On viljeltävä täysivaltaista kansalaisuutta eikä iskusanoja

(Kuva: Jari Kähkönen)

Sanotaan suomalaisen kestävän mitä tahansa, mutta ei vapautta ja itsemääräämisoikeutta. Liberaali demokratia on kuin pitkä alusvaatekerrasto keskuslämmityksen piirissä asuvan, mutta vailla huoneistokohtaista ilmastointia olevan kantaväestöisen miehen päällä; lämmityskaudella.

Alusvaatteita siis tulisi ymmärtää vaihtaa ja pestä sopivin väliajoin; lisäksi olisi muistettava pukeutua myös toiseen päälimmäisenä pidettävään vaatekerrokseen, jos nyt ei koko ajan, niin ainakin muiden kuin omaan lähiperheeseen kuuluvien läsnäollessa. Niinpä. Opettelua se vaatii eikä koomisia tilanteita voi välttää. 

Siksi olisi myös tarpeellista ymmärtää, ettei liberaali demokratia oikeusvaltiolla ole mikään grilliruoka-annoskaan. Ja ei, et saa tilattua sitä myöskään vegenä. Tämä olkoon etenkin opiksi jokasortin raitiovaunulla ajeleville professori- ja pormestari-ikään ehtineille entisille talonvaltaajille sekä rokkareille.

"Liberaali demokratia on kuin pitkä alusvaatekerrasto keskuslämmitetyssä asunnossa asuvan suomalaisen päällä."

On tullut aika jälkipolven oikeudella perätä; mitä mokomat esihipsterit edes ymmärsivät usein viljelemällä hegelismillään, sillä kansalaisyhteiskunnalla? Huomioiden, että kuinka kova alhaisolle mokoma valistuneiden harvojen kaveridemokratia oli; totean edistyksen caudillo Urho Kekkosen personalismosta jääneen mikroskooppiseksi.

Suomen kansan tyhmien rivien hengenmaisema tiivistyy omaneduntavoittelun, kohtalonpalvonnan ja vahvempansa nuoleskelun kolmikenttään. Ne luulevat yhä voivansa tehdä mitä tahansa joukkona; sikäli, jos unelma sortuikin, fiktionaalinen kansanisä vain julkisessa puheessa kehottaa rivihenkilöitä menemään kotiinsa.

Rivihenkilöinä olleet olettavat vieläkin, että he eivät saa koketteeraamisestaan mitään seuraamuksia; sen estämättä etteivät Suomen valtiollinen toimivuus vuonna 1932 ja 2020 ole mitenkään keskenään vertailukelpoiset. Moni sellainen asia, josta ennen selvisi piileksimällä hiljaa kotona, käsitellään tänään oikeusprosessissa.

"Suomen kansan tyhmät rivit tiivistyvät omaneduntavoittelun, kohtalonpalvonnan ja vahvempansa nuoleskelun ympärille."

Ja mitä mielipiteisiin tulee; yhä katsotaan pälyillen ympärilleen, että mitä hallitseva caudillo signaloi hyväksyvänsä sekä kuinka kaikki muutkin resuneeraavat. Näin ei tule nauretuksi, koska omaperäisyyshän on hienostelua tai sopeutumattomuutta. Eikä kauluksesta tarttuen vaadita puheidensa perumista; jos ei ala itkeä, saa selkäänsä.

Siksi ei tulisi ihmetellä, että miksi edustajat ovat sellaiset kuin on kansakin. Joku aito jätkäpoika leikkii kansan kanssa ja vastaa sen tunteisiin sekä tarpeisiin; sanoo myös aina sen mitä kuulija tahtoi kuullakin tai yllyttää tyhmempiään ja heikompiaan rynnimään edemmäs sopimattomuuteen. Kun yleensä piti tehdä juuri päinvastoin.

Perään nyt henkistä aikuiseksi kasvamista toimivalla persoonallisuudella, identiteetteineen ja rajoineen. Sellaisesta ei ylhäältäpäinjohdetussa tekoyksimielisessä vaikenevassa suljetussa rankaisevassa sekä pakkoyhdenmukaistavassa Suomessa suurempaa huolta kannettu edeltävinä aikoina. Alistuminen oli hyve.

"Perään henkistä aikuiseksi kasvamista. Epävapaassa Suomessa oli todellakin toisin; siellä alistuminen oli hyve."

Siispä, miksi loukkaantua väitetystä huonosta keskustelukulttuurista, siitä kuinka käräjäoikeus antaa epäoikeudenmukaiseksi koettuja kunnianloukkaustuomiota tai Suomeen korkeintaan satunnaisesti liittyvästä häirikköpuolueen EU-pelleilystäkään? Taasko siellä joku yrittää opettaa tai itkee kun ei kukaan opeta?

On ymmärrettävä, että tämä maa ei syntyjään ollut liberaali demokratia, oikeusvaltio tai hyvinvointivaltiokaan. Parhaimmillaankin näin usein vain sanottiin olevan, kun rakenteet olivat kunnossa, mutta toteutunut todellisuus oli jotain aivan muuta. Mennyttä vasten voi jotain jo ymmärtää, mutta se ei anna kaikkea anteeksi.

Aikuiseksi kasvun on alettava näkyä ja toiminnan pitää edistää sitä päämääränä. Ilman täysivaltaista kansalaisuutta oikeusvaltio tai päätöksenteon edustuksellisuuskaan eivät toimi; siispä liberaali demokratiakin uhkaa jäädä vain voimassaolevan perustuslakimme laatineen sukupolven viljelemäksi iskusanaksi.

"Miksi loukkaantua keskustelusta, käräjätuomiosta tai häirikköpoliitikoista; taasko siellä joku yrittää opettaa?"

Kansan ei pidä käyttää täysiä oikeuksia ilman täyttä vastuuta. Toimittajien, mielipidevaikuttajien ja demokraattisten poliitikkojen on lakattava haikaamasta kuvitteellista valta-, asema- ja kurivuosikymmentä loukatun ylpeytensä lauhdutukseksi. Häirikköpoliitikot parantakoon tapansa tai astukoon syrjään.

Yksityiskohtaisempaa tai suorempaa käskytystä ei tule. Ihmekö siis, että häirikköpoliitikot sanovat suomalaisen kestävän kaiken muun tässä maailmassa, mutta eivät liberaalia demokratiaa? Siihen olisi paras alkaa tottua, koska menneen epävapaan ylhäältäohjatun yhteiskunnan kovakouraiset tavat eivät enää koskaan palaa. 

Oikeaa täysivaltaista kansalaista ei enää tarvitse opettaa tai sitouttaa kaikkien yhtäläiseen ihmisarvoon, laillisuusperiaatteeseen, oikeuslaitoksen riippumattomuuteen tai edustajien valitsemiseen vaaleilla käyttämään valtiollista valtaa. Eivätkä todet demokraattiset poliitikot lietso niihin kohdistuvaa tietämättömyyttä tai kieltämistä.