Eivät he ole ihmistä kummempia

(Kuva: Jari Kähkönen)

Menin markettiin ruokaostoksille; päälläni oli huonon valmistajan vanhanmallinen pilottitakki, joka ei varmasti ole jakotavaraa missään. Siitä huolimatta nuorisohenkilö toljotti minua; pyöritti päätään vasemmalle-oikealle-vasemmalle. Kakarahan kyttäsi, että onko rinnassa virkamerkki tai muu tunnus!

Karjalaistollot; ja näitä on siis tullut vastaan useita, käyttäytyvät kuin keskimääräiset Helsingin Itäkeskuksen päihtyneenä häiriköijät. Viimemainitut sentään lakkaavat, kun käy selväksi ettei olla järjestysvaltaa eikä hän itse voisi vähempää kiinnostaa. Ehkä heillä on oma elämä, toisin kuin tolloilla? No, ihmisiähän he ovat kaikki.

Silti yksi tapaus, tällä erää Länsi-Helsingistä; on sopiva nyt naurettavaksi. Puolispurgu mölähteli:”Mikä sä oot?” Siihen minä vastaamaan:”Ihminen!” Kai sitten pipon merkki kävi tuolle sekavalle hörhölle kokardista ja Alphan pilotin brändimerkillä peitetty nimilappupaikka asematunnuksesta. No, se luuli näkevänsä!

"Päihtyneenä häiriköijä sentään lakkaa, kun käy selväksi ettei olla järjestysvaltaa eikä hän itse voisi vähempää kiinnostaa."

Samasta näkemisen luulemisesta on nyt kärsitty toista viikkoa; muutamat QAnoniin liittyvät näet yrittävät ”selostaa” oikeusministeriön seksuaalirikospykälien muutoshanketta. Hekin luulevat näkevänsä; ovat kuin muinainen poliitikko, joka esittelee lompakossaan pitämäänsä lehtileikettä, mikä muka solvasi vastustajaa.

Näin toimivat Qhullut, jotka luulevat voivansa johtaa koko maata, vaikka uskovat mitähyvänsä potaskaa: he kuuluvat juuri siihen marginaaliin missä jo valmiiksi ovatkin. Kontrollin kovuus sekä inhimillisestä vuorovaikutuksesta sulkeminen on silti väärä vastaus; kaikesta huolimatta hekään eivät ole ihmistä kummempia.

Suomi on vapaa maa; täällä ei harjoiteta ensimmäisen tasavallan(1917-1944) poliisivaltio-otteita kaikkiin normaaliväestöstä poikkeaviin. Siksi oikea on veto lisätä yhteistä tietämystä aiheesta ja luoda selviytymistapoja. Kansanedustaja Veronika Honkasalo(vas) onkin tehnyt kirjalliseen kysymykseen QAnonista.

"Näkemisen luulemisesta on kärsitty toista viikkoa, kun QAnoniin liittyvät yrittävät selostaa lakimuutoshanketta vinoon."

Jo oli aikakin nostaa tämä yleistä etua vakavasti vahingoittava toiminta julkiseen keskusteluun maan painoarvoisimmalla foorumilla. Näin on, koska populistipoliitikot villitsevät näitä lahkolaisia, joiden kanssa useat tavalliset ihmiset ovat vaikeuksissa perhe-elämässään ja muualla arjessaan. Miten reagoida todellisuuden torjuntaan?

Harvapa näet seuraa Amerikan itärannikon liittovaltion oikeustalojen juttulistoja; jokseenkin yhtä harva kykenee myös keskustelemaan saman järjestelmän tutkintavangin kuolinsyystä. Eivät niistä oikeasti tiedä pintapuolta enempää Qhullutkaan, mutta heitä se ei haittaa, koska tapanaan on paeta paikalta käskien miettimään itse.

Kuumassa paikassa olevat tavalliset ihmiset ja karjalaistollot joutuvat vielä oppimaan, että Suomi on moniääninen ja monikasvoinen. Enää kaikki eivät ole, jos koskaan olivatkaan; samanlaisia, jää asumaan alle sadan kilometrin päähän syntymäpaikastaan sekä ole joko tuttuja tai peräti sukua keskenään. Toisenlaisetkin ovat ihmisiä.

"Joudutaan vielä oppimaan, että Suomi on moniääninen ja monikasvoinen. Toisenlaisetkin ovat ihmisiä."

Mutta, jos jo Laulhèren baskeri ja Schottin Peacoat menevät yli ymmärryksen, miten selviydytään  tieteenkieltävien yhteiskunnanvastaisten ääriainesten kanssa? Ollaan hybridivaikuttamisen maailmassa, jossa käydään täyttä sotaa laukaustakaan ampumatta. Epävapauden asialla olevat iskevät informaatiolla ihan tarkoituksellisesti.   

Suomessa kuviteltiin vuosikymmeniä, että höpöhöpöuskomukset tai epävapausaatteet eivät enää voita täällä alaa, koska nuoret ovat fiksuja ja hyvinvoivia. Sekä, että jos jotain kuitenkin sattuu niin poliisi rauhoittaa, armeija suojaa, palokunta samuttaa ja hoitoketju hoitaa kuntoon. Herätkää jo; nenäänne ei haise ainakaan kahvi.

Suomen kotimainen resilienssituotanto notkahti pahasti, mutta ei silti koskaan tyystin kuollut; olemmehan yhä toimintakuntoinen valtiona, kaikkityyni. R-sana vaatii näet kasvuoloikseen vahvan tunnun selviämisestä; tälläistä on nähty ennenkin, eikä se meitä tappanut siltikään. On ymmärrettävä, että mikä on tärkeää ja mikä toisarvoista.

"Hybridivaikuttamisen maailmassa käydään sotaa laukaustakaan ampumatta. Informaatiolla isketään tarkoituksellisesti."

Emme enää voi elää teeskennellen, ettei maailmalle mahda mitään eikä kukaan ole kenellekään velkaa. Historian väärälle puolelle joutuneet kääntävät takkia yhtä tyynesti kuin loput ovat kuin etteivät näkisi mitään. Perinteinen selkärangattomuus eli vahvempaa palvova kohtalouskoinen omaneduntavoittelu on tiensä päässä.

Jos emme muutu, tulemme vielä maana päätymään vaikean paikan eteen. Jo nyt liian moni oma uraodote etusijalla oleva pelle kelpaa poliitikoksi, tulevaisuutensa tärvännyt katkera sabotööri oppineeksi ja toimitetun journalistisen median ulkomuotoa apinoiva nettisivu viestimeksi. Vieläkö tämän pitää pahemmaksi päästä? Ei mielellään, kiitos.