Maailmankuva ja ihmiskäsitys Jouluhupaelman kautta nähtynä

(Kuva: Jari Kähkönen) On minulla agenda, nimittäin kalenterina taskussa tai olkalaukussa.
Korttejani en silti näytä nytkään vaan blurrasin ne kuvankäsittelyohjelmalla.

Kanssaihminen tarinoi minulle jouluhupaelman, jossa esiintyivät Kertoja, Komissaariksi Itseään Luuleva ja Se Tavallinen Epäilty. Keskimmäinen ei ollut suoraan näyttämöllä ja viimemainitulla oli ylettömän pitkä monologi. Se oli ollut työpaikkateatteria; aihe oli määrääminen, tekeminen ja tiedottaminen.

Asia ei oikeasti olisi kuulunut Kertojalle tai minullekaan; monta kertaa olen hiljaa itsekseni toivonut, ettei minua rasitettaisi valituksilla toiminnasta missä en ole sen paremmin päämiehenä kuin johtajanakaan. Millainen yhteisö, sellaiset toimijat; huono hallinto ja epäammattimaisuus näkyvät pitkään matkaan. Niin se vain on.

Oma ajatukseni oli tuoreeltaan, että jospa Jouluhupaelma osoitti meille toteutuneeseen todellisuuteen voivan olla muitakin mahdollisia selitysmalleja kuin vain se aivan ilmeinen? Että kyllä siellä muutkin sähläävät, vaikka tuo yksi on niin tolkuttoman laukallelähteväinen, jotta hyvä kuin ei ajoin suorastaan nouse lentoon.

"Jospa Jouluhupaelma osoitti, että on muitakin selitysmalleja kuin ilmeinen? Muutkin sähläävät; ei vain yksi ja sama."

Seniltaisella iltakävelyllä kirjoitin muistivihkoon seuraavan. Ikinä älä unohda, että kun tulee häiriö, kurittomuus, epäjärjestys tai muu sekaannus; siellä on aina useampi aiheuttaja ja syyllinen. On omavaltaiset, jotka yrittävät tehdä mitä huvittaa. On luikurit, jotka eivät kaipaa ketään asettamaan vaatimuksia sekä näkijöitä tempuilleen.

Sitten on lampaat, harmonianrakastajat tai mielinkielin kaikkien kanssa olijat; ne nyt uskovat mitä tahansa ja mukautuvat aina kaikkeen. Usea on käyttänut hyväksi, välttänyt tai nauttinut; muuten ei olisi tapahtunut sitä mitä sinä nyt tutkit. Niin, näinhän minä yleensä toimin; lähden tutkimaan asioita saatuani juttuvinkin.

Minua on tähän ikään mennessä nimitelty ja syytelty vaikka mistä; eräs monista on väitetty maailmankuvavika, joka muka näkyy ympäröivän todellisuuden käsittämisenä totta olemustaan huonompana. Tätä väitettyä mustamaalaamista ei muka saisi harjoittaa, koska jossain kahvipöydässä sille jo ihan nauretaan.

"Älä unohda, että kun tulee häiriö, kurittomuus, epäjärjestys tai sekaannus: on aina useampi aiheuttaja ja syyllinen."

No, mielenterveyspotilaalla on halvat ja pakkohoidossa täysin kuntayhtymän kustantamat huvit; tämä on tieto eikä omakohtainen kokemus. Että naurakoon vaan; se kertoo jotain tuon r...uhtinaiden ringin arvostuksista, jos maailmankuvaan sopimaton torjutaan ja tosiasioita siitä kertonut yritetään häpäistä hiljaiseksi.

Kalamies ja urheilumies eli itse Suuri Päällikkö Tosimieskin koetti osapäivätoimittajana ollessani yllyttää tovereita simputtamaan minua; aivan turhaan, koska he eivät ikinä aikoneetkaan käydä kimppuuni. Hävettää ajatella; jospa olisi joskus ollut mennyt aika missä mokoma anakronismi ja kirosanalinko olisi siihen pystynyt. Tuskinpa vaan.

Tätä en olisi kirjoittanut, ellen olisi katsellut Japanin oikeusjärjestelmästä kertovaa tv-dokumenttia läppärini ruudulta, kun söin päivällistä. Sellaista se harmonian hakeminen teettää; olen lukenut kyllin oikeushistoriaa tietääkseni, että Jumalan lepyttäminen oli Suomessakin julmuuden oikeutus aina 1800-luvun lopulle asti.

"Sellaista harmonian hakeminen teettää; Jumalan lepyttäminen oli Suomessakin julmuuden oikeutus 1800-luvulle asti."

Toinen hyvin usein kuultu ja vähintään yhtä huono vitsi oli väitetty merkityksettömyys, kiinnostamattomuus sekä ”mene sanomaan tuo omistajalle tai toimitusjohtajalle”. Sellaisen johtopäätöksen teki yleensä paljastettuun samaistunut keskiportaan rassukka, jonka niin kutsuttua työtä olisi muka pitänyt kunnioittaa.

Koettivat siis juoksuttaa, leikkiä uhria ja tarjoilla eichmann-tekosyytä. Ah; kuinka moni maailmanhistoriallinen pahanteko onkaan saanut alkunsa tai olennaisesti pahentunut, kun intomielet väsähtivät ja omat puhdistivat todelliset aatteelliset rivistä, sekä toheloiden tilalle tulivat tehokkaat keskiluokkaiset ammattilaiset?

Muistan kuinka seistiin arkipyhäjuhlan paraatireitillä liki tyhjänpanttina; katsottiin soihdun tulilangan putoamista katuun sekä poliisia estämässä paria anarkistia soluttautumasta marssirivistöön. Samaan aikaan Wanha Herra selitti minulle, ettei sellaista olekaan kuin hyvä tai huono juttu; ihmiset tekevät itse omat johtopäätöksensä.

"Keskiportaan rassukka, joka samaistui paljastettuun; halusi kunnioitusta niin kutsutulle työlleen ja yritti juoksuttaa."

Mokomakin posttaistolaisen pienikäluokan mihinkäänuskomaton leikkikyynikko, joka nyt on olevinaan sen objektiivisempi kuin mitä intohimoisemmin peesaa jotain virallislähdettä. Siitäkö päähine kiristi, kun oli liian nuori ehtiäkseen olla hippi ja liian vanha voidakseen enää olla punkkari? Maailmankuvahan se on tuokin.

Niin, kun asiat yksinkertaisesti ovat niinkuin ovat; ja epäkohdat ovat yhteiskunnallisesti merkittäviä, mutta yksi asianosainen tarinoimassa tyhjänpäiväisyyksiä ja esiintyen oikeudetta kaikkien nimissä taas ei ole. Yhdentekevä törinä pitäisi vielä muka lähettää etukäteen hyväksyttäväksi ennen julkaisemista. Hah-hah. Ei tipu.

Edes ruotsalainen NFC-rikoslaboratorio ei analysoi kaikkea kaikista näkökanteista; lähettäjällä on oltava esittää työhypoteesi ja riittävä löydös. Mutta toisaalta, toisin kuin Linköpingin Tiedepoliisilla; minulla ei ole ”tutkimuskynnystä”, jota ne sovelsivat salaa myös törkeisiin rikoksiin ja tärvelivät ties montako esitutkintaa.

"Epäkohdat ovat yhteiskunnallisesti merkittäviä, mutta yksi asianosainen tarinoimassa tyhjänpäiväisyyksiä ei ole."

Silti, minä en käytä työaikaani tai pomona ollessanikaan pannut talon resursseja menemään mitensattuu. Kaikki on valintaa ja aina joku valittaa; joko se kun jäi kiinni tai sitten se kuin ei saanutkaan julkisuutta asialleen. Jos juhlakalu itse vaikeni, hävyttömyydet suolsi joku lähiperheestä. Vaimot olivat yleensä kaikkein pahimpia.

Sen suurempaa ongelmaa en näe, koska vaikka rahkeet olisivatkin rajattomat, silti maailma ja etenkin sen ihmiset olisivat yhä rajallisia. Saataisiinko muka silloinkaan esiin enempää kuin sama tarina hieman pidemmin, eli ilmeisesti kertojalle itselleen paremmin sopivilla sanoilla kerrottuna? Näin siinä taitaisi kyllä käydä.

Oliko jutussa olennainen virhe? Taidatpa vain takertua johonkin pikkuseikkaan, josta meluten kuvittelet pelottelevasi tai väsyttäväsi tiesi voittoon. Ei, sinusta ei tarvitse tehdä yhtä isoa hyvää juttua "tasapuolisuuden vuoksi" tai "vastineenakaan". Saatat olla omistaja, johtaja, suuri hyväntekijä ja itse visionääri, mutta et omista julkisuuskuvaasi.