 |
| (Kuva: Jari Kähkönen) Tähän joku vanha arkistokuva poliisista. Tämä kai kelpaa. |
Maanantaina luin Ylen oikeustoimittaja Päivi Happosen netti- ja kuuntelin hänen radiojuttuaan väitetystä poliisikoulutuksen puutteesta. Jos stressinhallinta olisi todellinen ongelma, miksei olla aloitteellisia sen poistamisesta? Tämähän oli käsitesekaannuksellinen vinoonraportointi poliisin ehdoilla.
Ensinnäkin, keskustelu voimankäytön ja hätävarjelun erosta on turha saivartelu; moiseen sortuvat vain halukkaat lukkarit tai sellaisiksi pyrkivät tyrkyt, jotka hakevat ähäkuttia eli emmätiedä -efektiä. ”Kielletty voimankäyttö” oli ihan turha klikkotsikko. Tiedettiin kaiketi itsekin, että ollaan viisastelemassa joutavaa.
Miksi Poliisiammattisurkeakoulun opettaja saa olla yksin äänessä ilman toista haastateltavaa, joka kyseenalaistaa tämän itsekehun, omaneduntavoittelun tai koulunsa mainostamisen? Suomi ei ole poliisivaltio; se on valtio, jossa on poliisi. Viimemainitussa valtio asettaa tavoitteet, jotka poliisi pyrkii saavuttamaan.
"Jos stressinhallintakoulutuksen puute on todellinen ongelma, miksi ei olla aloitteellisia sen poistamiseksi."
Vaadittu parannus tai asetettava tavoite olisi minusta de-eskalaatiokoulutus. Siinä; eroksi komisario ja opettaja Juha-Matti Huhdan ulostulolle, poliisi ottaa katseensa pois omasta navastaan, sekä oppii paremmaksi. Vältetään voimankäyttöä, ja jos siihen silti joudutaan, seurataan vaikutuksia sekä lopetetaan ajoissa.
Stressinhallinta on ajatuserhe, koska siinä kaiken keskiössä on poliisi, jolle ikävä ihminen on vaivoiksi käyttäytymällä epäsopivasti. Näin ajattelevalla on virhe minäkuvassa, ihmiskäsityksessä sekä yhteiskuntakäsityksessäänkin. On liikaa ylhäältäpäinjohtamista ja kuria; sen täytyy olla joku vanha muistuma. Luulen ma.
Opettajan yliopisto-opinnoissa voi näemmä muuttua omanapakeskiseksi eläjäksi, joka tietenkin harjoittaa kaikentietävyyttä, kaikkeen riittävyyttä ja kaikennäkevyyttä. Näinhän sitä huokailivat jo kansankynttilät seminaareissaankin viimeksi vähänvaille 60 vuotta sitten. Että opettaja sietäisi oppilaitaan ja jaksaisi opettaa.
"Stressinhallnta on ajatuserhe, koska keskiössä on poliisi, jolle ikävä ihminen on vaivoiksi käyttäytymällä epäsopivasti."
On minulla ajatus siitäkin, että miksi näin on. Suurin yksittäinen syy on snellmannilainen tulkinta kansallisuusaatteesta, johon on sisäänleivottuna mustavalkoistaminen ja ylhäältäpäin johtaminen. Ollaan kuin kohdattu ihminen eläisi täydellisessä tietämättömyydessä, sekä olisi avoin kangas/tyhjä astia.
Kaikki kunnia yliopistossa koulutetuille pedagogisesti päteville poliisiopetttajille, mutta kun hätänumeroon soitetaan tai tehtävä valuu suoraan kadulle maijan etuvaloihin; on kyse jostain ihan muusta. Ei ole hälytetty eliittiä, opettajaa tai johtajaa; päällä on väkivallanuhka sekä tekeillä rikos. Siihen tarvitaan toisenlaista apua.
Stressinhallinta on ihan kiva ajatus ja sen osaaminen epäilemättä lahjoittaa taitajalleen useita terveitä sekä antoisia lisävuosia virassa, mutta tilannetta pitäisi osata viedä eteenpäin tuloksellisesti. Rauhoitella, puhua pois, katkaista itseävahingoittava strategia sekä tietysti myös soveltaa pakko- ja voimakeinojakin.
"Kun hätänumeroon soitetaan tai tehtävä valuu suoraan kadulle maijan etuvaloihin, tarvitaan ihan toisenlaista apua."
Tässä ei suinkaan olla umpisurkeita nykyäänkään, mutta tulokset jäävät aivan liian satunnaisiksi, jotta asiantilaa voitaisiin hyväksyä hyvinvointi- ja oikeusvaltiossa. Ei poliisi sitä määrää, että mikä keskustelu on turha, milloin tehtävänsä on suoritettu eikä paikkokeikan välttäminenkään voi olla jo tulostavoite sellaisenaan.
Niinikään, Poliisiammattisurkeakoulu ei voi opettaa poliiseja selviytymään sietämättömässä työtilanteessa; resurssit, organisaatio ja välineet on laitettava kuntoon. Jos niissä on puutteita. Sitäkään emme aina tiedä, koska kuten nytkin; poliisi pyrkii pakenemaan tarkastelua ja vastuuta, siirtäen asiat itse omassa piirissään hoidettaviksi.
Sekö mistäänmitääntietämättömintä tai marginaalisinta kansalaista viehättäisi, jos luulee ettei stressinhallintakoulutettu poliisi olisi enää normaalistava ja alistava vallankäyttäjä? Että se ei saisi enää huutaa, uhata sekä kaikin keinoin luoda vaikutelmaa pakko- ja voimakeinojen rangaistusluonteesta? Höpöhöpö. Ei tapahdu.
"Ei poliisi määrää mikä keskustelu on turha, milloin tehtävä on suoritettu eikä paikkokeikan välttäminen ole tavoite."
Järjestäytyneessä yhteiskunnassa on aina yleinen järjestys ja turvallisuus, rikosvastuu sekä joku määrä pakkoa ja voimaa. Keskeisintä tulee olla, että niiden toimeenpanossa perinteisesti kukkinut kaikkinainen opettaminen, kasvojensäilyttäminen, alistaminen ja piilorankaisu loppuvat. Asiat asioina. Ihminen on ihminen.
Emme enää elä 1930-lukua, jossa järkevän tekemisen puutteessa yhtä ja samaa kaupungin katua edestakaisin kävelleille nuorille annetaan ensin poistumiskäsky, sekä sitten lähetetään ratsupoliisit. Älyämättä, että laittoman kommunistipuolueen katutaistelijat tahallaan lietsoivat näitä rettelöitä yhteiskuntaa heikentääkseen.
Siksi minusta Suomenkin poliisi tarvitsee tällä hetkellä ensisijassa putkaanviemättömyys-, ampumattajättämis- ja voimakeinon käytön välttämis- sekä lievennyskoulutusta. Sekä ymmärryksen kuinka vähäarvoisia uhka, pakko ja pelko ovat poliisitoiminnassa. Ne olivat jotain silloin, kun Suomi oli vielä kehitysmaa.
"Poliisi tarvitsee putkaanviemättömyys-, ampumattajättämis- sekä voimakeinojen välttämis- ja lievennyskoulutusta."
Eikä enää yhtään omaa osaamistaan kehuvia poliisiopettajia mainostamaan korkeakoulutasoista poliisikoulutusta uutisiin, kiitos! Siksi toisekseen; mikä esti kysymästä Poliisihallituksesta, että aikooko se määrätä virassaolevat ja stressinhallintakoulutusta saamattomat poliisit moiseen? Köyhää, Päivi Happonen.
Ei kommentteja:
Uudet kommentit eivät ole sallittuja.