuo valiokunta on häiriintynyt luonnonoikku, jonka pelkkä olemassaolo tekee pilkkaa vallan kolmijako-opista ja liberaalin demokratian oikeasta valta-vastuu -suhteesta.

"Kauanko tuo poliitikkojen piilotuomioistuin menetelmällisine kummallisuuksineen säilyy?"

Kuta pidempään tämä sekoilu jatkuu, sen vaikeammaksi paluu normaalitilaan tulee. Mitä vaikeampi paluu on, sen suuriäänisemmiksi käyvät vaatimukset järjestelmän muuttamisesta. Valiokunnan ilmeisesti väistyvän SDP-puheenjohtajan lehtimieskuri -töräys ei ainakaan auttanut asiaa. Oliko eduskunnassa se puhemieskin tai jotain?

Itä-Suomen poliisin vanhempi konstaapeli Olli Korpi tuli verkko-Karjalaisessa julkisuuteen masennuksesta ja työuupumuksesta. Siitä kiitos, mutta muistan yhä hänen kenttäsikaröhkäisynsä vuosien takaa, kun partion(ei Korpi itse) kimppuun oli hyökätty miekalla ja nimeltämainitulla taas oli ilmeisesti ollut ikäviä asiakkaita.

Journalismi raportoi sen kuin asiallisen asian ja kameranetusvaatteisiin pukeutunut aluetoimituksellinen moniosaaja tökötti mikrofonilla nimikkopuhemiestä Joensuun Vapaudenpuistossa eli siellä misssä puolituttu toisensa puukotti. Mitä moinen ölähdys oikeasti kertoi ja miksi kansalaisyhteiskunta vain hiljaa vaieten myötäili?

"Kiitos Korvelle, mutta muistan yhä kenttäsikaröhkäisyn, kun asiakkaat olivat ikäviä ja miekkamieskin heilui"

On tosiasia, että poliisiksi alkavat määräilemisestä tykkäävät urheilijatyypit varhaisaikuudessaan ympäripyöriessään tulevaisuuttaan etsiessään. Valmistuttuaan he altistuvat ikäville hahmoille kaikkein huonoimmillaan, mikä muuttaa heitä ihmisinä sekä johtaa kaikenlaiseen tämänmaalliseen ikävyyteen ellei olla valppaana.

Että mitähän tämäkin haastattelu oikein esittää? On poliisikin toki ihminen ja epäilemättä elämisen ankeus ynnä ihmisten ilkeys häntäkin riepovat, mutta tervetuloa jonon jatkoksi vaan. Tässä maailmassa ei kukaan muukaan saa krempoistaan tai vaivoistaan mitään hyvää itselleen; asia on yleensä juuri täysin päinvastoin.

Siispä; onko tämä julkitulo omanvoitonpyyntiä, pelitarkoituksessa tehtyä poliisiviestintää vai peräti ilmaus poliisikuvan demokratisoitumiselle ja inhmillistymiselle? Nähtäväksi jäänee. Jokatapauksessa, on erotettava toisistaan järjestelmä ja ihminen; viimemainitun pilkkaajille minulla on tarjolla vain pelkkää halveksuntaa.