Kyllä se siitä, loppujenlopuksi, kuitenkin

(Kuva: Jari Kähkönen) Jonain vuonna minä tämänkin mielenosoituksen selostin.

Johan on valtava tarve keskustella Kaisaniemen Kaasutuksesta. En totisesti ole silmiäni uskoa, jottemmä paremmin sano. Kävikö tässä peräti niin, että pakaransa asvalttiin painamalla Elokapina samalla suorastaan tuikkasi tuleen koko suomalaisen ylhäältäpäin johtamisen ja nationalismin viimeiset jämät? 

Aletaan kuitenkin kovalta puolelta. Tällä hetkellä olen sitämieltä, että Helsingin poliisilaitoksen surkea suoritus oli vääräaikainen tai suhteeton. Tilannejohtaja; kuka ikinä olikaan, pudotti pelivälineen päästäessään kadunvaltauksen laajenemaan ja käski sitten ”tehdä jotain, ettei tumput suorana seisomisesta” syyteltäisi.

Mutta mitä asian muihin puoliin tulee, näyttäisi tosiaan ohuen huvittavasti siltä, että suomalaisten rakkaimman hengenperinnön viimeiset jämät roihahtivat nyt liekkeihin. On meidän päiviemme tunnelma nimittäin vain niin pahasti terveisiä suurinpiirtein vuodesta 1970. Kuinka muuten reagoisikaan sellainen, jolle kansalaisuus on alamaisuutta? 

"Näyttäisi tosiaan ohuen huvittavasti siltä, että suomalaisten rakkaimman hengenperinnön jämät roihahtivat tuleen."

Suomalaiset ovat vahvempaansa mielistelevä, kohtalouskoinen ja omaa etuaan kyttäävä porukka. Elokapina haastoi sen identiteetin muodostavat peruskäsitykset; minäkuvan, ihmiskäsityksen ja maailmankuvan, pahemman kerran. Minulle ei ole ylisana kirjoittaa palamaan roihahtamisesta, koska siitä tämä jankkaaminen kertoo. 

Suomalaisen mieleen ei yksinkertaisesti mene sellainen asia, että joka ainoa maailman ihminen on velvollinen niin vaatimaan toimia ilmastokriisin ratkaisemiseksi kuin osallistumaan niiden toteuttamiseenkin. Ei voi paeta metsään, naureskella vouhotuksille tai potea kaunaa herroille. Ylhäältäpäinjohtamisen aika on ohi.

Väitetty hyvä tapa ja luuloteltu laki olivat rakkaita tekosyitä, joiden kautta menneinä vuosina päästiin keskustelemasta asioista. Tuolloin ei näet uskallettu ylipäätään olla mitään mieltä, osattu sitä ilmaista ja oltiin jokseenkin avuttomia käsittelemään mielipiteen muuttamistarpeita. Jotkut puhuivat jopa lumedemokratiasta. 

"Väitetty hyvä tapa ja luuloteltu laki olivat tekosyitä, joiden kautta menneinä vuosinä päästiin keskustelemasta asioista."

Oli sovittu, joku päätti ylhäältäpäin puolestasi, realismi ja reaalipolitiikka; siinä on perinteinen suomalainen hengenelämä tiivistettynä. Tämä johti tavattoman suureen erilaisuudenvihaan, tasapäisyyteen ja pakotettuun yksimielisyyteen. Vieläkö ihmettelet miksi mies lyö vaimoa sekä lapsi kiusaa koulussa toisia lapsia? 

Ylhäältäpäinjohdettu nationalismi, joka rahvaan kesken näkyi lähinnä kontrolloimisena; loi luulon, että he ovat laki. Uskoteltiin, että kansan enemmistön tahdon vastaisia lakeja ei säädetä, niitä ymmärtäisivät sanankirkkauden vuoksi kaikki ja valvojatkin olisivat kuin keskimääräiset kansalaiset konsanaan. Höpöhöpö.

On helppo käsittää, että miksi näin kuviteltiin; ihminen on itsekeskeinen olento. Tottakai hän luulee olevansa maailmannapa ja tietävänsä kaiken. Siksi enin osa niin sanotuista vaikuttajista eli puolipäivätoimisista someen postaajista vouhottaa nyt laista, poliisin kunnioituksesta ja lainkuulaisuudesta itsekin. Yrittäen tienata kohulla. 

"Oli sovittu, joku päätti ylhäältäpäin puolestasi, realismi ja reaalipolitiikka; siinä suomalainen hengenelämä tiivistettynä."

Heh, sellaista se on elo maailmassa, jossa virallisuus on korvautunut viraalisuudella. Tuskin ennenkään paremmin oli; esitetyt tosiasiat olivat tarkoituksenmukaisesti valikoituja ja laskutoimituksia tehtäessä tiedettiin lopputulos jo etukäteen. Myös niin sanottu tuottavuus oli vain saman vanhan toistamista kerta toisensa jälkeen uudelleen.

Kuinka ihmeessä täysin laput silmillä elänyt ihminen voisi olla suuttumatta, jos joku sanoo etteivät asiat näin olleetkaan ja että kokonainen elämäntapa on ollut väärä? Sekä kaiken muun hyvän lisäksi jättää vielä syrjäyttämättä edelliset vallanpitäjät ja alistamatta rahvaan tahtoonsa. Tuota suuttumusta he nyt ilmaisevat.

Isossa kuvassa pitäisi käsittää, että suomalaisten on keksittävä itsensä uudelleen. Eivät he ole erillään maailmasta oleva paikka ja kansa, joka selviää mistä tahansa hyvien herrojensa johtamana erinomaisella sopeutumiskyvyllään. Valitettavasti keskinäisriippuvaisessa ja verkottuneessa maailmassa näin ei voi enää elää.  

"Kuinka laput silmillä elänyt ihminen voisi olla suuttumatta, jos joku sanoo etteivät asiat näin ole ja elämäntapa on väärä?"

Kuinka paljon autoritaarisuutta suomalaisessa nationalismivariantissa siis pahimmillaan oli? Entä paljonko kollektiivista narsismia suomalaisiin sen vuoksi kehittyi? Nämäkin rumat kysymykset pitää esittää, koska ilman niissä mainittuja käsitteitä eivät nyt jokasortin kulttuurisotiva denialismi ja erilaisuudenviha olisi pinnalla.

Ajattelepa asiasta vaikka näin; sinä et ole maailmannapa etkä tiedä kaikkea, jos oikeasti edes vähän arvaat. Mutta vaikka maailma ei toimikaan niinkuin luulet eivätkä kaikki ole samanlaisia kuin sinä, se ei silti ole kovin vakava asia. Epäilemättä pystyt elämään näihin epämiellyttäviin tosiasioihin törmäämisen jälkeenkin. Kyllä se siitä.